Toinen Jeesus, toinen henki, toinen evankeliumi

Jokin aika sitten eräs pappi soitti toimistoomme, hyvin huolestuneena. Hän sanoi, että hän saarnaa pyhyyttä ja ristiinnaulittua elämää seurakunnassaan, ja hänellä näytti olevan todellinen paimenen sydän. Sitten hän sanoi, että jotkut hänen seurakuntansa jäsenistä olivat käyneet eräänlaisessa erikoisessa seminaarissa ja he olivat tulleet sieltä kotiin, valmiina jättämään hänen seurakuntansa.

He kertoivat hänelle, Jumala vei meidät sellaiseen uuteen ilmestykseen, joka on muuttanut elämämme. Kuulimme asioita, joita emme olleet kuulleet milloinkaan aikaisemmin. Aikaisemmin me luulimme olevamme pelastettuja, mutta nyt me tiedämme, että me emme olleet. Kaikki se, mitä uskoimme lopun ajoista, oli väärää. Me olemme nähneet uuden totuuden.

Pastori, sinä ja seurakuntasi olette väärässä. Eihän teidän kansanne ole edes pelastunt! Sinä luulet saarnaavasi pyhyydestä, mutta me olemme saaneet selville, mitä todellinen pyhyys on. Olemme löytäneet jotain uutta!

Tänä päivänä tuo sama ihmisryhmä ei käy enää seurakunnassa, koska he eivät löydä ketään, joka veisi heitä syvemmälle. Sen sijaan he ahmivat jotain opetuskasetteja.

Heidän paimenensa kertoi minulle jotain sellaista, mitä olen kuullut seurakunnilta kaikkialta ympäri kansakuntaa. Hän sanoi, Mitä on tapahtumassa? On niin monia uusia, outoja oppeja, niin monia uusia opettajia, joilla on uusi ilmestys. Ja kaikilla heillä näyttää olevan Raamatun kohtia tukemassa heitä. Kukaan ei erota, mikä on Jumalasta ja mikä on saatanasta, mikä on typeryyttä ja mikä on vanhurskautta. Kansamme alkaa olla sekaisin.

Hän oli oikeassa! Uusia oppeja, uusia ilmestyksiä ja uusia evankeliumeja versoo lähes päivittäin. Ja asiat vain pahenevat. Raamattu varoittaa selvästi, että viimeisinä päivinä tulee esiin vieraita oppeja joissa esitellään toinen Jeesus, toinen henki ja toinen evankeliumi!

Apostoli Paavali kutsui yhteen Efeson seurakunnan vanhimmat, ja hänen viimeiset sanansa näille rakkaille pyhille olivat: Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa (Apt. 20:29-30).

Koko sen ajan, kun Paavali palveli perustamiaan seurakuntia, hän hautoi mielessään pelkoa, jota kesti hänen kuolinpäiväänsä saakka. Se on sellaista pelkoa, mikä jokaisella oikealla paimenella on oltava, ja se oli aina Paavalin mielessä: Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä (Apt. 20:31). Se oli pelkoa siitä, että väärät opettajat tulevat pettämään.

Paavali sanoi korinttolaisille, minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella (2Kor. 11:2).

Mutta hän ei puhunut siitä, että joku varastaisi hänen lampaitaan. Hän ei sanonut, Hei, nämä lampaat ovat minun! Minä olen heidän opettajansa he ovat minun alaisiani. Ei, vaan ennemmin Paavali suuttui ajatellessaan, että joku opettaja tulisi hänen opetuslastensa ja heidän Jeesukselle omistautumisensa väliin: minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen (jae 2).

Paavali sanoi, että hänellä oli yksi päämäärä, yksi tarkoitus, yksi halu ja se on se sama halu, mikä jokaisella oikealla paimenella täytyy olla: seisoa Kristuksen tuomioistuimen edessä ja esitellä Hänelle jokainen hengellinen lapsi puhtaana, tahrattomana, pyhänä ja vanhurskaana, Sanaan juurtuneena ja perustuneena. Se on sitä, että näkee heidän seisovan Hänen valtaistuimensa edessä, tietäen, että olet antanut heille kaiken Jumalan neuvon... että heitä ei heitelleet kaikki opintuulet, eivätkä riivaajien opit pettäneet heitä... että he läpäisivät jokaisen koettelemuksen Jumalan Sana sydämeen kätkettynä!

Rakkaat, suurin iloni kirkkaudessa sekä Paavalin ja jokaisen Jumalan todellisen palvelijan - tulee olemaan se, kun Herra kutsuu teistä jokaista nimeltä, kun näemme teidän seisovan Hänen edessään omistautumisesta ja nöyryydestä ylitsevuotavina, ja kuulemme Hänen sanovan teille, Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelija!

Tuo on todellakin minun sydämeni halu. Ja siitä syystä saarnaan tulella ja innolla. Jos Paavali olisi elossa tänä päivänä ja hän saarnaisi Times Squaren seurakunnan saarnatuolista, hän sanoisi kyynelet silmissä teille samaa asiaa joka kerta, kun hän puhuisi: Varokaa! Hyökkäys on tulossa! Väärät opettajat ja väärät opit pommittavat teitä joka puolelta. Ne tutustuttavat teidät toiseen Kristukseen. Ne eivät ole Pyhästä Hengestä, vaan toisesta hengestä. Ja se ei ole todellista evankeliumia se on toista evankeliumia.

Paavali tunnusti pelkonsa heidän puolestaan: Minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan (2Kor. 11:3). Paavali tiesi, että korinttolaiset olivat liian alttiita väärille opettajille. Hän sanoi, Te olette liian avoimia, liian halukkaita kuuntelemaan, liian innokkaita kuulemaan jotain uutta!

Usein joku hyväsydäminen, luja kristitty ojentaa minulle kasetin ja sanoo, Sinun on kuultava tätä opettajaa. Sanoma on uskomatonta, voimallista! Jokainen puhuu siitä. Niinpä minä kuuntelen. Ja se kuulostaa hyvältä voidellulta, uudelta ja tuoreelta. Mutta sitten Henki alkaa kuohua sisälläni.

Tapahtuuko tätä milloinkaan sinulle? Kun kuuntelet, tunnet levottomuutta niinpä odotat ja jatkat kuuntelua. Sanot, En kuullut mitään väärää vielä. Mutta jokin ei kuulosta oikealta. Ja jos pysyt siinä, äkkiä, se tulee vääryys. Valtava, täysi vääryys, pelottavaa harhaoppia! Epäraamatullisia tulkintoja, mielikuvituksellisia unelmia, omia ajatuksia ikään kuin joku salaisuus olisi avautunut. Mutta se ei mene Jumalan Sanan mukaan.

Paavali hämmästyi, kuinka nopeasti jotkut galatalaisista alkoivat horjua: Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu (Gal. 1:6-8).

Paavali tarkoitti, Älkää olko niin hellävaraisia ja ystävällismielisiä sen suhteen. Jos se ei ole sitä evankeliumia, mitä kuulitte minulta, se ei ole Jumalasta. Se on kirottua, mätää ja tappavaa. Se on vakava asia ja se tekee sinut murheelliseksi, jos jäät siihen kiinni. Älä siis ota sitä kevyesti. Älä siedä sitä äläkä osoita sille ystävällisyyttä. Se, joka sitä saarnaa, olkoon kirottu!

Sillä ei ole merkitystä, vaikka enkeli ilmestyisi ja kertoisi sanoman olevan Jumalalta. Sillä ei ole merkitystä, jos sinä ja ystäväsi havaitsette, että kaikki on hyvin. Raamattu tekee asian selväksi: Jos se ei ole Paavalin evankeliumin mukaista, se on saatanasta, kirottua.

Ensin minun on sanottava, että jopa kaikista pahimmat väärät opettajat aloittavat varoituksilla väärästä opista. Kovalla äänellä ja voimallisesti he varoittavat sellaisista asioista, jotka eivät ole Kristuksen kaltaisia. Lähes jokainen väärä opettaja, jota olen kuullut, huutaa kovaan ääneen väärästä opista ja jatkaa sitten saarnaten juuri sitä, mikä on väärää. He kuluttavat paljon aikaa taivutellessaan kuulijoitaan uskomaan, että he ovat erilaisia kuin väärät opettajat he valmistelevat sinua heidän sanomansa kuulemiseen.

Oppi ei ole oikeaa sen tähden, että opettaja näyttää olevan pyhä, hyvä, hurskas ja vilptön. Läpi kirkkohistorian kaikista tuhoisimmat harhaopit ovat sellaisten miesten opettamia, joita pidettiin hyvinä ja vilpittöminä. Tämä tekee väärästä opista vielä vaarallisemman. Monet kristityt ovat sanoneet, Mutta hän on niin hyvä mies, niin maltillinen, niin vilpitön ja niin rakastava. Todellakin, Kristus-keskeinen opettaja on pyhä, maltillinen ja vilpitön mutta paholaisen valkeuden enkelit esiintyvät myös sellaisina. He tulevat vanhurskauden, totuuden ja ilmestysten sanansaattajina.

Paavali sanoo, että saatana yrittää pettää meitä aivan kuten se petti Eevan puutarhassa. Se käyttää samaa oveluutta, samaa petosta: Minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu (2Kor. 11:3).

Mikään ei ole muuttunut sen jälkeen! Se väärä evankeliumi, jota saatana opetti Eevalle, on samaa evankeliumia, mitä se julistaa tänä päivänäkin ja kaikilla väärillä evankeliumeilla on samat yhteiset piirteet. Jumala ei jättänyt tätä tärkeää asiaa arvailtavaksi. Hän on tehnyt sen todella selväksi, ja on ehdottomia vihjeitä, jotka paljastavat opetuksen vääräksi:

Kaikilla väärillä opettajilla on tämä yksi yhteinen sanoma: Rentoudu, ei Jumala voi olla kova. Hän ei sinua satuta Hän rakastaa sinua. Rakastava Jumala haluaa sinun nauttivan elämästä. Vihollisen yrittää viedä sinulta pois synnit tuomitsevan, pyhän Jumalan kunnioituksen ja pelon. Kaikilla väärillä opeilla on tämä yksi kohde heikentää Jumalan pelkoa sinussa.

Ainoastaan voimallinen, ehdoton Jumalan pelko piti Aadamin ja Eevan tottelevaisina Hänelle. Se ei johtunut heidän rakkaudestaan Jumalaa kohtaan, eikä heidän päivittäisestä yhteydestään. Se oli tätä: Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen... hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman (1Moos. 2:16-17).

Mutta saatana tuli tyynnyttävän sanoman kanssa: Ette suinkaan kuole (1Moos. 3:4). Tämä oli täyttä totuuden vääristämistä toista evankeliumia! Kuitenkin se oli juuri sitä, mitä Eeva halusi kuulla. Jokin hänen sisällään vastusti Jumalan käskyä. Herran asetus näytti liian raskaalta ikeeltä ja hän ärtyi sen alla.

Saatana tiesi, että Eeva ajatteli näin, ja hän alkoi välittömästi heikentää hänessä olevaa Jumalan pelkoa: Sanoiko Jumala todella näin? Ei Jumala ole tuollainen. Sinulla on Hänestä väärä käsitys. Luuletko, että Hän kieltäisi sinulta tiedon ja viisauden, kun Hän itse on Tieto ja Viisaus? Minkälaisena jumalana sinä Häntä pidät? Et sinä kuole!

Voi olla, että istut kuuntelemassa voimakasta saarnaamista, joka tuntuu raskaalta ikeeltä. Saattaa olla, että hermostut sen alla ja sanot, En pidä siitä! Mutta älä tule petetyksi: Juuri tämä on se asia, joka tuo sinulle vapauden, rauhan ja ilon. Kuitenkin, edelleen huudat sisälläsi, En voi palvella Jumalaa tällä tavalla. Haluan vapauden!

Juuri nyt karismaattisissa liikkeissä pyörii opetusta uudesta vapaudesta. Siinä sanotaan, Tulkaa, laulakaa ja huutakaa ja puhukaa kielillä ja sitten menkää ja eläkää kuin paholainen! Tuo ei ole vapautta. Se on saatana, joka puhuu, Ette te kuole. Ei Jumala ole kova. Hän on liian rakastava, liian armollinen. Saatana löysi evankeliumin, joka sopi hyvin Eevan lihan himoon ja hän löytää myös levottomien kristittyjen korvasyyhyyn sopivan evankeliumin!

Olen kuullut jumalallisista nuorten paimenista, joiden sydämet ovat särkyneet, ja jotka on erotettu seurakunnistaan tai jotka ovat lopettamassa. He saarnaavat pyhyyttä ja Jumalan pelkoa teini-ikäisille, mutta papit ja vanhemmat valittavat, että he asettavat siteitä nuorille: Me emme halua sinun saarnaavan tuollaista lapsillemme. Nämä teini-ikäiset (joista osa on saarnaajien lapsia) elävät täydessä kapinassa. He ovat kunnioittamattomia, vanhempiaan pilkkaavia ja maailmaa himoitsevia. Ja sanomat pyhyydestä ja Jumalan pelosta järkyttävät näitä lapsia, koska he eivät ole kuulleet sellaista milloinkaan aikaisemmin.

Olemme kasvattaneet kokonaisen sukupolven, joka on täysin vailla Jumalan pelkoa. He eivät ole ikinä tienneet mitään tuomiosta. Heillä on aina ollut kaikkea, mitä he ovat halunneet. He sanovat, Me tahdomme rokkia, ja heidän vanhempansa sanovat, älkää masennuttako heitä. Viedään rokki seurakuntaan ja laitetaan siihen kristilliset sanat. Tai, he harrastavat seksiä kuitenkin, joten annetaan heille ehkäisyvälineitä.

Nämä nuoret eivät ole milloinkaan tunteneet Jumalan pelkoa, koska papit ja vanhemmat ovat tehneet Jumalasta taivaalla olevan suuren tyynnyttelijän. Vain kourallinen tämän päivän kristitystä nuorisosta vaeltaa pyhyydessä. Miksi? Koska myös paimenet ovat liian heikkoja saarnaamaan evankeliumia saarnatuolissa ja koska vanhemmat elävät kaksoiselämää ja heidän lapsensa tietävät sen!

Jotkut kristityt ovat kirjoittaneet minulle, Veli Dave, saarnaat niin kovaa. Saarnaatko tuolla tavalla koko ajan seurakunnassasi? Kestääkö kansa sen?

Minun vastaukseni on tämä: Meidät on kutsuttu saarnaamaan Sanaa sellaisella voimalla ja vallalla, että se tuottaa jatkuvan Jumalan pelon jokaisessa kuulijassa. Ne, jotka eivät hylkää salaisia syntejään, eivät jää, koska he loukkaantuvat. He kääntävät korvansa pois totuudesta ja etsivät opettajia, jotka ruokkivat heidän himojaan (katso 2Tim. 4:1-4).

Jumalan Sana sanoo, Herran pelolla paha vältetään (Sananl. 16:6). Tässä on luettelo siitä, mitä minä uskon, että oikean evankeliumin täytyy tuottaa meissä:

• Sellainen viha syntiä kohtaan, joka ei salli tekosyitä eikä puolusteluja.
• Kaiken hengellisen laiskuuden ja kompromissien tekemisen tuomitseminen.
• Sisäinen tieto siitä, että Jumala ei katso läpi sormien syntejämme.
• Vakaumus, että me niitämme sitä, mitä kylvämme.
• Vanhurskas ja pyhä Jumalan pelko.
• Luottamus siihen, että Hän vapauttaa meidät jokaisesta synnistä, jota me vihaamme ja vastustamme.

Oletko epävarma tai epätietoinen tarpeesta vaeltaa Jumalan pelossa? Lopettaaksesi sen epävarmuuden heti ja ainiaaksi, katso Jesajan kirjan luvusta yksitoista kolme ensimmäistä jaetta. Tämä kohta profetoi Hänestä, jonka päällä Herran Henki tulisi lepäämään Hänestä, jolle annettaisiin tiedon ja Herran pelon Henki. Tämä kohta kertoo Jeesuksesta! Ja jos Jeesus vaelsi Isän pelossa ja iloitsi siinä, kuinka paljon enemmän meidän tulisi siinä vaeltaa!

Varokaa jokaista sanomaa, joka vastustaa synnin tuomitsemista, joka tuottaa varomattomuuden henkeä, joka hyväilee selkääsi pehmeästi ja kuiskaa, Kaikki on hyvin. Kaikki sellaiset rauhoittelijat julistavat väärää evankeliumia!

Paavali varoittaa meitä vakavasti, että saatana muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi että hän nostattaa omia valheopettajiaan, ja kaikki he esiintyvät vanhurskauden pappeina.

Valo edustaa totuutta, evankeliumia, ilmestystä. Saatana tulee, käyttäen Jeesuksen ihanaa nimeä, ja hän yrittää eksyttää jopa valitutkin: ...jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi (2Kor. 11:13). Ajattele, kuinka kauheaa se on! Kohdata viimeiset päivät väärien apostolien vallan alla, syleillen paholaisen oppia, väärän hengen hallitsemana.

Kuinka sellainen voi tapahtua? Kuinka kukaan voi istua kuuntelemassa sellaista kieroon väännettyä evankeliumia, jota Paavali kuvailee, tietämättä sitä? On ainoastaan yksi tapa kieltäytymällä synnin hylkäämisestä ja jatkamalla törkeässä tottelemattomuudessa vaeltamista. Himo on se magneetti, joka vetää ihmisen valheapostolien luokse. Voin luvata sinulle, että jos pidät kiinni himostasi, tulet väärän opin alle. Se on väistämätöntä sinä löydät sen ja se löytää sinut. Ja tulet olemaan niin sokea, että et näe sitä.

1700-luvulla esiteltiin toinen evankeliumi, jota kutsuttiin nimellä antinomianismi, joka tarkoittaa lainvastaista. Tämä evankeliumi on meidän kanssamme tänä päivänäkin, ja se on vahvempi kuin koskaan ennen. Se heikentää Jumalan pelkoa ehdottamalla, että kun uskot, voit tehdä syntiä eikä sinua ikinä kirota, koska Jeesus on peittänyt kaiken.

Tri. Tobins Crisp oli yksi tämän uuden opin opettajista, mikä pyyhkäisi koko Saksan yli. Sen kannattajat käyttivät Jeesuksen nimeä sananlaskuna:

On paljon puhetta armosta ja sydänten tutkimisesta, mutta antakaa minulle Kristus! En etsi lupauksia, vaan Kristusta! En etsi pyhitystä, vaan Kristusta! Älkää puhuko maltillisuudesta tai velvollisuuksista kertokaa minulle Kristuksesta!

Kuulostaa puhtaalta omistautumiselta Kristukselle evankeliumilta, joka on keskittynyt Jeesukseen. Mutta Jeesus itse sanoo meille, että ei jokainen, joka sanoo, Herra, Herra, pääse sisään Hänen valtakuntaansa. Ei jokainen, joka heittelee ilmaan Jeesuksen nimeä, saarnaa oikeaa evankeliumia.

Antinomianismin oppia saarnataan yhä tänä päivänä, ja karismaattinen liike on jäämässä sen koukkuun, siimaan ja painoon. Kuuntele loput tästä opista:

Uskova voi olla varma anteeksisaamisestaan heti, kun hän tekee synnin, jopa aviorikoksen tai murhan. Jumala ei enää ole tyytymätön, vaikka uskova tekee syntiä usein. Uskova ei voi tehdä sellaista syntiä, mikä loukkaisi häntä millään tavalla ei siis ole mitään syytä pelätä syntiä. Synti on kuollutta eikä se ole enää vaarallista. Jos kerromme uskoville, että heidän täytyy vaeltaa pyhinä ja tehdä hyviä tekoja tai Jumala suuttuu heille, me käytämme Raamattua väärin. Silloin me valehtelemme Jumalalle vasten kasvoja. Jumala on tehnyt kaiken Kristuksessa ei ole mitään pelättävää!

Ne kristityt, jotka pitävät tästä opista kiinni, ikään kuin istuvat jossain synkässä kuopassa odottamassa Jeesusta mukaan. He sanovat, Herra, Sinä tiedät, missä minä olen. Jos rakastat minua, tule, nosta minut täältä pois. Ei! Raamattu käskee meitä vastustamaan perkelettä, ja hän pakenee luotanne!

Olemme saaneet kristityt näyttämään kasalta avuttomia raajarikkoja ei voimaa eikä valtaa, syntisten tapojen sitomina, odottaen ihmeellistä vapautusta. Ei ole pyhää kiivautta syntiä vastaan, ei Jumalan pelkoa.

Näin kaikki oppi täytyy tuomita: Vahvistaako se sinua Kristuksen kaltaisuuteen? Et voi kutsua evankeliumia puhtaaksi yksinkertaisesti sen tähden, että opettaja saarnaa syntiä vastaan, tai koska Kristukseen viitataan usein. New Age liike puhuu paljon Kristuksen Hengestä.

Minä olen kuullut moraalittomien, selkärangattomien saarnaajien huutavan Jeesuksen nimeä mikrofoniin, huutavan homoja, huumeita ja yhteiskunnan syntejä vastaan. Mutta mitä pitemmälle kuuntelin, sitä enemmän minä ymmärsin: tämä mies ei ole oikeasti särkynyt. Hänen sanomansa ei ole syyllistävää. Hän puhuu jokun toisen synnistä, ei omastaan.

Sellaiset saarnaajat näyttelevät väkijoukoille, kiihottaen intoa. He eivät oikeasti syyllistä, heillä ei ole kuluttavaa halua kasvattaa kansaa Kristuksen kaltaisuuteen. Kristityt rakastavat sellaisiin kokouksiin menemistä, joissa he kuulevat saarnaajan puhuvan rukoilemattomuudesta kouluissa. Ehkä hän mainitsee jotain meidän petollisuudestamme, ylpeydestä tai aviorikoksista, asioista, jotka ovat sydämissämme. Mutta sitten tulee hemmottelevaa, rentouttavaa sanaa. Ja kun luottamus on jo saatu, Jumalan pelko heikkenee.

Todelliselle pyhyyden saarnaamiselle on yksi varma koe. Se löytyy kohdasta 2Tim. 2:19: Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: Herra tuntee omansa, ja: Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.

Minä tunnen, kuten Paavalinkin on täytynyt tuntea, sydäntä murskaavan huudon, varoittaa Jumalan kansaa siitä, mitä on tulossa. Edessä on suuria teologisia sotia. Koko karismaattinen liike jakautuu erilaisiin leireihin, kokoontuen oppiensa, opettajiensa ja kirjojensa taakse, syytellen toisiaan vääryydestä ja valheellisista profetioista. Ja kaikki tulevat uskomaan, että he puolustavat uskoa!

He eivät taistele paholaista vastaan, koska heillä on liikaa kiireitä nimitellessään toisiaan harhaoppisiksi. Se tulee olemaan suuren sekaannuksen aikaa, ja oppimattomat kristityt eivät tiedä, ketä tulisi uskoa.

Rakkaat, minä tahdon taistella todellista vihollista vastaan. Ja tuo vihollinen on ulkona, kaduilla ja omissa sydämissämme! En aio riidellä profetioista. Haluan seisoa jokaisen sellaisen veljen ja sisaren rinnalla, joka vaeltaa Jumalan pelossa, ja jonka sydän on puhtaasti antautunut Jeesukselle Kristukselle.

Meidän on saatava silmämme pois opettajista ja evankelistoista ja opiskeltava Jumalan Sanaa. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa (2Tim. 2:15). Älä etsi koeteltua paimenta tai evankelistaa. Kuljet vain yhden miehen luota toisen luokse, ja petyt heihin jokaiseen, kunnes viimein menetät toivon. Käännä silmäsi kaikista saarnaajista pois, kohti Jeesusta Kristusta!

Fariseukset näkivät muutamien Jeesuksen opetuslasten syövän leipää pesemättömillä käsillä, ja he havaitsivat virheen. Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä (Mark. 7:3).

Nämä miehet kysyivät Jeesukselta, miksi Hänen opetuslapsensa eivät vaeltaneet tällaisessa pyhyydessä. Kuitenkin heidän pyhyytensä oli ainoastaan muodollinen perinnäissääntö. Se oli kaikki ulkoista, sillä oli tekemistä vain lihan tekojen kanssa. Jeesus vastasi heille, Oikein Jesaja on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana (jae 6). Jeesus sanoi, sisällöltään, Kaikki opetuksenne on turhaa. Se ei muuta sydäntänne. Kaikki on näytöstä, sanoja ja teennäisiä tekoja!

Jeesus sanoo tässä meille, Jos evankeliumi ei anna minulle mitään muuta kuin palvelusta huulilla, eikä se vaikuta sydämeesi, älä tuhlaa aikaasi siihen. Todellisen opin on mentävä sydämen syvyyksiin. Jeesus paljastaa kaikkien valhe-evankeliumien ongelman: Ne eivät saavuta sitä, mikä saastuttaa ihmisen ne eivät syyllistä eivätkä muuta sydäntä. Ne tarjoavat jumalisuuden ulkokuoren, ilman sydäntä. Mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen (Matt. 15:18).

Paavali sanoi, Harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä (2Tim. 2:22). Älkää kertoko minulle ihmeistä seurakunnassanne ylistyksestä, palvonnasta, tai kuinka hyvin paimen saarnaa. Ei kertokaa minulle ihmisistä, jotka kutsuvat Jumalaa puhtaasta sydämestä! Kertokaa minulle, että vaikka he eivät ole vielä päässeet perille, heitä ohjataan siihen suuntaan. He antavat Jumalan tutkia ja koetella heidän sydämiään paljastaakseen heidän syntiset asenteensa.

Tuo on oikeaa Jeesuksen evankeliumia. Se on evankeliumia, joka syyllistää sydämen, tekee työtä sydämessä ja muuttaa sydäntä! Onko tämä sitä evankeliumia, mitä sinulle saarnataan? Syyllistääkö se sinua noista sisäisistä, kätketyistä synneistä? Pahoista ajatuksista? Aviorikoksista? Haureudesta? Murhasta? Varkauksista? Petollisuudesta? Pahuudesta? Ylpeydestä?

Jos ei ole, siinä tapauksessa etsi sellainen seurakunta, jossa sydämesi paljastetaan, sitä järkytetään ja se muuttuu Kristuksen kunniaksi!