Ulos Sodomasta
Muistan kerran erään saarnaajan kertoneen kuulijoilleen: Vanha Testamentti ei ole enää ajankohtaista meidän ajallemme. Ei ole mitään tarvetta tutkia sitä enää.
Kuinka väärässä hän olikaan! Yksi syy miksi minä luen Vanhaa Testamenttia on se, että se selittää Uutta Testamenttia selvällä, yksinkertaisella tavalla. Sen tapahtumat ovat täynnä iankaikkisten totuuksien muotoja ja varjoja - ne ovat tapahtuneet todellisten ihmisten käytännön elämässä.
Esimerkiksi - Vanhassa Testamentissa Israel kuvaa määrätynlaista uskovaa, ja Egypti taas kuvaa maailmaa. Ja Israelin kansan vaellus erämaan kautta kuvailee meidän hengellistä toimintaamme uskovina. Myös se puu, joka paransi Maaran vedet edustaa Kristuksen ristiä. Ja kallio, joka antoi vettä erämaassa, kuvaa Vapahtajaamme, joka tapettiin ristillä.
Todellakin, Raamattu sanoo selvästi, että kaikki Israelin fyysiset taistelut kuvaavat tämän päivän hengellisiä taisteluja: Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut (1.Kor.10:11). Jopa pyhäkkö ja sen kalusto olivat esimerkkejä taivaallisista: ...Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin (Hebr.8:5).
Kaikki nämä Vanhan Testamentin esimerkit ovat tarkoitetut meille ettemme joutuisi epäuskoon niinkuin Israel. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä (Engl. epäuskon esimerkkiä) (Hebr.4:11). Toisin sanoen: Tutki Vanhaa Testamenttia, ja opi Israelin esimerkistä. Älä tee samaa virhettä kuin he tekivät!
Jos en ymmärrä jotain Uuden Testamentin totuutta, niin menen Vanhan Testamentin puolelle löytääkseni siitä toisenlaisen kuvauksen. Esimerkiksi - sanokaamme, että haluan oppia kuinka murtaa vihollisen tuomat henkiset muurit elämästäni. Silloin menisin Joosuan kertomukseen nähdäkseni kuinka Jerikon muurit hävitettiin. Israelin taistelu noita muureja vastaan antaa minulle kuvaannollisen kaavan, joka auttaa minua ymmärtämään kuinka voin hävittää ne muurit, jotka estävät minua saavuttamasta täyteyden Kristuksessa.
Samoin, jos haluan oppia voittavasta rukoustaistelusta, niin otan kertomuksen Jaakobista, kuinka hän paini enkelin kanssa. Tai jos haluan oppia kuinka säilyttää voiteluni Jumalan palvelijana, niin luen Simsonista kuinka hän menetti voitelunsa.
Kertomus Sodomasta antaa meille voimakkaan esimerkin siitä, kuinka Jumala vihaa syntiä. Apostoli Pietari kirjoittaa: Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät (2.Piet.2:6). Pietari sanoi: Sillä, mitä Jumala teki Sodomalle, on tarkoitus. Se, mitä hän teki sille kaupungille, tulisi olla opetus kaikille yhteiskunnille!
Tutkikaamme Sodoman kertomusta, että me löytäisimme siitä Uuden Testamentin totuuden:
Ensimmäisen Mooseksen kirjan 19. luvussa me luemme kertomuksen Lootista, joka oli Abrahamin veljen poika. Apostoli Pietari kuvaa Lootia hurskaana miehenä (katso 2.Piet.2:7-8). Kuitenkin Loot eli sellaisessa paikassa, jossa hänen ei olisi pitänyt olla - syntisessä Sodomassa.
Vieläpä tänä päivänä Sodoma kuvaa kaikkea pahaa, väkivaltaa, kieroutuneisuutta ja jumalattomuutta. Tuon kaupungin synnit tulivat niin törkeiksi ja pahoiksi, että niiden lemu ulottui taivaaseen saakka. Ja viimein Jumala sanoi: Jo riittää! Tämän kaupungin synti on ulottunut jo taivaaseen. Nyt minä poltan Sodoman maan tasalle! (Hebrean sana Sodoma tarkoittaa poltettua.)
Useimmat meistä ajattelevat, että Sodoma oli eräänlainen nykyaikainen syntinen kaupunki - kuten San Fransisco röyhkeine homoineen; tai New York ahneuksineen ja väkivaltaisuuksineen; tai New Orleans saatanallisine kulkueineen. Mutta totuus on se, että meidän tarvitsee vain katsoa omaan sydämeemme löytääksemme Sodoman.
Me kaikki olemme syntyessämme saaneet Sodoman luonnon - sydämen, joka on hyvin paha, täynnä kaikkea pahuutta: ...te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa (Ps.58:3). Kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa (Sananl.6:14). Sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan (jae 18).
Jeesus itse sanoo Sodoman luonnon olevan meissä syntymästämme lähtien: Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Nämä ihmisen saastuttavat... (Matt.15:19-20).
Huolimatta tällaisesta luonnosta, Jumala sanoi Lootia hurskaaksi. Lootilla oli kyllä syvä hengellinen ongelma: Hänet yhdisti jokin näkymätön side Sodomaan! Tuo paha kaupunki oli saanut otteen hänen sydämestään. Eikä Loot voinut päästä siitä vapaaksi, hänen sielunsa kiusaantui jatkuvasti: Sillä asuessaan heidän keskuudessaan tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahojen tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla (2Piet.2:8).
Loot tiesi, että hänen ei pitäisi olla Sodomassa. Raamattu sanoo: Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä, eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat (Ps.1:1). Lootin olisi pitänyt tehdä päätös: Tämä riittää - minun on lähdettävä täältä pois! Jos viivyn yhtään kauemmin, niin tämä syntisyys saa vallan minussa. Se maksaa minulle sieluni! Mutta hänellä ei ollut tahdonvoimaa lähteä sieltä.
Jumala oli jo antanut Lootille ainakin yhden mahdollisuuden lähteä. Ensimmäisen Mooseksen kirjeen neljännessätoista luvussa me luemme kuinka liittoutuneiden kuninkaiden armeijat valloittivat Sodoman ja Gomorran ryöstäen saalista ja ottaen ihmisiä vangeiksi. Loot oli perheineen vangittujen joukossa (Katso 1.Moos.14:12).
Kun Abraham kuuli hyökkäyksestä, hän aseisti 318 palvelijaansa ja ajoi takaa valloittajia. Ja Jumalan ihmeen kautta hän voitti nuo viholliskuninkaat ja sai kaiken saaliin takaisin: Ja hän toi takaisin kaiken tavaran; myöskin sukulaisensa Lootin ja hänen tavaransa hän toi takaisin, niin myös vaimot ja muun väen (1.Moos.14:16)
Loot pääsi yliluonnollisella tavalla vapaaksi Sodomasta. Mutta sen sijaan, että hän olisi lähtenyt tuosta syntisestä kaupungista, hän menikin suoraa päätä takaisin!
Edesmennyt ystäväni Leonard Ravenhill, suuri profeetallinen Jumalan mies, kirjoitti kirjan nimeltään Sodomassa ei ollut Raamattua. Todellakin, Sodomassa ei ollut pyhiä kirjoituksia - mutta sille kaupungille saarnattiin ihmiskunnan voimakkain saarna. Se saarna oli Abraham - jumalinen mies, joka oli vanhurskas.
Sodoman kansa näki Abrahamin palvelevan Jumalaa, maksavan kymmenykset ja vaeltavan nöyränä Herran edessä. Ja hän kieltäytyi ottamasta palkkiota kaupungin pelastamisesta, se oli rakkaudellinen nuhtelu heidän syntisestä elämästään. Abraham ei ottanut edes kengännauhaa Sodomasta! (Katso jae 23).
Tämän jumalisen miehen esimerkin olisi pitänyt ravistella Lootia - mutta ei. Loot yhä kieltäytyi lähtemästä Sodomasta. Olen usein miettinyt: Miksi Loot ei lähtenyt Sodomasta? Raamattu sanoo, että hän rakasti Jumalaa. Varmaankin hän oli huolissaan omasta sielustaan.
Uskon, että Jumala haluaa opettaa meille jotain tällä raamatunkohdalla. Asiahan on niin, että ei edes pyhitetty saarnaaja kuten Abraham - voi vapauttaa meidän sydäntämme synnistä. Ei kukaan voi tuoda meitä pois Sodomasta - koska ihmislihalla ei ole voimaa itsessään päästä täysin vapaaksi!
Loot edustaa jonkinlaista kamppailevaa uskovaa tänään. Tämä uskova on saanut Kristuksen vanhurskauden uskon kautta. Mutta kuitenkin hänen sieluaan kiusaa se synti, jota hän näkee yhteiskunnassa ja omassa sydämessään. Hän tietää rakastavansa Jumalaa. Mutta jotain on jäänyt hänen sieluunsa - ehkä jokin paha tapa tai itsepintaisia pahoja ajatuksia.
Jumalan laki sanoo hänelle: Pane pois kaikki, mikä painaa ja synti, joka kietoo. Synnin palkka on kuolema. Todellakin, laki vaatii jatkuvasti uskovaa tottelemaan. Ja se myöskin jatkuvasti tuomitsee hänen sydämensä. Joka kerta, kun hän lankeaa, se huutaa: Syyllinen!
Tämä uskova tietää, että hän on voimaton vapautumaan synnistään. Hän on luvannut Jumalalle kerta toisensa jälkeen elää paremmin. Mutta hän aina lankeaa heikkouteensa. Ja hän lopulta huutaa: Minä olen täysin sidottu. Minulla ei ole voimaa voittaa sitä. Hän ei voi irrottautua pois Sodomasta!
Vanhan liiton aikana vaadittiin absoluuttinen tottelevaisuus. Jumalan laki ei sallinut pienintäkään tottelemattomuutta. Suoraan sanoen sielu, joka teki syntiä, kuoli.
Nuo käskyt olivat hyvin selvät, pyhä Jumala vaatii täydellisen tottelevaisuuden. Mutta laki ei kuitenkaan auttanut lihaa tuollaiseen tottelevaisuuteen. Ja ihminen ei kyennyt pitämään lain vaatimuksia. Paavali sanoi laista: ...niskaan ikeen, jota meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa (Apt.15:10).
Kuitenkin Paavali kuvaa lakia: ...kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme (Gal.3:24). Laki paljastaa meidän sydämemme, opettaa meille, että olemme heikkotahtoisia, avuttomia kuten vauvat, tarvitsemme pelastajaa.
Tässä kohtaa ehkä ajattelet: Miksi Jumala vaatii meiltä täydellistä tottelevaisuutta, eikä kuitenkaan anna voimaa siihen? Raamattu tekee selväksi: Jumalan täytyi viedä meidät paikalle, jossa me huomaamme, että meillä ei ole voimaa vapautua synnistä!
Israelilaisten täytyi kärsiä 400 vuotta ennen kuin he oppivat, että he eivät voineet vapauttaa itseään. Eivät he päässeet vapaiksi orjuuttajistaan omalla voimallaan. Heidän täytyi saada vapauttaja - Jumala, joka kurottautui alas päästämään heidät siteistään.
Ja meni vuosisatoja - aina Sakarjan aikaan - ennen kuin Israel heräsi huomaamaan, että he tarvitsivat lunastajaa. He lopultakin tulivat vakuuttuneiksi, että he tarvitsivat vapahtajan, joka: ...on oleva... tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä (Sakarja.2:9). Jumala itse tuli olemaan tulimuuri heidän ympärillään - ja kunnia heidän keskellään!
Nykyään on hyvin paljon uskovia, jotka eivät ole omaksuneet tätä. He elävät lain alla - ponnistellen omassa lihassaan, tehden lupauksia Jumalalle, yrittävät vapautua synneistään. He heräävät jokaiseen päivään sanoen: Tänä päivänä, Herra, minä saan voiman ja tahdon päästäkseni irti näistä kahleista. Vähän kovempaa yritystä ja pääsen vapaaksi!
Ei - Se ei tule koskaan tapahtumaan! Siitä seuraa vain lisää syyllisyyttä. Lain tarkoitus on ohjata ristille - tunnustamaan avuttomuutensa, tarpeensa lunastajaan!
Ehkä olet aivan huoleton ja ajattelet: Tämä ei koske minua. Minulla ei ole mitään helmasyntiä. En elä haureudessa enkä aviorikoksessa, en juo enkä polta, ylistys Herralle, minussa ei ole jälkeäkään Sodomasta.
Et voi olla enempää harhassa! Jaakob kirjoittaa: Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee (Jaak.1:14). Meitä kaikkia houkuttelee omat himomme - jokaista, ei ole poikkeusta!
Jaakob vielä lisää: kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin.. (jae 15). Hän puhuu tässä synnytyksestä. Jokaisen meidän sydämessämme on himojen kohtu - ja jokainen synti, jonka me teemme, on syntynyt tuosta kohdusta. Aivan kuin kaksi eri vauvaa ovat erilaisia, samoin kaksi eri syntiä ovat erilaisia. Jokainen synnyttää omanlaisensa synnin. Ja vuosien kuluessa monet uskovat tottuvat omiin synteihinsä. Kuten Loot, he tulevat niille sokeiksi ja suhtautuvat niihin kevyesti.
Voin mainita monia esimerkkejä Kristuksen ruumiissa: Me viittaamme kintaalla toisten ylistyksen kohteeksi pääsemisen syntiin, hyvän aseman himoitsemisen syntiin, oman hengellisen alkuperän ylpeilyn syntiin, Raamatun tuntemuksemme syntiin, jatkuvan rukouselämämme syntiin. Voimme pitää itseämme nöyränä, lempeänä, oppia vastaanottavaisena - mutta me emme ole sitä!
Jumala ei suhtaudu kevyesti mihinkään syntiimme. Opin sen vaikeuksien kautta. Nyt, kun katson taakse päin lähes viisikymmentä vuotta kestänyttä palvelutyötäni, niin häpeän noita aikoja, jolloin ylpeyden synti sai minut petetyksi.
Muistan erään saarnaajien konferenssin, jossa olin pääpuhujana. Silloin ajattelin: Herra on siunannut minua oikein suurella ilmestyksellä. Minuun eivät tee mitään vaikutusta nämä nimekkäät täällä. Jumala on asettanut minut jo syntymästäni saakka erikoisvoitelun saaneeksi saarnaajaksi!
Pian sen jälkeen jouduin Pyhän Hengen valon kohteeksi, joka paljasti ylpeyteni. Jos en olisi pysynyt kiinni Paavalin kehotuksessa hyljätä entiset selän taakse, olisin joutunut epätoivoon. Mutta Jumala osoitti minulle laupeuttaan. Kiitän Herraa hänen armostaan ja pitkämielisyydestään minua kohtaan silloin ja nyt.
Tänään minun sydämeni huuto on: Herra, minä tiedän, että en ole sellainen nöyrä, ennakkoluuloton palvelija, jollaisena olen itseäni pitänyt. Olen ollut itserakas, itsevarma, pyrkijä. Nyt tiedän, että se siunaus, joka minulla on, on sinun helläsydämisyytesi tähden!
Minun himoni eivät ehkä ole samoja kuin sinun. Mutta uskon, että on kolme asiaa, jotka meidän kaikkien pitää tehdä, jos me haluamme päästä vapaaksi Sodomasta:
Niin Herra sanoi: Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat (1.Moos.18:20). Me kaikki mielellämme kuuntelemme Jumalan laupeudesta, armosta ja pitkämielisyydestä. Mutta me emme halua olla kasvokkain sen tosiasian kanssa, että eräänä päivänä hyvin pian hän tuomitsee kaiken, mikä on Sodomasta!
Jumala ilmaisi luontonsa Moosekselle näin: Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset, ja synnit ... (2.Moos.34:6-7). Kuitenkin heti seuraavassa lauseessa Jumala sanoo: ...mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta...
Herra sanoi: En suhtaudu kevyesti syntiin! Olen kyllä laupias ja pitkämielinen. Mutta tulee aika, jolloin kärsivällisyyteni syntiisi loppuu. Ja silloin Sodoma palaa!
Lootille annettiin tämä varoitus. Kaksi enkeliä tulivat hänen luokseen sanoen: Lähde nopeasti pois, Loot, ennen kuin sinut tuhotaan syntisten kanssa! ...Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden (1.Moos.19:15).
Me tiedämme, että Loot ei ottanut tuota varoitusta vakavasti. Itse asiassa hän nukkui niin sikeästi, että enkelien täytyi herättää hänet seuraavana aamuna. Lootin vävyt varmaankin ajattelivat: Jos hän todella uskoisi varoituksen, hän olisi jo heti lähtenyt täältä pois. Mutta ei hän usko sitä - miksi sitten me? Tämän tulisi olla opetus meille kaikille! Me voimme todistaa Jeesuksen tulemisesta vaikka kuinka paljon. Mutta jos me emme elä odotuksen mukaisesti, niin ei kukaan kuuntele meitä!
Uskon Jumalan lopulliseen varoitukseen. Pyhä Henki tietää, milloin syntisi on viemässä sinut tuhoon. Mutta kuitenkin ennen kuin sinun salaiset himosi syttyvät tuhoavaan liekkiin, Herra lähestyy ja sanoo: Minä olen armon Jumala, ja tahdon vapauttaa sinut. Siis, käänny pois synnistäsi. Tottele minun sanaani!
Näitä viimeisiä varoituksia löytyy Raamatusta. Esimerkiksi Apostolien teot kertovat kuinka Ananiasta ja Safiraa varoitettiin valehtelemasta Pyhälle Hengelle. Ja kun he valehtelivat, he kaatuivat kuolleina maahan (Katso Apt.5.luku). Samoin Paavali varoittaa olla murehduttamatta Pyhää Henkeä: Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka (Ef.4:30).
Se ei merkitse mitään, kuinka paljon sinä rukoilet tai paastoat, tai kuinka uskollinen sinä olet Jumalan työssä. Jos et myönnä, että sinun syntisi on syntynyt omista himoistasi - ja jos et usko, että Jumala ottaa sen vakavasti - sinä petyt!
Lootin tilinpäivä tuli lopultakin. Villiintyneet Sodoman miehet ympäröivät hänen talonsa, hakkasivat ovea ja huutelivat rivouksia. He vaativat Lootia lähettämään ne kaksi enkeliä ulos, että he voisivat raiskata heidät: ...Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin (1:Moos.19:5).
Se oli pöyristyttävä näytös. Mutta Lootin ensireaktio oli päästä sopimukseen miesten kanssa. Ilmeisesti Loot oli tuomari Sodomassa, koska hän istui kaupungin portilla, ja hänellä oli sellainen maine, että hän suojeli toisia. Siksi hän halusi muuttaa joukon mielen. Hän jopa kutsui heitä veljiksi - mikä todisti, että hän oli ottanut Sodoman synnin liian kevyesti!
...Älkää veljeni, tehkö niin pahoin. Katsokaa minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät vielä miehestä tiedä. Ne minä tuon teille, tehkää heille, mitä tahdotte. Älkää vain tehkö näille miehille mitään pahaa... (1.Moos.19:7-8).
Eräs teologi kirjoittaa, että Loot tiesi, että nämä miehet eivät vahingoittaisi hänen tyttäriään, koska he olivat homoja. Ehkä Loot ajatteli: Nämä miehet ovat kieroutuneita juhlijoita, jotka haluavat tyydyttää himojaan. Ei heistä ole vaaraa naisille. Annan heille tyttäreni ja he tulevat kotiin aamulla viattomina.
Kuinka mieletöntä! Jos se olisi tottakin, niin Loot olisi yrittänyt peittää yhtä syntiä toisella synnillä. Mutta on täysin mahdotonta tinkiä himon kanssa! Jos yrität asettaa rajoja sille, niin se murtautuu ulos, vyöryen rajojen ulkopuolelle.
Loot on esimerkki siitä, mitä salainen synti voi tehdä hurskaalle miehelle. Hänet oli selvästi petetty. Hänen syntinsä oli saanut hänessä sellaisen vallan, että hän antoi mitä tahansa pelastaakseen maineensa - jopa rakkaan perheensä. Hän ehkä ajatteli: Jos tämä keino auttaa, niin minä pelastan tyttäreni ja myös oman maineeni. Kaikki pysyy ennallaan. Elämä Sodomassa ei sittenkään ole hassumpaa!
Tämä mies ei ollut valmis kohtaamaan todellisuutta! Hän yritti pitkittää tuomion tuloa - keinottelemalla, yrittäen viivästyttää Jumalan vapautusta hänen elämässään. Rakkaat ystävät, hyvin monella uskovalla tänään on samanlainen suhtautuminen. He ovat vakuuttuneita itsessään: Minun Jumalani on laupeuden Jumala. Hän vapautti minut synnistäni aikaisemminkin, hän voi tehdä sen jälleen.
Ei! Jumala sanoo sinulle tässä Raamatun paikassa: Ei enää vehkeilyjä. Ei enää suuremmista synneistä pienempiin kaupustelua. Vaan sen kaiken on loputtava!
Loot olisi kuollut siinä tulisateessa, jos Jumala ei olisi ottanut asioita käsiinsä. Jumala kirjaimellisesti sieppasi Lootin ja hänen perheensä ja vei heidät ulos kaupungista: Ja kun hän vielä vitkasteli, tarttuivat miehet (enkelit) hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia (1.Moos.19:16).
Mikä ihana kuva meidän Herramme Uuden Liiton armosta! Kun Loot viivytteli tuhon partaalla, voimattomana itsessään, Jumalan käsi johti tämän eksyneen, petetyn, synnin sitoman miehen turvaan. Hän sanoi Lootille: Minä rakastan sinua, enkä salli sinun kuolla tässä tulisateessa. Sinä olet hurskas mies Loot - ja olen varoittanut sinua. Tule nyt!
Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä (Room.5:6). Kirjaimellisesti sana heikot tarkoittaa olla ilman voimaa ja tässä se tarkoittaa, että meillä ei ole kykyä eikä tahtoa. Jumala sanoo, että hän haluaa auttaa meitä - koska meillä ei ole mitään annettavaa!
Jumalalla oli vielä yksi käsky Lootille: ...Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi, äläkä pysähdy mihinkään lakeudelle. Pakene vuorille, ettet hukkuisi (1.Moos.19:17). Vuori tässä kuvaa Jumalan läsnäoloa, paikkaa kahden hänen kanssaan. Me näemme tämän kuvan toistuvan läpi Raamatun: Jumalan kirkkaus kohtasi Mooseksen vuorella ... Kristus kirkastettiin opetuslasten nähden .... Jeesus etsi Isäänsä rukouksessa. Kaikki nämä tapahtuivat vuorella.
Suuri on Herra ja korkeasti ylistettävä meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa (Ps.48:2). ...Tulkaa nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa... (Jes.22:3). Tässä on sanoma: Kun Jumala vapauttaa sinut uskossa hänen lupauksiinsa, pakene suoraan hänen pyhälle vuorelleen!
Loot ei kuitenkaan halunnut paeta Jumalan läsnäoloon. Hän sanoi: ... mutta minä en voi päästä pakoon vuorille; pelkään, että onnettomuus saavuttaa minut ja minä kuolen (1.Moos.19:19). Sen sijaan hän pyysi Jumalaa sallia hänen mennä Sooariin.
Jumala salli sen. Ja lopulta Loot päätyi vuorelle. Mutta kun hän oli siellä, tapahtui vieläkin pahempaa kuin Sodomassa. Loot oli juovuksissa ja hänen omat tyttärensä viettelivät hänet, ja siitä seurauksena syntyi poikia. Mikä traaginen kuva! Ja kaikki tapahtui vain siksi, että Loot - vaikkakin pelastettu - ei halunnut sisälle Jumalan täyteyteen.
Uskon, että tämä seuraava tuo esille kuinka Jumala vapauttaa meidät Sodomasta:
Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osalliseksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (2.Piet.1:3-4).
Jumala lähestyy meitä, kun olemme vielä eksyneitä ja sidottuja, voimallisine lupauksineen täydellisestä vapautuksesta. Hän sanoo: Minä lupaan vapahtaa sinut ja pitää sinut erillään kaikesta synnistä. Ja annan sinulle tottelevaisen sydämen. Anna nyt lupausten tulla voimaan sinussa!
Mikä ihana, vapauttava totuus! Me pääsemme vapaaksi synnistämme, kun pysymme Jumalan lupauksissa kiinni. Ajattele sitä hetki. Pietari sanoo niille uskoville, joille hän kirjoitti sen kirjeen : ...pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (jae 4). Kuinka nämä uskovat pelastuivat turmeluksesta? He saivat jumalallisen voiman - jumalallisen elämän - sen kautta, että he uskoivat Jumalan lupauksiin!
Rakas pyhä, sinun Isäsi haluaa sinun tuntea ilon täyteyden Kristuksessa. Ja tämä ilo pääsee esille vasta silloin, kun olet vapaa synnin vallasta. Salli siis Pyhän Hengen mennä sinun himojesi kohtuun ja poistaa kaikki, mikä ei ole Kristuksesta. Rukoile Herraa juuri nyt: Oi, Isä - olen samaa mieltä kanssasi synnistäni. Kompromissini lemu on yltänyt taivaaseen. Ja tiedän, että se on poistettava heti! Herra, otan vastaan rakkaudellisen varoituksesi. Ja tuon kaiken sinun eteesi. Polta kaikki paha minusta. Ja salli lupauksesi vallata sydämeni, johdattaa minut pyhälle vuorellesi!