Uneliaisuuden henki
Kirjoitettu on: Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti (Room. 11:8).
Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne - profeettanne, ja peittänyt teidän päänne - näkijänne. Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat (Jesaja 29:10-11).
Yksi kaikista sydäntä särkevimmistä kohdista koko Raamatussa on tämä: Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet (Room. 11:7).
Ajattele! Kokonainen kansakunta vietti elämänsä etsien tyydytystä, lepoa ja täyteyttä; eivätkä he milloinkaan saavuttaneet sitä. Tähän päivään saakka, vain pieni juutalaisten jäännös on löytänyt armon ja Herran Jeesuksen Kristuksen kirkkauden. Heistä loput ovat sokeita!
Paavali sanoi osaaottavasti: Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen. He ovat ehdottoman sokeita ja kuuroja evankeliumille! Maan päällä ei ole sellaista evankelistaa tai opettajaa, joka voisi tunkeutua heidän pimeyteensä! Hyvin harvat heistä pelastuvat. Paavali kutsui heitä jäännökseksi armon valinnan mukaan (Room. 11:5).
Paavali puhuu päivästä, jolloin kaikki Israel on pelastuva... Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista (Room. 11:26). En ymmärrä kaikkea tuosta, mutta sen minä tiedän, että juuri nyt juutalaisia kuolee täydellisessä hengellisessä pimeydessä Kristuksen suhteen he menevät iankaikkisuuteen syvässä uneliaisuuden hengessä. Heidän ei tarvitsisi kuolla sellaisessa pimeydessä! Paavali sanoi: Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen (Room. 11:23).
Onko sinua ikinä hämmästyttänyt se, että monet pakanat voivat kuulla evankeliumin kerran, ymmärtää sen selkeästi, ottaa sen vastaan, ja syntyä uudestaan Hänen uskonsa kautta? Huorat, narkomaanit, köyhät ja lukutaidottomat kaikki ovat ilolla ottaneet vastaan Kristuksen sanoman, ja heidät on loisteliaasti pelastettu. Heidät on herätetty! Heidän silmänsä näkevät heidän korvansa kuulevat sen!
Mutta juutalainen on uneliaisuuden hengen otteessa! Herralta tullut syvä uni on langennut heidän ylleen, eivätkä he yksinkertaisesti voi ymmärtää mitään, mitä on sanottu tai saarnattu Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta!
Heittikö Jumala heidät pois? Leikkasiko Jumala heidät mielivaltaisesti pois viinipuustaan, vain pelastaakseen pakanat? Oliko heidän kohtalokseen jo ennalta säädetty tuollainen kauhea sokeus? Ei missään tapauksessa! Paavali selvittää asiaa: epäuskonsa tähden ne taitettiin pois (Room. 11:20). Mutta Israelista hän sanoo: Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden (Room. 10:21).
He olivat niitä luonnollisia oksia; he olivat niitä, joiden olisi pitänyt saada se, mitä he etsivät. Heidän olisi täytynyt ottaa Kristus vastaan. Heidän pitäisi olla nykyajassa evankeliumin saarnaajia. Heidän tulisi tehdä lähetystyötä maailmalle, saarnaten sanomaa Kristuksesta! Heidän olisi pitänyt löytää se, mitä me pakanat löysimme! Jerusalemista piti tulla maailman kristittyjen pääkaupunki.
Mutta uppiniskaisesti he pitivät kiinni epäuskostaan! He kieltäytyivät taipumasta Hänen herruutensa alle! He sanoivat: Tämä mies ei meitä hallitse! He paaduttivat sydämensä ja suututtivat Israelin Pyhää. He kiusasivat Jumalaa, koettelivat Häntä ja näkivät Hänen voimalliset tekonsa, ja silti heillä säilyi paha, epäuskoinen sydän. Heidän kuulemansa ei sulautunut uskoon. He eivät halunneet luottaa Herraan. He olivat niin syntiensä pettämiä, että he tarkoitushakuisesti paaduttivat sydämensä.
He pitivät Moosesta Kristuksen yläpuolella! Yksikään heistä ei päässyt rauhaan. Yksikään ei löytänyt tai saanut etsimäänsä, ja Jumala suri heitä. Paavali kirjoitti, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä (Hebr. 3:19).
Mikä tragedia miljoonia hengellisesti nälkäisiä, etsiviä ja tutkivia juutalaisia eivätkä he voi löytää etsimäänsä. Messias tuli Hän elää tänä päivänä eivätkä he voi nähdä Häntä! He eivät voi kuulla Häntä! Heillä on pimeys suhteessaan Häneen! He ovat hengellisessä koomassa!
Paavali kirjoittaa tätä kaikkea pakanoille kristityille! Hänen todellinen sanomansa on: Älkää sanoko: Sokeat, nukkuvat juutalaisraukat! Vaan sanokaa ennemmin: Sokeat, nukkuvat kristittyparat!
On aivan selvää, että hän varoittaa niitä, jotka ovat uskossa. Hän sanoi: Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan (Room. 1:20,21). Paavali jatkaa ja varoittaa uskovia Jumalan ankaruudesta: Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois (Room. 11:22).
Tänä päivänä kuulemme paljon saarnaamista Jumalan hyvyydestä! Sanotaan: Usko ainoastaan; Jumala on hyvä; Hän haluaa sinulle ainoastaan hyvää ja siunauksia! Totta mutta se on vain puolet evankeliumista. Tuon evankeliumin toinen puoli on tämä: Jumala on todella ankara niille, jotka paaduttavat sydämensä epäuskolla!
On sellaisia, jotka saarnaavat: Kerran viinipuussa, aina viinipuussa! Kun olet kerran päässyt mukaan, sinua ei voida enää milloinkaan leikata pois! Mutta mitä Sanassa sanotaan? Hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan jos Hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei Hän ole säästävä sinuakaan.
Jokainen juopunut, tylsistynyt ja haureellinen baptisti kuulkoon sen kovaa ja selkeästi! Jokainen penseä luopiohelluntailainen avatkoon korvansa! Kuulkoon jokainen kristittyä teeskentelevä: Pidä huoli itsestäsi, tai Hän ei ole säästävä sinuakaan!
Diakonit ja vanhimmat tulevat katutapahtumiimme, horjuen ulos baareista, huorat kainaloissaan, ja jotkut heistä huutavat: Ylistäkää Herraa! He seisovat edessämme julistaen: Olemme pelastuneet! Me rakastamme Jeesusta! Olemme kuolleet Kristuksen kanssa. Jeesus maksoi kaiken! Taivaassa tavataan! Niin he kompastelevat pitkin katua, silmät täynnä haureutta, mielet, silmät ja korvat suljettuina menossa helvettiin, syvässä unessa!
Joku saarnamies on saanut heidät uskomaan, että heidät lunastetaan, koska menneisyydessä he rukoilivat pikku rukouksen ja tunnustivat uskonsa julkisesti, mutta sitten he palasivat vanhoille teilleen. Ei mikään voima maan päällä voi herättää heitä. Synnin petollisuus on sokaissut heidät! He ovat uneliaisuuden hengen vallassa.
Kuuntelen joskus huoria kadulla, kun he hymyilevät minulle kehuskellen: Olen pelastettu! Olen tasan yhtä pyhä kuin sinäkin! Jeesus rakastaa minua juuri tällaisena! Olen matkalla kirkkauteen! Ja minä sanon itselleni: Millaista sokeutta tämä oikein on? Kuinka hän voi uskoa tuollaista valhetta? Sitten minä ymmärrän, että he ovat unessa, hengellisessä koomassa, voimallisen petoksen vallassa!
Vertauksessaan kymmenestä neitsyestä, Jeesus sanoi: ...tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat (Matt. 25:5). Tämä antaa ymmärtää, että koko seurakunta nukkuu juuri, kun Herra on palaamassa! Kaikki nukkuivat! Suurin osa herätetään kesken unien.
Kun tuo huuto kuului, kaikki kymmenen neitsyttä heräsivät ja menivät sulhasta vastaan! Heistä viidellä olivat lamput sammumassa! Nuo sanat saivat kylmät väreet kulkemaan sisälläni lamput sammumassa! Tuli, joka on hiipumassa! Astia, jossa ei ole enää öljyä! Voitelu on poissa! Lamppu, joka kerran paloi niin kirkkaasti, on nyt sammumassa! Keskellä yötä, kun Jeesus on tulossa pimenee, tyhjenee ja sammuu! Ei iloa, ei uskoa, ei luottamusta, ei Pyhän Hengen johdatusta ja syyllistämistä! Tämä merkitsee sitä, että Herran kirkkaus on poistumassa joistakin tällä yön hetkellä!
Saarnaajat, joilla oli tapana jylistä voimallisina ja voitelulla, kyyhöttävät nyt television edessä, lihoen ja laiskistuen, ilman Sanaa Jumalalta, ilman voitelua! Heidän lamppunsa on sammumassa! He nukkuvat!
Kristityt, jotka kerran olivat palavia Jumalan puoleen, kerran täynnä rakkautta ja iloa Jeesuksessa, jotka kerran odottivat Hänen paluutaan nyt he ajelehtivat kylminä, täynnä epäuskoa ja pelkoa. He ovat puoliunessa, mutta pian he nukahtavat syvempään uneen! Heillä on kerran ollut Jumalan kirkkaus, Pyhän Hengen voima. Mutta nyt heidän lamppunsa ovat himmeitä ja hiipuvia! Nyt heillä on aviorikokset sydämessään; he leikkivät vaarallista leikkiä. He syövät ja juovat, he näyttelevät uskonnollisia, mutta heidän sydämensä kylmenevät ja paatumus asettuu sinne.
Katsokaa noita viisaita neitsyitä, joiden lamput paloivat. He ovat täynnä Pyhän Hengen hehkua ja mielenliikutusta, ja he matkaavat laulaen hääaterialle! Heidän silmänsä ovat kohdistuneet ainoastaan heidän Rakkaaseensa, ja he ovat valmiita jättämään tämän pahan maailman.
Mutta katsokaa noita tyhmiä he itkevät, säntäilevät hädissään ympäriinsä ja yrittävät elvyttää tuota tulta! He rukoilevat ja anovat: Auttakaa, joku! Öljyä pakko saada öljyä, nyt heti! Lamppuni on sammumassa!
Minä näen valtavat väkijoukot Jumalan huoneessa, puoliunessa, ja minun täytyy varoittaa kovalla äänellä ja selkeästi: Lamppunne ovat sammumassa! Teillä on vain kipinä jäljellä! Olette hengellisesti tyhjiä! Tarvitsette uuden, raikkaan Pyhän Hengen kasteen! Te elätte vieläkin sillä vanhalla voitelulla! Se ei riitä! Tarvitsette enemmän! Olette oikeasti vaarassa jäädä pois hääaterialta! Teidät jätetään ulos pimeyteen ja Hän sanoo: Menkää pois, minä en tunne teitä!
Jos me suhtautuisimme Jumalaan vakavasti, emme olisi niin laiskoja ja puolittaisella sydämellä! Emme haluaisi elää enää hetkeäkään epäuskossa ja epävarmuudessa! Minä en pelkää paholaista ja helvetin joukkoja läheskään niin paljon, kuin pelkään Jumalan lähettämää uneliaisuuden hengen kirousta! Suhtaudun siihen niin kuin siitä on kirjoitettu: Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen... Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen... sulkenut teidän silmänne... peittänyt teidän päänne... Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat.
Minä kieltäydyn sivuuttamasta olankohautuksella tätä Jumalan kansalle suunnattua, pelottavaa varoitusta! Nämä olivat Jumalan kansaa epäuskoinen, kapinallinen ja epäilevä Herran kansa, ja Jumala laittoi heidät hengelliseen koomaan.
Olen nähnyt kristittyjä, jotka elävät tuossa Herran lähettämässä raskaassa unessa. Heidän suosikkisanontansa on: En ymmärrä! Minä vain en ymmärrä! En tunne syyllisyyttä! En tunne mitään! He ovat tyhjiä, heillä ei ole kiivautta, ei tulta eikä sitoutumista! He heittelehtivät ympäriinsä! He ajelehtivat tämän pahan ajan hengen mukana.
Voit saarnata heille Paavalin lailla, he saattavat istua kallisarvoisilla raamattutunneilla, he voivat olla sellaisten kristittyjen seurassa, jotka kasvavat Herrassa mutta he eivät ole menossa minnekään! He vain sivuuttavat kaiken. He eivät usko, että heidän elämässään olisi välttämätöntä muuttaa jotain. He eivät kuule, mitä Jumala sanoo! He ovat hylänneet Herran Sanan niin pitkäksi aikaa, he ovat kieriskelleet pelossa ja epäuskossa niin kauan, he ovat valittaneet ja olleet tyytymättömiä niin paljon, he ovat eläneet niin kauan ainoastaan itselleen että he ovat lankeamassa hengelliseen koomaan! Pian he ovat uneliaisuuden hengen turruttamia. He kävelevät unissaan, eivätkä itse tiedä sitä! He ovat kuuroja, sokeita ja mykkiä Jumalan asioille!
Ja Daavid sanoo: Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi ja ansaksi ja lankeemukseksi ja kostoksi, soetkoot heidän silmänsä, etteivät he näkisi; ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan (Room. 11:9,10).
Paavali lainaa Daavidia Psalmista 69, jakeet 22-23: Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille. Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan. Daavid sanoi: Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen (Psalmi 23:5).
Herran pöytä edustaa palvontaa, Hänen Sanansa siunauksia; kaikkea, minkä tarkoitus on lohduttaa meitä, kasvattaa meitä, rakentaa meitä ja laittaa meidät iloitsemaan! Se on Jumalan huone, hyvät kristityt ystävät, Hänen Pyhä Sanansa ja Pyhän Hengen läsnäolo! Kaikki on osa Hänen levittämäänsä pöytää!
Tulkoon se ansaksi lankeemukseksi. Se on melkein sanoin kuvaamatonta liian kauheaa edes mietittäväksi mutta niin totta, että ne, jotka on voittanut tämä raskas uni, tämä uppiniskaisen epäuskon kirous, he astuvat ansaan joka kerta, kun he lähestyvät Herran pöytää. Heille Jumalan huoneeseen käveleminen on ansaan kävelemistä! Jumalan pyhässä läsnäolossa oleminen on heille lankeemus!
Siitä lähtien jokainen sanoma vain paaduttaa heitä. Se on vain yksi paatumuksen kerros, pinottuna siihen paatumuskerrosten pinoon, joka on aiheutunut kokouksista ja muista Jumalan lähettämistä sanomista! Yksikään niistä ei vaikuta mitenkään!
Laulaessaan he kaivavat hautojaan syvemmiksi. Jumala kutsui ja kutsui, niin usein, niin kauan ja he hylkäsivät kaiken. Nyt he ovat ansassa. He pelkäävät paholaisen luokse palaamista. He tietävät, että heillä ei ole mitään, jos he palaavat syntiin, mutta Jumalan huoneessa, Hänen pöydällään sielläkään ei ole heille mitään! Se hämmentää. He ovat ansassa hengellisessä tyhjiössä!
He ovat ansassa penseässä tilanteessa, joka ei ole voittoisa tilanne. He eivät nauti mistään. He eivät kykene nauttimaan pyhien seurasta. He eivät vain siedä palvontaa. Mutta he ovat tasan yhtä kurjia Jumalan huoneen ulkopuolellakin! He eivät tunne oloaan mukavaksi väkijoukoissa. Ja koska he eivät ole palavia, eivätkä kylmiä vaan penseyden ansassa Jumala on oksentava heidät ulos suustaan: Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos (Ilm. 3:16).
Ihmettelen, miksi jotkut edes käyvät seurakunnassa. He eivät tule sisälle asti, he saavat siitä todella vähän, ja jos he ovat raskaassa unessa, ei mikään Jumalan huoneessa voi auttaa heitä. He ovat kuolleita! He ovat niin kuin sairaalassa täysin halvaantuneina, kykenevät kuulemaan jokaisen sanan, mutta eivät kykene liikkumaan kadotettuina koomassa!
Joka kerta, kun seurakunnan ovet aukeavat, valtavat joukot marssivat suoraan sisään, viikko toisensa jälkeen, istuakseen siellä ansassa! He ovat eläviä kuolleita! Siitä, minkä piti olla heidän hyvinvointinsa, onkin tullut ansa! Heidän pitäisi saada siunauksia, heidän pitäisi lähteä lohdutettuina, heidän pitäisi saada rohkeutta ja liekin pitäisi palaa kovempaa! Sen sijaan heidän murheensa vain kasvaa. Heistä tulee hengellisiä zombeja ja unissakävelijöitä.
Daavid jatkaa, selittäen, mikä tämä raskas kuorma oikein on, joka saa heidät horjumaan. Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi (Psalmi 69:25). Olkoon heidän kotinsa tyhjyyden, väsymyksen ja ilottomuuden paikka! Tulkoon siitä surun, kurjuuden ja onnettomuuden paikka. Mikään ei voisi olla pahempaa, kuin olla ansassa Jumalan huoneessa ja kodissa, joka on autio paikka vailla rakkautta, rauhaa ja onnellisuutta. Milloin seurakunnat heräävät huomaamaan, että kristittyjen kotien tuhot ovat tulosta valittavasta, epäuskoisesta ja penseästä hengestä?!
Koti tulee taakaksi; se ei ole enää ilon ja virkistyksen paikka, vaan kuoleman ja pimeyden paikka! Siksi on valtavia joukkoja kristittyjä aviopareja, jotka pelkästään ovat olemassa. He ovat raskaassa unessa! Uneliaisuuden henki on majoittunut heidän kotiinsa, ja he ovat ansassa sekä seurakunnassa, että kotona!
Daavid lisää: Älköön heidän majoissansa asukasta olko (Psalmi 69:25). Tuossa kodissa on sellainen pimeys ja sellainen tyhjyys, ettei kukaan halua tulla sinne tai jäädä sinne. Lopulta mies tai vaimo lähtee ja tuo koti päätyy suljetuksi lukituksi! Pihalle ilmestyy kyltti myytävänä. Älköön heidän majoissansa asukasta olko ! Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi!
Katselen ympärilleni, ja näen tyhjien ja tylsistyneiden kristittyjen istuvan Jumalan huoneessa ansassa. Sitten minä näen heidän sekavat kotiasiansa, heidän surunsa ja ilon puutteen, heidän olemassaolonsa päivästä päivään ja sydämeni huutaa: Jumalani, kuinka ankaraa! Kuinka surullista! Millaista kauheaa tuomiota Sinä vuodatatkaan penseille ja epäileville! Sitten kysyn itseltäni: Miksi he eivät näe sitä? Mikseivät he herää ja ota itseään niskasta kiinni, ennen kuin he ovat aivan toivottomasti eksyneet tuossa kauhistuttavassa Herran lähettämässä unessa?
Jumala otti Hesekielin, ja vei hänet laaksoon, joka oli täynnä kuivia luita, ja antoi siellä hänelle ilmestyksen siitä, mitä Pyhä Henki tekee ennen Kristuksen paluuta.
Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran Hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja Hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia (Hesekiel 37:1,2).
Millainen elävä kuvaus seurakunnasta juuri nyt yksi suuri laakso, täynnä kuivia, kuolleita ja vaalenneita luita. Niin Hän sanoi minulle: Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi? Mutta minä sanoin: Herra, Herra, sinä sen tiedät (Hesekiel 37:3). Tämän kysymyksen Pyhä Henki asettaa jokaiselle Jumalan mielen mukaiselle paimenelle kaikille Jumalan miehille ja naisille! Näetkö, kuinka kuollutta ja kuivaa minun kansani on? Näetkö kuolemaa, niin kuin silmällä voidaan nähdä? Näetkö todisteita elämästä? Onko missään merkkiä Pyhän Hengen henkäyksestä? Uskotko, että minä voin muuttaa kaiken tuon? Uskotko, että minä voin vielä kerran puhaltaa Henkeäni ja nostattaa sotajoukon eläviä ja elinvoimaisia palvojia?
Jumala sanoo: Älä luovuta, mitä tulee minun seurakuntaani! Suuri hereille ravistelu on tulossa, Jumalan pyhän henkäys! Uutta elämää tulee! Kuolleista herätettyjen, kerran kuolleiden pyhien sotajoukkoa herätetään nyt voimalla!
Niin hän sanoi minulle: Ennusta näistä luista [Profetoi näille luille, suom.] ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra (Hesekiel 37:4-6).
Se on tämän kansakunnan tuhon ja tuomion päivä. Pahat ja väkivaltaiset hävitetään. Mutta se on myös ylösnousemuksen päivä! Se on herätyksen päivä päivä, jolloin Pyhä Henki toimii.
Minä ennustin, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina, ja luut lähenivät toisiaan, luu luutansa. Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut. Niin Hän sanoi minulle: Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi. Minä ennustin, niinkuin Hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko (Hesekiel 37:7-10).
Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne... Ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi (Hesekiel 37:12-14).
Tämä on kaksoisprofetia Jumalalta: ensin juutalaiselle Israelille, ja toiseksi uskovalle Israelille kristityille.
Ylen määrin suuri joukko tulee kävelemään ulos haudoistaan! Lasarukset repivät käärinliinojaan ja hengittävät uutta elämää, ja kävelevät pois sieltä kuivien luiden laaksosta, ja liittyvät voittajien riveihin! Monet, jotka ovat olleet tuossa raskaassa unessa, uneliaisuuden hengen käärinliinoissa, hengittävät Pyhää Henkeä ja virkoavat elämään!
Tässä Raamatun kohdassa meitä opastetaan kutsumaan Pyhää Henkeä tulemaan ja hengittämään! Kaikkien Jumalan kanssa kulkevien rukous tulisi olla: Tule, Pyhä Henki, herätä kuolleet. Herätä nuo nukkuvat, avaa heidän hautansa, tuo heidät ylös ja ulos kuolemasta ja kuivuudesta uuteen elämään!
Jos sinussa on Jumalan Henki, sinä elät! Hän on elämän Henki. Ei voi olla sellaista kuolemaa tai unta, missä Häntä ei olisi!
Jäännös on ylen määrin suuri joukko. Jos ainoastaan kymmenesosa maailman tämänhetkisestä väestöstä pelastuisi, se merkitsee kymmeniä miljoonia lunastettuja! Se on jäännös ainoastaan, kun sitä verrataan epäuskoisten ja kirottujen suuriin väkijoukkoihin.
Oletko kuollut? Valmistaudu siihen, että sinut herätetään! Valmistaudu uudistukseen, siihen, että sinussa tehdään työtä! Valmistaudu siihen, että kaikkivaltiaan Jumalan henkäys vierailee luonasi! Sinulla on tehtävä; sinut on valittu elämään, pääsemään ulos haudasta! Jumala sanoo sinulle: Elä! Ja sinä nouset ja elät! Mutta elät ainoastaan, jos vastaat tuohon voimalliseen Henkeen, joka pyyhkäisee ylitsesi.
Jumalan pyhät, oi pyhä jäännös riemuitkaa! Jumalan tuuli puhaltaa! Kaikkivaltiaan henkäys kolistelee helvetin portteja ja laittaa jokaisen riivaajan paniikkiin, kun hengelliset haudat aukenevat, ja kun nuo, jotka ovat olleet niin kauan kuivia, pääsevät vapaiksi käärinliinoistaan ja tulevat pyhyydessä eläviksi ja palvovat hengessä ja totuudessa.
Yhtä varmasti, kuin saatana ei voinut pitää Kristusta haudassa, ei hän voi estää eikä pysäyttää tätäkään suurta kuolleiden ylösnousemusta Jumalan huoneessa! Juuri ennen tuomion langettamista Hän henkäisee kaiken lihan ylle entistä suuremmalla voimalla. Tuo jäännös vastaa siihen he nousevat ja kävelevät uuteen ylösnousemuksen elämään!