Vanhurskaan kiusaukset

"Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi" (Matt.4:1). Mikä uskomaton jae. Matteus kertoo suorasanaisesti, että Jumalan Henki johti Jeesuksen erämaakokemukseen, jossa Hän joutui käymään vakavien kiusauksien läpi.

Vielä hämmästyttävämpää on, että tätä jaetta edeltää valtava kirkkauden kokeminen. Jeesus oli juuri kastettu Jordanissa. Kun Hän astui ylös vedestä, taivaat aukenivat, ja Henki laskeutui kyyhkysen muodossa Jeesuksen päälle ja lepäsi Hänen olkapäällään. Sitten ääni taivaasta julisti: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt" (Matt.3:17).

Ehkäpä ihmettelet sitä, että jos Jumala oli niin mielistynyt Jeesukseen kertoen koko maailmalle, että tämä on Hänen rakas Poikansa, niin miksi Hän sitten johti Kristuksen erämaakokemukseen?

Salli minun muistuttaa, että Jeesus on uskonelämällemme esimerkkinä. Johannes kirjoittaa: "...sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa" (1.Joh.4:17). "...joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin..." (Hebr.4:15). Tämän kirjoituksen viesti on selvä: kaikki, jotka ovat Kristuksessa - Jumalan rakastettuja, joiden päällä hänen Henkensä lepää - joutuvat käymään läpi erämaakokemuksen aivan kuten Jeesuskin. Ja siinä kokemuksessa ovat mukana saatanalliset kiusaukset.

Huomaa - tämä periaate ei koske penseitä tai kylmäsydämisiä uskovia. Nämä koetukset tulevat vain niille, jotka vaeltavat Hengessä ja ovat yhteydessä Herraan. Tosiasiassa mitä suurempi rakkaus jollakulla on Jeesukseen, sitä voimakkaampi on hänen erämaakokemuksensa.

Kun Pyhä Henki johtaa meidät erämaahan, Jumalalla on iankaikkinen tarkoituksensa mielessään meitä varten. Mutta älä erehdy - Jumala ei kiusaa meitä. Vihollinen on se, joka kiusaa meitä: "Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: 'Jumala minua kiusaa'; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa" (Jaakob.1:13).

Saadaksemme selville Jumalan tarkoituksen erämaakoetuksissamme, meidän tulee tutkia Kristuksen kokemusta. Tuon erämaan ulkopuolella kansanjoukolla oli omat kiusauksensa. Nämä kiusaukset olivat alhaisia kuten ahneus, aviorikos, väkivalta, varkaus, juopottelu, uhkapeli. Nuo ihmiset elivät alemmalla tasolla joka suhteessa.

Jeesus oli tuon kaiken yläpuolella. Häntä ei kiusattu tuollaisilla karkeilla synneillä. Koska Hän oli vanhurskas, rakastettu, valittu, Hänen kiusauksensa tulivat korkeammalta tasolta. Ne olivat paljon syvällisempiä, selittämättömämpiä ja voimakkaampia kuin nuo elämän perussynnit. Hänen kiusauksensa olivat hengellisessä maailmassa - ja niillä oli iankaikkisuuteen kantavat seuraukset.

Sama pätee meihin tänä päivänä. Oikein hengellistä ihmistä ei kiusata törkeillä lihan synneillä. Häntä ei esimerkiksi houkutella kapakkaan ryypylle tai hotellihuoneeseen ilotytön kanssa tai himoitsemaan toisen miehen puolisoa. Eikä hän varmastikaan menisi kasinoon pelaamaan, alkaisi käyttää huumeita tai kiroilisi.

Päinvastoin hänen päivittäinen halunsa on päästä lähemmäksi Herraa. Jeesus on hänen koko elämänsä Herra - hän syö Sanaa joka päivä, etsii häntä rukouksessa, hänen sielunsa huutaa: "Herra minä haluan syvemmälle kanssasi. Minä haluan vaeltaa lähempänä Sinua kuin koskaan ennen."

Kuvaako tämä sinua? Jos asia on niin, niin silloin kiusauksesi ovat samanlaisia kuin Kristuksen. Ne koskevat sinun tottelevaisuuttasi Jumalaa kohtaan ja riippuvaisuuttasi Hänen Sanaansa. Saatana tekee kaiken mahdollisen kiusatakseen sinua. Hän haluaa kääntää sinut pois Jumalan johdosta. Hän haluaa heikentää sinun kutsumuksesi, ryöstää sinun voitelusi, ja saada sinut vakuuttuneeksi, että Jumalan anteeksianto ja siunaus elämässäsi on valhetta.

Heti, kun Jeesus oli ruumiillisesti altis, vihollinen toi ensimmäisen kiusauksensa. Raamattu sanoo Kristuksesta: "Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: 'Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi '" (Matt.4:2-3).

Ei ole syntiä olla nälkäinen. Mistä tässä sitten on kysymys? Saatana antoi haasteen Jeesukselle: "Jos Sinä olet todella Jumala, niin Sinussa on silloin Jumalan voima. Ja juuri nyt olet hyvin vaikeassa tilanteessa. Miksi et käytä sitä voimaa, jonka Jumala antoi Sinulle, auttamaan itseäsi? Eikö Hän antanutkin sitä voimaa Sinulle nähdäkseen, käytätkö sitä oikein?

Sinähän et saattanut itseäsi tähän koetustilanteeseen. Ja tiedäthän, että Jumala ei halua nähdä lastensa kärsivän. Sinun ei siis tarvitse kärsiä tätä enää hetkeäkään. Eihän siinä ole mitään väärää jos täytät omat tarpeesi. Sano vain sana, päästä itsesi pois tästä tilanteesta."

Tämä on kaikkein salakavalin kiusaus, jonka todella vanhurskas ihminen voi kohdata. Aivan samoin kuin tässä esimerkissä Jeesuksesta, sinulla on syvä rakkaus Jumalaan. Olet kokosydämisesti antautunut Hänelle. Sitten Herra johtaa sinut erämaakokemukseen - ja sinä kärsit pitkän ajan koetuksia ja kuivuutta. Ennen pitkää alkaa herätä kysymyksiä. Alat joutua epäröivälle mielelle siitä, mikä on Jumalan iankaikkisuustarkoitus elämässäsi. Ja kun yrität rukoilla ja päästä voitolle, saatanan kiusaukset näyttävät kovemmilta kuin koskaan ennen.

Daavidilla oli tällainen kokemus. Pyhä Henki johti tuon vanhurskaan miehen pitkäaikaiseen erämaakokemukseen. Ajan mittaan Daavid tuli niin masentuneeksi, että hän luuli koko maailman menneen sekaisin. Hän huusi: "...sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta" (Ps.12:2). "He puhuvat valhetta toinen toisillensa ... kaksimielisin sydämin" (Ps.12:3).

Daavid oli hädässä niin kauan, että hän alkoi vaipua epätoivoon. Hän sanoi: "Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani" (Ps.13:3). Ja hän aprikoi milloin se loppuisi: " Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi? Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä minua vastaan?" Hän kysyi Jumalalta: "Miksi minun pitää yrittää ratkaista tämä itse? Minä en löydä syytä?"

Psalmissa 35 Daavid puhuu ansasta, jonka viholliset ovat laittaneet hänelle: "Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät... Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan" (Ps.35:4, 7). Mikä on tämä salainen ansa?

Samanlaisen kiusauksen saatana antoi Jeesuksen koettavaksi. Vihollinen haluaa sinun toimivan itsenäisesti, ilman Isää. Kun olet koetuksesi keskellä, vihollinen sanoo: "Ei sinun kärsimyksesi ole Jumalasta. Ei sinun tarvitse sitä kärsiä. Sinulla on Jumalan voima Pyhässä Hengessä. Ei sinun tarvitse kärsiä enää päivääkään. Sano sana - vapauta itsesi tuosta syvästä hämmennyksestä. Tyydytä oma nälkäsi."

Saatanan ensimmäinen suunnitelma oli saada aikaan voiman puute. Hän toivoi, että Jumala ei täyttäisikään Jeesuksen leivän nälkää, jos Hän pyytäisi. Jos taivas ei täyttäisikään sitä, silloin Kristus epäilisi jumaluuttaan ja poikkeaisi pois Jumalan iankaikkisesta suunnitelmasta maan päällä.

Toiseksi, saatana tiesi, että Jeesus oli lähetetty tekemään vain sen, mitä Isä oli käskenyt. Siksi hän yritti saada Kristusta olemaan tottelematon oman hyvinvointinsa vuoksi. Siksi, jos Jeesus käyttäisi voimaansa välttyäkseen kärsimiseltä, Hän saattaisi tehdä samoin myöhemmin ja olla menemättä ristille.

Vihollinen on tarjonnut tätä samaa kiusausta monille Kristuksen seuraajille. Nuo uskovat olivat kerran todella Jumalaa kaipaavia. Heillä oli voitelu, rukouselämä ja olivat täynnä Pyhän Hengen voimaa. Mutta sitten heidät johdettiin kärsimysten, puutteen ja epätoivon erämaahan. Ja saatana vietteli heidät epäilemään, että oliko heidän kärsimyksensä Jumalasta, ja käyttämään Jumalan voimaa auttaakseen itseään.

Vihollinen kuiskasi heille: "Sinä olet väsynyt kaikkiin näihin taloudellisiin vaikeuksiin. Eikä Jumala vastaa rukouksiisi. Joka päivä olet epätoivoinen siitä, mitä nämä koetukset ovat aiheuttaneet sinulle ja perheellesi. Ja nyt et enää kestä sitä yhtään kauemmin.

Sinulla on Jumalan Sana sydämessäsi. Hän on antanut sinulle voiman Pyhässä Hengessä. Miksi et käytä sitä voimaa lopettamaan tämä kärsimys? Pidä kiinni Jumalan lupauksesta, ja käske itsesi vapaaksi tästä koetuksesta juuri nyt. Se on sinun parhaaksesi."

He uskoivat saatanan valheen. He yrittivät pitää kiinni lupauksesta vapautuakseen, lopettaakseen kärsimyksensä. Niin he lakkasivat luottamasta ja sen sijaan alkoivat komentaa varoja tulemaan heille. Mutta Pyhä Henki ei hyväksynyt heidän vaatimuksiaan - eivätkä heidän suunnitelmansa onnistuneet.

Sitten he ottivat asiat omiin käsiinsä. He ylittivät luottokorttinsa rajoitukset ja ottivat lainoja. He joutuivat suuriin velkoihin, mutta koko ajan kerskuivat: "Jumala siunaa minua." Mutta lopulta kaikki se sortui. Sitten he katkeroituivat. Lopulta he luopuivat Jumalan Sanasta ja tulivat luopioiksi. Olen nähnyt tämän kerta toisensa jälkeen.

Nämä ihmiset keskeyttivät Jumalan suunnitteleman koettelemuksen. Jumala olisi halunnut saattaa heidät täyteen riippuvaisuuteen Hänestä ja luottamaan Häneen. Hän olisi halunnut riisua heidät kaikesta lihallisesta itseluottamuksesta ja omista apukeinoistaan. Hän olisi halunnut saada heissä aikaan Kristuksen kaltaista myötätuntoa niitä kohtaan, jotka olivat samanlaisissa koetuksissa. Raamattu sanoo, että Jumalalla oli samanlainen tarkoitus omaa Poikaansakin kohtaan: "Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden" (Hebr.5:8). "Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa" (Hebr.2:18).

Niin, kuinka sitten Jeesus vastasi vihollisen houkutukseen? "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee" (Matt.4:4). Kristus itseasiassa sanoi: "Minun maan päälle tulemiseni tarkoitus ei koske omia tarpeitani, kipujani tai ruumiillisia kärsimyksiäni. Minä tulin antamaan ihmiskunnalle - enkä pelastamaan itseäni."

Suurimmissa kärsimyksissäänkään Jeesus ei kadottanut näkyä iankaikkisuustarkoituksestaan. Ja jos meidän Herramme oppi riippuvaisuutta ja myötätuntoa erämaakokemuksestaan, niin opimme mekin. Todellakin ne uskovat, joiden olen nähnyt omaavan todellista Kristuksen myötätuntoa, ovat kärsineet ja saaneet todistuksen Jumalan uskollisuudesta. He voivat yhtyä Paavalin sanoihin: "...sillä minä kannan Jeesuksen arvet ruumiissani" (Gal.6:17).

Kun Jeesus seisoi temppelin korkeimmalla huipulla, saatana kuiskasi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja 'he kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi loukkaisi'." (Matt.4:6)

Huomaatko saatanan viekkauden tässä? Hän otti yhden erillisen lupauksen Raamatusta - ja hän vietteli Jeesusta laittamaan koko elämänsä sen varaan. Hän ehdotti: "Sinä sanot, että Jumala on Sinun kanssasi. No todista se nyt minulle. Onhan Isäsi jo sallinut minun kiusata Sinua. Missä oli Hänen läsnäolonsa silloin? Voit todistaa, että Hän on kanssasi nyt, kun hyppäät. Jos Jumala on kanssasi, Hän valmistaa pehmeän laskeutumisen. Ja silloin voit luottaa siihen. Jos asia ei ole niin, ehkä silloin on parempi, että kuolet, kuin jatkaisit epäilemällä oletko yksin. Sinä tarvitset ihmeen todistukseksi siitä, että Isä on sinun kanssasi."

Daavid myös koki samanlaisen koettelemuksen. Hän oli todistanut maailmalle Jumalan uskollisuudesta itseään kohtaan. Mutta nyt Daavid huomasi joutuneensa suureen epätoivoon. Ja saatana tuli hänen luokseen syytöksineen: "Katso nyt itseäsi. Olet joutunut epätoivoon ja et edes tiedä miksi. Sinä sanot, että Jumala on uskollinen, mutta kuitenkin olet hengellisesti kuiva. Sinä rukoilet aamulla, päivällä ja yöllä. Mutta joka päivä sinä heräät selittämättömään, täyttymättömään kaipaukseen. Missä on Jumala?"

Daavid huusi: "Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: 'Missä on sinun Jumalasi?' " (Ps.42:11). Sitten hän lisäsi nämä sanat huutoonsa: "...Valaise minun silmäni, etten nukkuisi kuolemaan, ettei minun viholliseni sanoisi: 'Minä voitin hänet', etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun" (Ps.13:4-5).

Tuo taistelu, joka raivosi Daavidin sydämessä, on hyvin yleinen kaikkien uskovien keskuudessa. Ajoittain Jumala näyttää olevan hiljaa. Voimme joutua kamppailuihin, joita me emme ymmärrä. Me huudamme Daavidin tavoin: "Kuinka kauan, Herra? Milloin näytät minulle todisteen siitä, että olet minun kanssani? Näytä minulle jokin merkki todistukseksi, että Sinulla on hyvä mielessä."

Tässä kohtaa voit ihmetellä: "Onko väärin heittäytyä Jumalan lupausten varaan? Raamattu sanoo, että kaikki Jumalan lupaukset ovat niin ja amen niille, jotka uskovat (2.Kor.1:20). On totta, että me tulemme vapaiksi Jumalan luotettavien lupausten kautta.

Mutta on olemassa suuri vaara, jos me otamme yhden jakeen Raamatusta ja perustamme koko uskonelämämme sen varaan. Sallikaa minun antaa teille esimerkki. Tunnen erään naisen, joka oli suurissa rahallisissa vaikeuksissa. Hän tarvitsi aivan ihmeitä selvitäkseen. Niinpä hän pani kaiken uskonsa yhteen Raamatun lupaukseen: "Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja sitten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti" (Malakia 3:10).

Tämä nainen heittäytyi alas temppelin harjalta ja huomasi, että ei ollutkaan turvaverkkoa. Vihollinen onnistui tuhoamaan hänen uskonsa. Kuinka? Hän sai naisen luopumaan Jumalan Sanasta kokonaisuutena.

On totta, että Jumala lupaa avata taivaan antajille. Mutta Hän myös edellyttää määrättyjä ehtoja kymmenysten antajilta: "Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä minua vastaan.... " (Aikak.6:26). Tuo nainen ei koskaan ottanut huomioon jakeita, jotka vaativat antamaan anteeksi. Hänellä oli kateutta ja mustasukkaisuutta sydämessään.

Monet harhaopit ja uskonnolliset kultit saavat alkunsa tuollaisista harhaan johtuneista yrityksistä, kun ihmiset yrittävät vaatia Jumalaa todistamaan itsensä ja uskollisuutensa yhden ainoan erillisen jakeen perusteella. Mutta he eivät ota huomioon, mitä tuo Raamatun paikka vaatii ehtona sen toteutumiselle. Tässä on syy siihen miksi Jeesus vastasi saatanalle: "...Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee" (Matt.4:4).

Nyt takaisin temppelin harjalle. Minusta tämä on vakavaa, että Jumala sallii Poikansa joutua tuollaisen kohtalokkaan kysymyksen eteen. Ja koska Jeesus oli täysi ihminen ja samoin Jumala, Hänellä täytyi nousta kysymyksiä. Ihmettelikö Hän: "Isä, minä tiedän, että olet lähettänyt minut antamaan elämäni. Ja hyväksyn sen iloiten. Mutta mikä Sinulla on tässä taka-ajatuksena? Miksi olet antanut minun joutua tällaiseen koettelemukseen?"

Kuinka Jeesus vastasi? Hän sanoi: "Taas on kirjoitettu, älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi" (Matt.4:7). Mitä tässä tarkoitetaan Herran kiusaamisella?

Muinainen Israel on esimerkkinä. Herra todisti uskollisuutensa israelilaisille kymmenen kertaa, Jumalan kansa sai näkyvän todistuksen siitä, että Herra oli heidän kanssaan. Mutta joka kerta kansa kysyi saman kysymyksen: "Onko Jumala keskellämme vai ei?" Jumala sanoo tätä itsensä kiusaamiseksi. Jos Jumala olisi sallinut sen, niin ei olisi ollut loppua heidän vaatimuksilleen todisteista.

Nyt Jeesus käyttää samaa sanontaa - "Jumalan kiusaamisesta" - vastauksessaan saatanalle. Mitä tämä sanoo meille? Se osoittaa, että on vakava synti epäillä Jumalan läsnäoloa, meidän ei ole lupa asettaa kyseenalaiseksi Hänen läsnäoloaan.

Aivan liian usein uskovat panevat Jumalan koetukselle erämaakokemuksessaan. He sanovat: "Herra, minä en voi jatkaa, ellet näytä minulle todistetta siitä, että olet kanssani. Saatana syyttää minua, enkä minä voi sille mitään, että hän on pääsemässä voitolle. Oletko kanssani vai et? Jos et vapauta minua pian, tai anna merkkiä siunauksestasi, minä luovun taistelusta."

Aivan samoin kuin Israelille, Jumala on jo antanut joukon todisteita. Ensiksi, meillä on lukuisat Sanan lupaukset meille Hänen läheisyydestään. Toiseksi, meillä on oma henkilökohtainen kokemuksemme Jumalasta - todistus monista Jumalan auttamisista elämässämme. Kolmanneksi, meillä on Raamattu täynnä todisteita Jumalan läsnäolosta menneinä vuosisatoina koettelemuksissa ja vaikeuksissa. Aivan epäilemättä Jumala on todistanut itsensä meille kerta toisensa jälkeen. Mutta me silti vaadimme kouriintuntuvaa todistetta - tai muuten.

Raamattu sanoo selvästi: meidän on vaellettava Jumalan kanssa uskossa eikä näkemisessä. Muuten meille käy kuin uskottomalle Israelille.

Vuoren huipulla saatana kiusasi Jeesusta tällä tarjouksella: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua" (Matt.4:9). Tämä kuulostaa hyvin mielettömältä, kuinka tällaisella voitaisiin edes vietellä? Uskoiko saatana, että Jeesus suostuisi siihen?

Usko tai älä, mutta se oli voimakas, viettelevä tarjous. Saatana antoi haasteen Jeesukselle: "Jumala on kutsunut Sinut antamaan elämäsi kadotetun maailman tähden. Olet tullut vapauttamaan vankeja minun käsistäni. Jeesus, minä sanon Sinulle, nyt voit suorittaa sen juuri tällä hetkellä."

"Minä lupaan Sinulle sen, jos vain polvistut minun jalkoihini ja palvot minua, niin minä luovun taistelusta. Minä annan sinulle kaiken valtani koko maailman yli. En ota valtaani ketään enkä orjuuta ketään toisia. Ei enää demonisia siteitä, ei enää mitään ilmavaltojen herruuksia. Minä tiedän, että Sinä rakastat ihmiskuntaa niin paljon, että tulet Jumalan kiroamaksi heidän tähtensä. Miksi siis odottaisit? Nyt voit uhrata itsesi heti ja vapauttaa maailman tästä hetkestä alkaen."

Tässä kuvastuu sama asia Paavalin sanoin: "Sillä minä soisin olevani itse kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat sukulaisiani lihan puolesta" (Room.9:3). Saatana leikitteli tässä Kristuksen inhimillisellä säälillä. Hän vietteli Jeesusta näyllä maailmasta, jossa paholainen luopui hallitsemasta pahoja ihmisiä - kaikki se yhdellä teolla.

Miksi vihollinen oli valmis luopumaan kaikesta vallastaan? Hän jälleen yritti pelastaa oman nahkansa. Saatana tiesi, että hänen iankaikkisuuskohtalonsa tullaan sinetöimään Golgatalla. Niin jos hän vain saisi Jeesuksen estettyä ristinkuolemasta, hän ehkä säästyisi tuolta kohtalolta. Ja jos hän saisi Jeesuksen vakuuttuneeksi antamaan elämänsä nyt, niin tuota ristin tapahtumaa ei koskaan tulisikaan. Paholainen itseasiassa sanoi: "Tule kirotuksi nyt, Jeesus, ja pelasta maailma nyt."

Ehkä ihmettelet: "Mitä tekemistä sillä on minun kanssani?" Saatana vieläkin viettelee vanhurskaita samoilla tarjouksilla. Salli minun selittää.

Ensinnäkin saatana tietää, että hartaat uskovat eivät koskaan kumartaisi ja palvoisi häntä. Sensijaan hän tulee luoksemme uhkauksin ja syytöksin. Hän sanoo meille: "Ei sinun tarvitse palvoa minua - koska minulla on valta sinun lihaasi. Tiedän kaikki sinun heikkoutesi ja taipumuksesi. Olen ruokkinut niitä jo lapsuudestasi saakka. Ja minä voin kiusata sinua niillä aivan tahtoni mukaan."

"Ristillä ei ole voittoa sinulle. Liiton lupaukset ovat kaikki valhetta. Minulla on täysi kontrolli sinun Aadamin luonnostasi, perisynnistäsi. Olen sen todistanut sinulle kerta toisensa jälkeen. Sinä tiedät, että minä voin voittaa sinut milloin vain haluan ja milloin sinä sitä vähiten odotat."

"Todista vain vapaudestasi Kristuksessa. Kun laulat äänekkäästi ylistyslauluja, minä valtaan sinun mielesi pahoilla ajatuksilla. Tuon mieleesi syntisi niin voimakkaana, että olet epätoivoinen ja epäilet vapauttasi. Sinä olet voimaton. Juuri nyt lankeat pienimpäänkin viettelykseeni."

Tunnen saarnaajia, jotka olivat vapaita kymmeniä vuosia synnin siteistä. Sitten myöhemmin elämässään suuren voitelun ja siunauksen aikana heidän vanhat himonsa tulivat esiin. Vihollinen toi ne heidän eteensä pelotellakseen ja saadakseen aikaan tuomion ajatuksia. Tällaista on sattunut myöskin minulle Herran työssä. Vihollinen on häirinnyt minua pahoilla ajatuksilla ja sanonut minulle, että uusi liitto oli valhetta - että minä olin voimaton synnin valtaa vastaan ja että minun syntini nousisi minussa aina esille.

Kuinka me vastaamme saatanan syytöksiin? "...mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee" (Jaak.4:7). Ei sillä ole väliä kuinka monta viettelystä saatana heittää eteesi. Sinun ei tarvitse pelätä mitään syntiä menneisyydestäsi. Jos Kristuksen veri on peittänyt sen, vihollinen ei voi tehdä mitään erottaakseen sinut Isästä.

Tietenkin sinä voit joutua yllättäen kasvotusten jonkin synnin kanssa. Mutta Pyhä Henki on uskollinen kuolettamaan nuo vanhat himot, kun me pyydämme Häntä avuksi. Hän ei salli niiden tuhoavan meitä. Jumalan liitto lupaa päästää meidät vapaaksi synnin voimasta ja vallasta.

Kuvitellaanpa, että sinä tulit Jeesuksen luo 41. päivänä - vain yksi päivä Hänen erämaan kiusaustensa jälkeen. Hänen kasvonsa loistavat, koska enkelit olivat virkistäneet Hänen henkensä. Hän iloitsee ja ylistää Isää, koska Hän sai suuren voiton. Hän voitti vihollisen viettelykset.

Sinä näet Jeesuksen uhkuvan elämää ja itseluottamusta. Nyt Hän on valmis kohtaamaan helvetin voimat. Ja niin Hän lähtee rohkeasti kaupunkeihin, jotka ovat pimeydessä. Hän saarnaa evankeliumia varmana Jumalan Sanasta. Ja Hän parantaa sairaita tietäen, että Isä on hänen kanssaan.

Nyt kun tutkit omaa elämääsi, sinä huomaat vastakohdan. Sinä yhäkin koet omaa, kuivaa erämaakokemustasi. Olet kestänyt kuumia saatanan hyökkäyksiä, ja sinun sielusi on alas painettu. Et voi olla ajattelematta: "Jeesus ei koskaan joutunut kärsimään tällaisia koetuksia, joissa minä olen. Hän oli kaiken sen yläpuolella."

Menet seurakuntaan tuollaisessa mielentilassa - kiusattuna, koeteltuna, epätoivoisena. Ja edessäsi on pastori - mies, jolla näyttää olevan vahva usko. Hän kuulostaa hyvin varmalta Jumalan läsnäolosta, ikäänkuin hänellä olisi ollut vieraanaan enkeleitä. Sinä ajattelet: "Hänellä ei ole koskaan ollut samoja vaikeuksia kuin minulla."

Jospa tietäisit. Sinä et ollut siellä silloin, kun Jumala kutsui hänet saarnaamaan. Pyhä Henki antoi hänelle ihanan kutsun - ja aivan välittömästi johti hänet erämaahan koeteltavaksi. Sinä et tiedä mitään niistä päivistä, viikoista ja kuukausista, kun häntä vaivasi tyydyttämätön nälkä Jumalan puoleen. Sinä et ole koskaan kokenut omakohtaisesti niitä valheita, joita saatana pani hänen ajatuksiinsa, niitä pahoja ajatuksia, jotka ovat painostaneet häntä aika ajoin. Et ole ollut siellä, kun hän tunsi itsensä mitättömäksi, alas painetuksi epätoivossa. Etkä ehkä tiedä, että usein hänen parhaat saarnansa syntyivät hänen oman elämänsä koettelemusten keskellä.

Paavali varoittaa meitä mittaamasta omaa vanhurskauttamme siihen, mitä me ajattelemme toisista: "Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä" (2.Kor.10:12).

Me emme voi lukea toisten sydämen ajatuksia. Kuka olisi tiennyt 41. päivänä, että Jeesus oli juuri käynyt läpi hirvittävät viettelykset? Kuka olisi voinut tietää, että se kirkkaus, mikä Hänestä säteili johtui sellaisesta kamppailusta, jota kukaan toinen ei koskaan kestäisi?

Meidän tulee katsoa ainoastaan Jeesukseen. Ja meidän tulee luottaa ainoastaan Hänen vanhurskauteensa, Hänen pyhyyteensä. Hän on antanut meille kaikille saman mahdollisuuden päästä siitä osalliseksi.

Jumala rakastaa sinua koetuksissa ollessasikin. Hänen oma Henkensä on johtanut sinut erämaahan. Mutta Hänen oma Poikansa on ollut jo siellä - ja Hän tietää tarkalleen, mitä sinä joudut läpikäymään. Anna Hänen viedä työnsä sinussa loppuun - kasvattaen sinussa täyttä riippuvaisuutta ja luottamusta Häneen. Sinä tulet sieltä ulos täynnä varmuutta - ja jumalallista sääliä ja voimaa auttamaan toisia.