Vapaaksi pelosta

Kansakuntien talous vapisee ja sortuu, ja pelko lisääntyy maailmanlaajuisesti. Nyt kun vapiseminen jatkuu, saamme todistaa Jeesuksen sanojen käyvän toteen: "... ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivoa... Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivasten voimat järkkyvät" Luuk.21:25-26). Kristus varoittaa meitä: "Elleivät ihmiset pane toivoaan minuun, he kirjaimellisesti kuolevat pelosta!"

Jeesuksen seuraajilla on kuitenkin ihana vapaus kaikesta pelosta, kun he luottavat Jumalan lupauksiin, että Hän varjelee lapsiaan. On totta, ettei kenenkään, joka tulee Kristuksen Herrauteen, tarvitse pelätä enää koskaan, jos hän vain pitää kiinni seuraavasta salaisuudesta: Todellinen vapaus on sitä, että ihminen antaa elämänsä kokonaan Herran käsiin.

Antautumisemme Jumalan huolenpidon alaisuuteen on uskon teko. Se merkitsee sitä, että alistumme täysin Hänen voimansa, viisautensa ja armonsa varaan ja yksin Hänen tahtonsa johdatukseen. Ja jos teemme niin, maailmankaikkeuden Jumala lupaa huolehtia meidän ruuastamme, vaatetuksestamme ja asunnostamme ja varjella sydämemme kaikelta pahalta.

Jeesus asetti täydellisen esimerkin tällaisesta pyhästä antautumisesta suostuessaan ristinkuolemaan. Juuri kun Hän antoi henkensä, Hän huusi suurella äänellä: "... Isä sinun käsiisi minä annan henkeni..." (Luuk.23:46).

Kristus asetti elämänsä ja iankaikkisuutensa kirjaimellisesti Isän käsiin. Niin tehdessään Hän myös asetti jokaisen lampaansa sielun Isän käsiin.

Voit ajatella: "Mutta eikö Jeesus sanonutkin, että hänellä oli valta sekä antaa elämänsä että ottaa se takaisin? (Katso Joh.10:18). Koska siis hänellä oli valta 'ottaa elämänsä takaisin', niin miksi hän luovutti sen Jumalan käsiin?" Vastaus on ilmeinen: Jeesus teki sen opetuslapsilleen esimerkkinä seurattavaksi!

Koska meitä pyydetään uskomaan elämämme jollekulle, meidän on saatava tietää, että tällä jollakulla on valta varjella meitä kaikilta vaaroilta, kaikelta uhalta ja väkivallalta. Muuten luottamuksemme on turhaa. Meidän Jumalallamme on yksinkertaisesti viisaus ja valta ohjata meitä yhtä hyvin kuin lukemattomia muita kansoja ja kansanjoukkoja erilaisten kriisien ja vaikeuksien läpi. Hän ohjaa kansansa rakkaudella.

Jos ollenkaan tunnet Herraa, niin tiedät, että tämä on Hänelle luonteenomaista. Hän on kaikkivaltias, äärettömän viisas ja ystävä, joka on veljeäkin läheisempi. Hänen olemuksensa on todellakin rakkaus. Apostoli Paavali kirjoittaa: "....sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu" (2 Tim.1:12).

Paavali sanoo: "Olen asettanut elämäni Herran käsiin ja olen vakuuttunut, ettei hän petä luottamustani, päinvastoin. Hän pitää uskollisesti sanansa ja turvaa tieni, koska Hän kykenee ja haluaa tehdä sen. Tämä on minun kokemukseni Herrasta!"

Kun tänä päivänä myrskypilvet kerääntyvät kansakuntamme ylle, valinta on selvä: Voimme joko luovuttaa elämämme Herran käsiin tai huolehtia itse omasta elämästämme, mikä on mahdotonta, kun Herra järisyttää kaikkea!

Tosiasiahan on, että rauhamme ja tyytyväisyytemme riippuu aina Jumalan käsiin antautumisestamme, olivatpa sitten olosuhteet millaiset tahansa. Psalmin kirjoittaja sanoo: "Silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sydämesi halajaa" (Ps.37:4).

Kohtasipa sinua sitten mikä onnettomuus tahansa, tiedät, että se ei voi tuomita sieluasi, koska olet savea Jumalan käsissä. Hänen tahtonsa sinua kohtaan on, että voit hoitaa jokapäiväiset asiasi vailla pelkoa ja ahdistusta, täysin luottaen Hänen huolenpitoonsa. Sinun antautumisellasi Hänen käsiinsä on hyvin käytännöllinen vaikutus elämääsi. Mitä perusteellisemmin antaudut Hänelle, sitä helpompi sinun on tulla toimeen olosuhteittesi kanssa.

Jos olet antautunut Hänelle, sinun ei aina tarvitse suunnitella seuraavaa askelta. Sinua eivät edes pelota maailmalta kantautuvat hirveät uutiset. Et ajattele pelolla tulevaisuuttasi, koska olet luottanut oman elämäsi, perheesi ja tulevaisuutesi Herrasi turvallisiin ja rakastaviin käsiin.

Kysyn sinulta, kuinka pelokkaita kuvittelet lampaiden olevan, kun ne seuraavat paimentaan avoimille laitumille? Ne eivät ole edes huolissaan, koska ne ovat täysin turvautuneet paimenensa johtoon. Samoin me olemme Kristuksen lampaita, Hänen, joka on suuri paimenemme. Miksi sitten olisimme huolissamme elämästämme ja tulevaisuudestamme? Hän osaa täysin suojella ja varjella omaa laumaansa, koska Hän ohjaa meitä rakkaudessa!

Näemme Raamatusta, että kun joku antautui itsekieltäymyksen tielle, siihen vaadittiin hyvin vakavaa harkintaa. Nykyään on uskovien helppo sanoa noin yleisesti: "Tapahtukoon Herran tahto." On silti aivan eri asia antautua Herran käsiin määrätyissä olosuhteissa.

Omassa elämässäni minun on täytynyt oppia luottamaan Jumalaan aina yhdessä ongelmassa kerrallaan. Ajattelehan sitä. Kuinka voin sanoa, että luotan Jumalaan kaikessa, jos minua ei ole koeteltu yhdessä asiassa? Pelkästään sanojen "minä luotan Herraan täysin" hokeminen ei riitä. Minun on näytettävä luottamikseni toteen elämässäni yhä uudelleen, kaikilla elämän alueilla ja jokapäiväisissä asioissa.

Meitä ei myöskään voi pakottaa antautumaan Herran käsiin. Sen täytyy olla täysin vapaaehtoinen antautuminen. Raamatussa on monta esimerkkiä henkilöistä, jotka epäonnistuivat tässä asiassa. Ajattele Egyptin faaraota; Vasta kun hän ei enää jaksanut taistella Jumalan vitsauksia vastaan, hän salli israelilaisten lähteä erämaamatkalleen.

Samalla tavalla monet ihmiset ovat tänäänkin vasta sitten sanoneet: "Minä antaudun, minä sitoudun, minä luotan," kun he ovat nähneet, ettei siinä tilanteessa ollut muuta vaihtoehtoa. Mutta todellinen Jumalan mielen mukainen antautuminen tehdään vapaasta tahdosta, ennen kuin on tultu viimeisen mahdollisuuden äärelle. Meidän on toimittava liitossa Jumalan kanssa, kuten Abraham teki, kun hän antoi elämänsä Jumalalle allekirjoittamattoman shekin tavoin ja suostui siihen, että Jumala itse kirjoitti siihen kaiken tarvittavan.

Jumalalle ei kelpaa tässä asiassa mikään muu kuin meidän täydellinen antautumisemme. Jos annamme elämämme Hänelle vain puolittain, varauksella, olemme yhtä syyllisiä kuin Ananias ja Safiira. He olivat antavinaan kaikkensa Herralle mutta todellisuudessa he jättivät osan itselleen ja saivat maksaa sen hengellään. Lyhyesti sanottuna meidän antautumisemme Jumalalle täytyy olla ehdotonta. Emme voi tehdä sopimusta tai asettaa rajoituksia Herrallemme; meidän on annettava kaikki valta hänen käsiinsä.

Antautuessamme kokonaan Jumalan käsiin, luovutamme Hänelle kaikki omat ajatuksemme, tapamme ja halumme ja sitoudumme kokonaan Hänen viisauteensa ja totuuteensa. Tällainen antautuminen on luonnollisesti jokapäiväistä, jatkuvaa työtä. Ei sitä voida tehdä kerralla. Jumala kyllä näkee meidän väliaikaiset nöyrtymisemme hädän hetkellä sekä teeskennellyn kuuliaisuutemme.

Vaikka psalminkirjoittaja sanookin, että meidän tulee aina luottaa Jumalaan, oma lihamme haluaa jatkuvasti hallita elämäämme. Se yrittää aina vakuuttaa, että voimme pelastaa itsemme omin keinoin. Niin sitten juuri sillä hetkellä, kun me antaudumme kokosydämisesti Herralle, lihamme herättääkin oman itsekkään tahtomme ja saamme pian huomata, kuinka päättäväisesti sydämemme haluaa tehdä oman tahtonsa mukaan.

Täydellinen antautumisemme Jumalalle on mahdoton tehtävä, joka voidaan suorittaa vain uskon kautta. Kun sitten olemme antautuneet Herralle, eivät mitkään vaikeudet voi meitä voittaa. Uskomme Paimeneemme tulee kantamaan meidät, sielumme ja ruumiimme, läpi kaikkien vaikeuksien, masennusten ja luonnollisten mahdottomuuksien.

Meidän on kuitenkin otettava huomioon, että kun olemme antautuneet Herralle, se saa aikaan äänekkään hälytyksen helvetissä. Kun antautunut uskova antaa johdon Herralle, asettaen kaikki elämänsä alueet Jumalan käsiin, saatana nousee vastustamaan häntä julmalla tavalla.

Ajattelehan mitä tapahtui Paavalille. Niin kauan kun hän harjoitti farisealaista elämäntapaa Jumalan tahdon ulkopuolella, ei vihollinen vastustanut häntä ollenkaan. Mutta kun hän asetti elämänsä kokonaan Jumalan holhoukseen, hän joutui säälimättömän hyökkäyksen kohteeksi.

Rakkaat ystävät. Aivan samalla tavalla kaikki pimeyden voimat alkavat vastustaa teitä, jos annatte koko elämänne Jumalalle. Saatana yrittää rakentaa pelottavia esteitä eteenne saattaakseen teidät epäuskon valtaan. Se täyttää mielenne ja sydämenne sellaisilla epäilyksillä ja pelolla, joita ette ole koskaan aikaisemmin osannut edes kuvitellakaan. Sen strategia on yksinkertaisesti kääntää katseenne ja osoittaa, "miten huonoksi elämänne tulee muuttumaan", eikä suinkaan sitä, että Jumalan lupaukset vievät teidät läpi jokaisen kriisin.

Olen kokenut tällaista taistelua monta kertaa palveluvuosieni aikana. Kun on ollut vaikea ja sydämeeni on noussut ajatuksia ja kuiskauksia: "David, mitä aiot nyt tehdä? Kuinka aiot selvitä tämän kriisin läpi? Millainen suunnitelma sinulla on selvitäksesi tästä?"

Saatana tekee mitä tahansa pitääkseen sinut etäällä Jeesuksesta! Kuitenkin tiedämme kirjoitusten perusteella, että kaikki, jotka ovat antautuneet Kristuksen seuraajiksi, joutuvat kokemaan tämänkaltaisia kiusauksia.

Raamatun profeetat varoittavat meitä, että kun Jumala ravistelee kansakuntia, ja tuhon ajat alkavat, niin luonnollinen ihminen joutuu suuren pelon valtaan. Hesekiel kysyi: "Kestääkö rohkeutesi, pysyvätkö kätesi lujina niinä päivinä, joina minä sinulle teen, minkä teen?"

Kun Jumala varoitti Nooaa tulevasta tuomiosta ja käski häntä rakentamaan arkin, Nooa "...pyhässä pelossa rakensi arkin" (Heb.11:7). Vieläpä rohkea, peloton Daavid sanoi: "Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi" (Ps.119:120). Ja kun profeetta Habakuk näki tuhoisat päivät edessäpäin, hän huusi: "Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, minun huuleni värisevät huudosta, mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää ..." (Hab. 3:16).

Kun luet näitä raamatunkohtia, huomaa kuitenkin, että se pelko, joka valtasi nämä hurskaat miehet, ei ollut lihallista pelkoa, vaan pyhää Herran pelkoa. Nämä pyhät eivät pelänneet sielunvihollista vaan Jumalan vanhurskasta tuomiota. He ymmärsivät ne valtavat voimat, jotka olivat noiden lähestyvien onnettomuuksien takana. He eivät pelänneet myrskyn tuottamaa tuhoa vaan Jumalan pyhyyttä!

Samoin jokainen meistä tulee kokemaan suunnatonta pelkoa tulevina tuhon ja onnettomuuksien aikoina. Meidän pelkomme täytyy kuitenkin olla pyhää Jumalan pelkoa, ei koskaan lihallista pelkoa omasta kohtalostamme. Jumala vihaa meissä kaikkea synnin aiheuttamaa pelkoa, pelkoa aineellisista menetyksistä, rikkauden ja korkean elintason katoamisesta.

Kaikkialla maailmassa ihmiset ovat täynnä tällaista pelkoa, kun he näkevät kansakuntien talouselämän rappeutuvan. He pelkäävät, että tämä maailmantaloutta uhkaava tulva vie mennessään kaiken sen, minkä eteen he ovat tehneet työtä koko elämänsä. He sanovat: "Kaikki se, minkä eteen olen raatanut työtä tulevaisuuteni varalta, on joutumassa tuhoon, ja minä joudun elämään köyhyydessä!"

Sellaista huutavat jumalattomat, joilla ei ole toivoa. Näin ei saa olla uskovien kohdalla. Jos todella olet Jumalan lapsi, Taivaallinen Isäsi ei suvaitse sinussa sellaista epäuskoa. Jesaja varoitti:

"... mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon, ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa ..." (Jes.51:12-13). "Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa" (Jes.8:13).

Salli Jumalan olla sinun pelkosi kohde. Sellainen pelko ei johda kuolemaan vaan elämään!

Kautta historian ihmiset ovat uskoneet, että he selviytyvät mistä tahansa onnettomuudesta aivan hyvin ilman uskoa Jumalaan. Profeetta Jesaja kirjoittaa, että sellaiset pilkkaajat kerskaavat: "...tulkoon vitsaus ja tulva, ei se meitä saavuta ..." (Jes.28:15).

Jesaja sanoo, että nuo ihmiset ovat hengellisesti sokeita: "Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe ..." (Jes.26:11). Toisin sanoen he eivät pidä mitään onnettomuutta Jumalan työnä. Siksipä he käyttäytyvät ikäänkuin ei olisi taivaassa Jumalaa, joka vaatii heidät tilille epäuskosta.

Monet pilkkaajat ajattelevat tänä päivänä Amerikassa, että heidän varakkuutensa pelastaa heidät onnettomuudesta. Mutta Jumalan sana sanoo täysin yksiselitteisesti, että kun Hänen jumalallinen ravistelunsa alkaa, jumalattomat rikkaat näkevät yhtäkkiä omaisuutensa arvottomana:

"Sinä päivänä ihmiset viskaavat pois myyrille ja yököille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumarrettaviksensa. Ja he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan" (Jes.2:20-21).

Toiset pilkkaajat voivat sanoa: "Miksi olla huolissaan? Olosuhteet jatkuvat sellaisina kuin ne ovat olleet ihmiskunnan alusta alkaen. Onnettomuuksia tulee ja menee, mutta me olemme aina jääneet henkiin. Maailman talous voi romahtaa, valtakunnat sortua, mutta ihmiselämä jatkuu.

Emme voi uskoa näitä tuomion profeettoja, he ovat puhuneet näitä samoja asioita vuosisatoja. Eikä ole tullut maailmanloppua, niinkuin he ovat monta kertaa ennustaneet. Huonot ajat ovat aina väistyneet hyvien tieltä. Meidän täytyy vain nauttia elämästä silloin kun voimme."

On totta, että Jumalan profeetat ovat antaneet varoituksia kaikille sukupolville. Historia todistaa kuitenkin, että Jumala on aina lähettänyt tuomionsa aikanaan. John Owen, suuri puritaani saarnaaja, saarnasi seurakunnalleen huhtikuun yhdeksäntenä päivänä 1680:

"Te tiedätte, että olen monta vuotta poikkeuksetta varoittanut teitä tulevasta onnettomuuden ajasta, joka tulee syntien seurauksena ... Olen sanonut teille, että tuomiot alkavat Jumalan huoneesta. Näyttää siltä, että Jumala on kovettanut sydämemme Hänen pelkoaan kohtaan .. kukaan ei tiedä Hänen vihansa voimaa ja suuruutta. Kaikissa näissä olen kertonut teille etukäteen tuhoisista ahdistuksen ja onnettomuuksien ajoista ... ne ovat kaikki nyt oven edessä, ja saavuttavat meidät."

Pilkkaajat voivat lukea Owenin sanat tänä päivänä ja sanoa: "Tämä todistaa minun näkökantani! Tämä tuomiopäivän saarnaaja yritti pelotella yhteiskuntaa 300 vuotta sitten. Maailma on silti jatkanut olemassaoloaan huolimatta kaikesta, mitä hän sanoi. Kaikki on jatkunut tavalliseen tapaan!"

Sellaiset pilkkaajat eivät näe, että Jumala lähetti hirvittävän tuomionsa sille yhteiskunnalle. John Owen eli, kun Lontoo paloi liekeissä ja tuo suuri kaupunki tuhoutui. Hän todella näki jokaisen voimakkaan profetiansa toteutuvan: sodat, hävitykset, talouselämän romahdukset, kansakuntaa kohdanneen lamakauden, sairaudet, jotka tappoivat joukoittaan huolettomia, välinpitämättömiä ihmisiä.

Kuitenkin ennenkuin Owen näki yhdenkään näistä onnettomuuksista tapahtuvan, hän julisti uskollisesti saarnatuolistaan: "Näytän teille, kuinka meidän pitää käyttäytyä noiden onnettomuuksien aikoina, jotka meitä kohtaavat ja joihin voimme vajota kaulaamme saakka."

Rakkaat ystävät, elämme juuri sellaista aikaa kuin Owenkin. Sellaisina aikoina on vain yksi vastaus tulossa olevaan taloudelliseen tuhoon: "Vanhurskas on elävä uskosta!" Owen kehotti ihmisiä kyynelehtien: "Hanki ja valmista arkki itsellesi ja perheellesi." Sitten hän lisäsi: "Se arkki on Jeesus Kristus. Ei ole olemassa muuta tietä, ei toista arkkia, sillä profeetta Jesaja sanoi, että meidän Herramme on oleva suojapaikka tuulelta ja turva rajuilmalta, vesivirta erämaassa ja suojaava varjo uuvuttavassa maassa.

Tämä on meidän arkkimme, autuaita ovat ne jotka turvaavat vain Häneen ... en näe mitään muuta turvapaikkaa, enkä vapautusta ahdingon aikana, joka kohtaa maata, kuin uskomalla Kristukseen ainoana turvapaikkana."

Voimme nähdä vaaroja joka puolella, vihollisen ja sen henkivallat, jotka haluavat hukuttaa uskomme epäilyksiin. Mutta meidän ympärillämme on tulinen enkelivartio ja Jumala, joka on valalla vannoen luvannut viedä meidät kaikkien uhkaavien onnettomuuksien läpi.

Salli minun siksi kysyä sinulta, haluatko kohdata edessäpäin olevan myrskyn luottavaisena ja rauhallisin mielin? Kuole siksi tänään kaikille omille pelastuskeinoillesi ja anna elämäsi kokonaan Jumalan huolenpitoon. Hän on sinun hyvä, rakastava paimenesi ja Hän on uskollinen ja vie sinut kaiken ahdistuksen läpi!