Kolmessa ensimmäisessä Ilmestyskirjan luvussa apostoli Johannes näkee valtavan näyn: Hän näkee Jeesuksen kävelevän Aasian seitsemän Uuden Testamentin seurakunnan keskellä. Kristuksen silmät ovat tulenhohtoiset, ja hänellä on yllään papin vaatteet. On aivan ilmeistä, että hän on tullut tuomitsemaan näitä seurakuntia vanhurskaudessa.
Pietari kirjoittaa: Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta (1.Piet.4:17). Nyt kun Jeesus ilmestyy noiden seitsemän seurakunnan keskelle, hän alkaa tuomita näkemänsä hyvän ja pahan perusteella. Nämä tuomiot löytyvät Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa - molemman painettuna punaisin kirjaimin (engl. kielisessä Raamatussa), mikä tarkoittaa, että sanat tulevat suoraan Jeesuksen huulilta.
Nämä seitsemän seurakuntaa olivat todellisia seurakuntia todellisissa paikoissa - Efeson, Smyrnan, Laodikean seurakunnat jne. Kuitenkin Johannes kuulee Jumalan äänen puhuvan, ei ainoastaan näille seurakunnille, vaan myös seurakunnalle yleisesti - jokaiselle uskovalle, joka odottaa Jeesuksen pikaista tulemista.
Jeesus aloittaa tuomionsa luettelemalla monta hyvää asiaa näistä seurakunnista, jotka siunaavat häntä ja hän kehuu kutakin seurakuntaa näistä asioista. Mutta hän näkee myskin monta asiaa, jotka murehduttavat häntä syvästi - ja hän varoittaa kutakin seurakuntaa niistä.
Hänen ensimmäinen sanomansa koskee Efeson seurakunnan uskovia - seurakunta, joka on perustettu apostoli Paavalin jumalisen opetuksen pohjalle. Jeesuksen tuomio efesolaisille on: ...että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi (Ilm.2:4).
Kun Jeesus käyttää sanaa ensimmäinen rakkaus, ei hän puhu siitä kypsymättömästä rakkaudesta, kun olemme juuri pelastuneet. Pikemminkin hän puhuu ainutlaatuisesta rakkaudesta. Hän sanoo: Kerran minulla oli ensi sija sinun sydämessäsi. Mutta nyt olet menettänyt sen rakkauden ainutlaatuisuuden minua kohtaan. Olet sallinut muiden asioiden tulla minun tilalleni!
On merkillepantavaa, että kaikkien niiden syntien joukossa, jotka Jeesus mainitsee näiden seitsemän seurakunnan keskuudessa - aviorikos, ahneus, penseys, väärät opit, iisebeliläisyys, vainajien palvonta, hengellinen sokeus - on ensimmäisenä syntinä se, mikä murehduttaa häntä eniten: mielenkiinnon menetys häntä kohtaan. Meidän Jumalamme on mustasukkainen - eikä hän salli minkään tulla tärkeämmäksi hänen rakastamiselleen!
Uskon, että kaikista seitsemästä seurakunnasta Efeson uskovat haavoittivat Kristusta kaikkein eniten!
Daavid kirjoittaa: Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan (Ps.41:10). Minä yhdyn Daavidin sanoihin. Ystäväpiirissäni ihmiset, jotka voivat haavoittaa minua eniten, ovat niitä, jotka rakastavat minua eniten. Ystävät, jotka rakastavat minua puolisydämisesti, eivät juuri loukkaa minua sen enempää kuin vihamiehenikään. Mutta jotka ovat lähellä sydäntäni voivat haavoittaa minua syvästi.
Nämä Efeson uskovat olivat vaeltaneet lähellä Herraa. Kun luen Paavalin kirjettä efesolaisille, ihailen sitä evankeliumia, jota he saivat kuulla ja todella elää sitä, Paavali vieläpä kehuu heitä. Hän aloittaa: ...Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa …joka on siunannut meitä taivaallisissa ...Kristuksessa …ennen maailman perustamista ... oli valinnut meidät ...edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan (Ef.1:1-5).
Paavali lisää, että he ovat armahdettu kansa, joille on paljastettu Kristuksen salaisuus ja heihin on: ...pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti (jae 13). Hän rukoilee edelleen, että: ...antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte .... kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään (jakeet 17-19).
Nämä uskovat olivat tulleet eläviksi: ...on tehnyt meidät ....eläviksi Kristuksen kanssa... yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa (2:5-6). Paavali jatkaa: ...kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä (jae 13). Hän sanoo, että Jumalan armosta he: ... kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa ... Jumalan asumukseksi Hengessä (jakeet 21-22).
Mikä kuvaus siunatusta pyhästä kansasta! Ja sitten Ilmestyskirjassa Jeesus myös kehuu Efeson uskovia. Hän sanoo heille: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi... (Ilm.2:2). Toisin sanoen: Minä tiedän kaiken sen hyvän teidän elämässänne. Te teette minulle työtä kärsivällisesti ja valittamatta. Te myös teette kaikkenne toisten hyväksi. Te olette ahkeria hyvissä teoissanne - ja se on teidän eduksenne!
Jeesus jatkaa kehumista ja sanoo: ... ja ettet voi sietää pahoja... (sama jae). Hän siis sanoo: Te todella vihaatte syntiä! Te ette hyväksy sitä - elämässänne, kodissanne ja seurakunnassanne. Teillä on hyvä moraali ja se on kehuttavaa!
... sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi (sama jae). Jeesus sanoo: Te olette juurtuneet terveeseen opetukseen. Niin ei teitä myöskään ole heitelty kaikkien viimeisimpien lihallisten oppien mukana. Te kykenette erottamaan opettajat vääristä profeetoista paljastaen ne valehtelijoina, ja siitä on hyötyä kaikille teidän keskuudessanne. Minä kehun teitä myöskin siitä!
... sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan (jae 6). Toisin sanoen: Te ette hyväksy antinomismia - oppia joka sanoo, että voi silti säilyä uskossa ja tehdä mitä haluaa. Todellakin te vihaatte oppeja, joiden mukaan Jumala katsoo sormiensa läpi lihan tekoja. Te vastustatte uskollisesti epäpyhää elämänmenoa, ja pitäydytte vanhurskauteen. Tämä on myöskin teissä kehuttavaa!
Tässä Raamatun kohdassa ilmenee, että efesolaiset eivät ole mitään aloittelijoita tai penseitä uskovia. Ei, Jeesus tutkii totuuteen ja evankeliumiin juurtuneiden ihmisten sydämiä - ja joiden teot ovat todistus heidän elämässään uhrautuvaisuudesta, teoista ja totuudessa pysymisestä.
Kuitenkin Jeesus osoittaa jotakin muuta näiden efesolaisten sydämissä - jotakin, joka on hyvin väärin. Hän sanoo: Minä näen kaikki teidän tekonne - synnin vihaamisen, totuuden rakastamisen, vanhurskautenne. Mutta kuitenkin teoistanne huolimatta te olette sallineet ensirakkautenne sammua. Teidän kiinnostuksenne minuun on kuolemassa!
Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi (jae 4). Rakkaat ystävät, minä olen lukenut tämän jakeen kerta toisensa jälkeen - ja olen tullut siihen tulokseen, että sen vakavuutta ei voi ylenkatsoa.
Nyt haluaisin kuvitella olevani efesolaistyyppinen uskova, sellainen, joka on uskollinen työntekijä. Minä haluan uskoa, että kärsimykseni on Jeesuksen tähden ja minun hyvät työni kirkastavat häntä ja minä elän vanhurskaasti ja saan olla hänen kanssaan taivaallisissa.
Mutta kun luen Jeesuksesta vaeltamassa niin hyvin opetettujen Efeson uskovien joukossa ja sanomassa heille: Mutta se minulla on teitä vastaan - se raastaa minun sieluani! Minun on kysyttävä Herraltani: Jeesus, onko sinulla jotain minua vastaan? Olenko minkin menettänyt kiinnostukseni sinua kohtaan?
Kristuksen varoitus ei ollut ainoastaan menneen ajan uskoville - vaan myskin meille tänä päivänä!
Uskon, että tämä efesolaisten varoitus on tarkoitettu minulle henkilökohtaisesti - yhtä hyvin kuin jokaiselle lopun ajan uskovalle! Siis Herra sanoo meille: Ei riitä, että olet huolehtiva, antelias, ahkera palvelija, joka tulee murheelliseksi synnistä ja saarnaa totuutta. Ei riitä, että pidät kiinni moraaliarvoista, kärsit minun tähteni, tai ehkä joudut polttoroviolle uskosi tähden. Tämä kaikki kuuluu osana ristin kantamiseen.
Sinä voit tehdä kaikki nämä minun nimessäni. Mutta jos näitä tehdessäsi sinun rakkautesi minuun ei kasva - jos minusta ei tule enemmän ja enemmän sinun sydämesi ilo - silloin olet kadottanut ensirakkautesi! Jos rakkautesi minuun ei ole enää suuri huolen aihe, silloin minulla on jotain sinua vastaan!
Ajattele Daavidin sanoja: Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli (Ps.73:25). Nämä ovat voimakkaita sanoja - mutta Daavid ei sano: Minulla ei ole inhimillistä rakkautta. Hän tietää, että Jumala on siunannut inhimillisen rakkauden. Daavid sanookin: En rakasta ketään sydämestäni niin paljon kuin Herraani. Min kaipaan häntä enemmän kuin ketään toista!
David myös kirjoittaa: Jumala... sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa (Ps.63:2). Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa (Ps.42:2-3).
Daavid sanoo: Minä syvästi janoan Herraa, aivan kuin peura janoaa ajojahdin jälkeen. Peura juoksee itsensä nääntymyksen partaalle etsiessään vettä!
Samoin Jeesus sanoo Efeson uskoville: Te ette enää halaja minua kuin peura. Minä en ole enää halunne pääkohde. Te voitte tehdä työtä hyväkseni - mutta minä en ole enää teidän sydämenne keskipisteessä!
Uskovat ovat lukeneet jo vuosia tämän Raamatun kohdan Ilmestyskirjassa hyvin ylimalkaisesti!
Jotkut uskovat saattavat vastata: Mitä tässä asiassa on niin vakavaa? Ehkä en ole enää niin innokas Herran asialle kuin olin silloin nuorempana. Ehkäpä kiintymykseni häneen on myös laimentunut. Mutta mitä siitä? Jeesus tietää, että minä yhä rakastan häntä.
Ei! Jeesus ottaa kiintymyksen puutteen hyvin vakavasti. Hän todella sanoo, että sellainen puute johtaa lankeemukseen: Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus... (Ilm.2:5).
Voit ehkä vastata: Ymmärrän kyllä, että aviorikos on lankeemus, mutta kuinka kiinnostuksen menettäminen Kristukseen voisi olla lankeemus?
Kun Jeesus varoittaa: ...tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä tekoja... (sama jae), hän sanoo: Ajattele sitä aikaa, kun minä pelastin sinut. Sinä iloitsit siitä, että tulin asumaan sinun sydämeesi! Saatoit tuskin odottaa sunnuntain kokousta, kertoaksesi ihmisille kuinka paljon rakastat minua. Käytit kaiken vapaa-aikasi tutkien sanaani, oppien minun rakkaudestani sinuun. Sinusta ei koskaan rukoileminen tuntunut taakalta, koska minä olin sinun kaikkesi. Sinä rakastit minua enemmän kuin elämää.
Mutta nyt olet langennut pois kaikesta tästä. Saan vain hyvin vähän sinun aikaasi nykyään, vain vähän sinun huomiotasi. Olet muuttunut kylmäksi minua kohtaan. Jokin muu on vallannut sinun sydämesi!
Jeesus lisää vakavan varoituksen tähän jakeeseen: ....parannus. ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta (sama jae). Monien vuosien ajan teologit ovat yrittäneet vesittää tätä varoitusta, haluten muuttaa sen merkitystä. Mutta sitä ei voida vesittää! Se tarkoittaa juuri sitä, mitä se sanoo. Jeesus sanoo meille:
Jos väität omistavasi Jumalan tulen, mutta minä en ole en sinun sydämesi ilo - minä otan sinulta kaiken valon pois! Vaikka tekisit millaisia hyviä töitä minulle, et voi olla minun todistajani. Min en tunnusta yhtään tekoasi - koska olet kadottanut rakkautesi minuun!
Kuolevasta rakkaudesta Kristukseen on monia tunnusmerkkejä. Luettelen niistä teille kolme. Uskon, että voitte mitata rakkautenne Jeesukseen tutkimalla näitä kolmea asiaa:
1. Sinun rakkautesi Kristukseen on kuolemaisillaan, jos kulutat enemmän aikaa maailman asioihin ja vähemmän aikaa hänen läsnäolossaan!
Missä on sydämesi kiintymys juuri nyt? Kaipaako sielusi Jeesusta vai tämän maailman asioita?
Vähän aikaa sitten sain huolestuttavan kirjeen eräältä naiselta. Hän kirjoitti: Minun mieheni oli joskus palava Jumalan tulesta. Vuosikausia hän oli uskollinen Herran palvelija. Mutta tänään hän on kokonaan antautunut uuteen harrastukseen - hevosiin! Hän osti niitä useita, ja hän on täysin niiden lumoissa. Nyt - sen sijaan, että paneutuisi Jumalan sanaan, hän lukee kaiken aikaa hevosten kasvatuksesta. Hänellä ei ole enää aikaa Jumalalle tai minulle. Olen huolissani hänestä, koska hänestä on tullut niin kylmä!
Siinä ei tietenkään ole mitään väärää, jos omistaa hevosia ja on niistä kiinnostunut. Mutta Jeesus kertoi vertauksen tämän kaltaisesta aivan luonnollisesta kiinnostuksesta. Eräs rikas mies lähetti palvelijansa kutsumaan kaikki ystävät suuriin pitoihin. Mutta Raamattu sanoo, että miehen ystävät: ...rupesivat kaikki järjestään estelemään... (Luuk.14:18).
Eräs ystävä sanoi palvelijalle: Minä ostin juuri palan maata näkemättä sitä, ja minä haluan mennä sitä katsomaan. Sano isännällesi, ett minä en voi tulla. Toinen ystävä sanoi palvelijalle: Minä juuri ostin työhärkäparin, enkä ole vielä ehtinyt niitä kokeilla. Kerro isännällesi, että en voi tulla, koska minun on mentävä kyntämään peltoa niillä. Ja vielä eräs toinen sanoi: Minä juuri menin naimisiin ja olen juuri menossa kuherruskuukaudelle. Ei minulla ole nyt aikaa tulla juhlaan.
Tämä mies oli kutsunut kaikki ystävänsä iloitsemaan toistensa seurasta. Hän oli järjestänyt kaiken miellyttääkseen heitä. Pöytä oli valmiiksi katettu, ja kaikki oli valmiina ystäville. Mutta kukaan ei tullut. Kaikki olivat liian kiireellisiä omissa askareissaan.
Kaikilla kuitenkin oli pätevä syy, miksi he eivät tulleet. Eiväthän he yrittäneet karttaa ystäväänsä ja jäädä pois juhlista. Päinvastoin, Raamattu kertoo näiden ihmisten tehneen kehuttavaa työtä: Ostaminen ja myyminen takasi turvallisuutta perheelle. Suuremman ostoksen kokeileminenhan on aivan järkevä käytäntö. Ja lopuksi naimisiinmenohan on siunausta, jota Raamattu suosittelee.
Mutta kuinka tämä rikas mies reagoi? Raamattu sanoo: Niin Herra sanoi palvelijalle: Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi; sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani (Luuk.14:23-24).
Jeesus sanoo hyvin selvän ajatuksen tässä vertauksessa: Kaikki nämä hyvät, lailliset asiat tulevat synniksi, jos ne ovat tärkeämpiä kuin Herra!
Annan sinulle esimerkin. Monille uskoville on mieleinen tapa mennä ravintolaan ystävien kanssa kokouksen jälkeen. Siellä he voivat nauttia voileivän ja kahvia ja keskustella uskonasioista tuntikausia. Ja kun he tulevat ulos ravintolasta, he viettävät puoli tuntia parkkipaikalla ennen kuin eroavat toisistaan. Sehän on ihanaa veljesyhteyttä kaikille. Mutta, kun kysytään, ei heillä ole aikaa etsi Herraa!
Aivan alkuaikoina Herran työssä minulla oli monta uskonystävää, joita minä ihailin heidän antautuneen rukouselämänsä tähden. He kuluttivat paljon aikaa kasvoillaan Herran edessä - ja se näkyi heidän saarnoistaan. He saarnasivat tulta voitelua ja elämää!
Jotkut näistä miehistä menivät raamattukouluun saamaan syvempää tietoa Raamatusta. He opiskelivat hepreaa ja kreikkaa päästäkseen tuntemaan Raamattua paremmin. Ja opiskelu vaati myöskin paljon muun alan lukemista.
Lopulta kuitenkin monet näistä miehistä kadottivat sen tulen Jeesuksessa. Miksi? He kuluttivat liian paljon aikaa kaiken muun lukemisessa - kirjallisuus, kirja-arvostelut, tekstikirjat - he laiminlöivät Jumalan sanan tutkimisen itseään varten. Heidän tiedonjanonsa ryösti heiltä rakkauden Kristukseen!
Mikä tahansa hyvä ja laillinen asia tulee synniksi, kun se tulee tärkeämmäksi kuin Herra!
2. Sinä voit mitata rakkautesi Kristukseen katsomalla kuinka syvästi sinuun vaikuttaa se, joka vie sinulta aikaa yksin Kristuksen kanssa vietetystä laatuajasta.
Jos voit elää päiväsi kaikenlaisten vaatimusten ja keskeytyksien läpi ilman, että viettäisit edes kymmenen minuuttia Jumalan läsnäolossa - sinun rakkautesi on kuolemaisillaan!
Ajattelehan: Jos rakastat jotakin henkilöä yli kaikkien toisten, niin sinä annat hänen tuntea, että hän on kaikkein tärkein olento maan päällä. Kaikki muu haalistuu hänen rinnallaan.
Etkö juuri näin rakastanut alussa puolisoasi, kun seurustelitte? Jos hän soitti sinulle, kun olit kiireinen, jätit kaiken puhuaksesi hänen kanssaan. Ja jos joku häiritsi teidän yhdessäoloanne, sinä harmistuit! Sinun ainoa halusi oli syventää keskinäistä rakkauttanne. Kaikki muu jäi toiselle sijalle.
Mutta niin monet uskovat tänään elävät viikkoja, jopa kuukausia viettämättä laatuaikaa Jeesuksen kanssa. Hän on jäänyt koko ajan taka-alalle. He voivat todistaa: Minä rakastan Jeesusta kaikesta sydämestäni - mutta kuinka se voi olla totta, kun he laiminlyövät hänet joka päivä?
Salomon laulussa morsian ei voinut nukkua, kun hänen rakkaansa: ...mutta rakkaani oli kadonnut... (Korkea veisu.5:6). Tämä nainen heräsi keskellä yötä sanoen: ... oli sieluni vallannut hämmennys.... Min etsin häntä, mutta en häntä löytänyt; minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut (sama jae). Ja hän juoksi nopeasti kadulle, etsien häntä joka paikasta ja huusi: Oletteko nähneet minun rakastettuani?
Miksi tämä oli niin vakava asia hänelle, hän sanoi: Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni... (jae 16). ...että minä olen rakkaudesta sairas (jae 8). Hän ei voinut elää ilman rakastettuaan!
Minä tunnen erään pariskunnan, jolla on vakavia ongelmia avioliitossaan. Mies kertoi minulle: Vaimoni ei ole koskaan saanut minua tuntemaan, että olisin hänelle tärkeä. Minulla on toinen sija kaikelle hänen elämässään!
Tämän miehen piti matkustaa paljon työnsä tähden. Kerran, kun hän soitti vaimolleen matkalta, vaimo sanoi, että hän valmistaa romanttisen illallisen hänen kotiin paluunsa kunniaksi, vain heille kahdestaan, intiimi ja romanttinen. Mies odotti jännityksellä monta päivää tuota erikoistapahtumaa. Ja lopulta, kun hän astui etuovesta sisään, kaikki oli niin kuin hänen vaimonsa oli luvannut: Hänellä oli lempiasunsa yllään ja hän oli valmistanut miehensä mieliruokaa.
Kymmenen minuuttia ruokailun alkamisesta puhelin soi. Mies koski vaimonsa kättä ja sanoi: Anna sen soida, minä olen odottanut tätä kahdenkeskistä aikaa kanssasi.
Hän vastasi: Ei, se voi olla tärkeää, ja nousi nopeasti vastaamaan puhelimeen. Mies pyysi häntä: Nauttikaamme tämä aika kerrankin kahden kesken. Vaimo vakuutti: Siinä menee vain pieni hetki.
Puoli tuntia myöhemmin hän tuli takaisin ja sanoi: Se oli äiti. Hän on masentunut, joten kutsuin hänet meille. Hän tarvitsee ihmisiä ympärilleen tänä iltana.
Tämä mies tunsi itsensä täysin eristetyksi vaimonsa elämästä. Oli aina joku toinen, tai jokin keskeytys, joka oli hänelle tärkeämpi kuin oma mies. Mies sanoi minulle: Hän kuluttaa aikaa puhuen ihmisille tai antaa sielunhoitoa. Mutta joka kerta, kun pyydän häneltä aikaa itselleni, hän sanoo, että hän ei ehdi. Tämä ei voi olla rakkautta!
Kysyn teiltä - miltä Jeesuksesta tuntuu, kun hän valmistaa pöydän, odottaa teidän seuraanne, ja me emme koskaan mene siihen? Raamattu sanoo meitä hänen morsiamekseen, rakkaakseen; meidät luotiin hänen yhteyteensä. Millaista hyljätyksi tulemista hän tunteekaan, kun me jatkuvasti panemme kaiken muun hänen edelleen?
3. Sinun rakkautesi Kristukseen kuolee jos olet antautunut helmasynnille!
En puhu tässä uskovista, jotka vielä taistelevat syntiä vastaan - jotka eivät ole vielä siitä vapaita, mutta jatkavat taistelua ja vihaavat sitä. Sellaiset uskovat uskollisesti huutavat Jumalan puoleen, uskoen, että Pyhä Henki vahvistaa heidät voittamaan himolliset tapansa.
Ei, vaan minä puhun niille, jotka luulevat olevansa Kristuksen todistajia, mutta ovat antautuneet helmasynnilleen. He ovat luopuneet hengellisestä sodasta himoaan vastaan - antautuen sille täysin!
Sain hiljattain murheellisen kirjeen eräältä pastorilta. Hänen vaimonsa näki kuinka hänen suhteensa huononi ja Herran työ kärsi. Lopulta, kun hän siivosi miehensä huonetta, hän löysi kasan pornovideoita. Hän näytti ne miehelleen ja heitti ne ulos.
Mutta myöhemmin mies hiipi roskalaatikolle ja kaivoi videot takaisin. Hän myönsi, että hän ei voinut luopua niistä! Nyt hän kirjoitti minulle ja sanoi: David-veli, rukoile puolestani. Olen jättänyt Herran työn ja olen opettajana koulussa - mutta kukaan opettajatovereistani ei kunnioita minua.
Miksi tämä mies ei saa kunnioitusta? Koska hänen lampunjalkansa on otettu pois! Hän ei voinut olla Kristuksen todistaja työssä - koska Herra ei ollut enää hänen kanssaan. Ei merkitse mitään kuinka paljon kyyneliä hän vuodattaa tai kuinka monta kertaa tunnustaa syntinsä, hän pysyy elävänä kuolleena niin kauan, kun hän pitää kiinni synnistään.
Oli aivan erilaista, kun eräs nuori mies tuli luokseni itkien ja tunnustaen: Dave-veli, lankesin jälleen syntiin! Olin pilvessä ja melkein otin yliannoksen. Mutta kun seisoin helvetin partaalla, näin kuinka syntini loukkasi Jeesusta. En voi tehdä sitä hänelle enää! Kun rukoilin hänen kanssaan, hän huusi surussaan: Herra, minä olen pahoillani, että loukkasin sinua!
Tämän nuoren miehen lampunjalkaa ei poisteta. Hänen valonsa loistaa jälleen! Katsohan, Jeesus lupaa tässä samassa paikassa: ... tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä tekoja ... Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa (Ilm.2:5,7). Jumala lupaa paratiisin jokaiselle, joka tekee parannuksen!
Onko sinun rakkautesi Jeesukseen ainoalaatuinen? Vietätkö hänen kanssaan säännöllisesti laatuaikaa? Vai onko sydämeesi hiipinyt muita asioita viemään ajatuksesi ja kiintymyksesi muualle?
Jeesus pyytää sinua juuri nyt tekemään parannuksen ja aloittamaan uudelleen. Hän haluaa sinun pysähtyvän ja havaitsevan: Hetkinen - näen kuinka tämä asia on hiipinyt elämääni. Ja se ryöstää minulta sen ainutlaatuisen rakkauden Jeesukseen! En voi antaa tämän mennä yhtään pidemmälle. Minun on päästävä takaisin kiintymykseeni häneen. Herra, anna minulle anteeksi! Sytytä lamppuni uudelleen!
Palaa ensirakkauteesi tänään. Pyydä häneltä armoa ja voimaa alkaa uudelleen pitämään huolta rakkaudestasi Kristukseen!