Vierasta suitsutusta

Tahdon puhua sellaisesta kauhistuksesta Jumalan huoneessa, jota ei ole paljoa käsitelty. Olen omassa elämässäni tuntenut Jumalan vihan henkäyksen tätä syntiä kohtaan. Pyhä Henki on vienyt minut tämän kätketyn asian syvyyksiin, paljastanut sen minulle ja käskenyt saarnaamaan siitä!

Kyseessä on rukouksen toinen puoli synkkä, paha ja syntinen puoli! Kauhistuttavaa rukousta! Rukousta epäpyhien ja vihkiytymättömien kristittyjen sydämiltä ja huulilta.

Daavid sanoi: Ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta... (Psalmi 17:1) ja toisaalla Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi... (Psalmi 109:7).

Jumala varoitti kansaansa Israelia: Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä. Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä... (Jesaja 1:15-16).

Jumala ei olisi voinut ilmaista asiaa tätä selkeämmin. Ei ole mitään tarvetta useammille rukouksille vaan pyhille rukouksille! Mikä pelottava profetia tämä onkaan Jumalan kansa ojentaa käsiään rukouksessa ja hartaudessa, lukuisana ja suurena kansana, eikä Jumala kuuntele! Meille on kerrottu, että Jumalan pyhälle vuorelle ei saa astua kukaan muu kuin se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän. Näillä hartaasti rukoilevilla ihmisjoukoilla oli saastaiset kädet ja pahat sydämet. Jumala sanoi: Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria... ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt... (Jesaja 1:13-14). Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus (Sananlaskut 28:9).

Kun avionrikkojat, huorin ja kompromisseja tekevät kristityt kutsutaan rukoukseen, heitä johdatetaan sellaiseen syntiin Jumalaa vastaan, joka on pahempaa kuin kaikki muut heidän elämänsä pahuudet yhdessä. Meidän on parasta mennä pesualtaalle, ennen kuin lähestymme kultaista suitsutusalttaria. Saastaisten huulten ja epäpuhtaiden käsien kautta Jumalalle uhrattu rukous voi suututtaa Hänet ja säilyä muistossa kauheana tuomiona.

Jumalan Sana samaistaa rukouksen suitsukkeeseen Jumalan valtaistuimen eteen nousevaan tuoksuun. Daavid rukoili: Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri... (Psalmi 141:2).

Johannes poistaa viimeisetkin epäilykset: Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset... (Ilm. 5:8). Minä uskon, että tämä suitsutus pitää sisällään Jumalan kansan kaikki rukoukset ja ylistykset.

Yksikään turmeltunut rukous ei putoa harmittomasti maahan! Jokainen kristityn saastaisilta huulilta lähetvä rukous kerätään enkelien suitsutusastiaan ja eräänä päivänä ne kohtaavat pyhän Jumalan kuluttavan tulen.

Ilmestyskirjan luvussa kahdeksan on eräs kohtaus niin kunnioitusta herättävä, niin uskomaton, että sitä on vaikea käsittää! Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä. Ja minä näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän pasunaa. Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen. Ja enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle; silloin syntyi ukkosenjylinää ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä. Ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan pasunoihin. Ja ensimmäinen enkeli puhalsi pasunaan; niin tuli rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja, ja ne heitettiin maan päälle; ja kolmas osa maata paloi, ja kolmas osa puita paloi, ja kaikki vihanta ruoho paloi (Ilm. 8:1-7).

Ilmestyskirjan luvussa viisi, Johannes kuvailee kaikkien riemuitsevien, luotujen, elävien olentojen ääniä; vanhinten ja tuhansien ja taas tuhansien enkelijoukkojen sanovan kovalla äänellä: Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen..

Millainen kovaääninen, loistelias tilanne, kun jokainen luotu kohotti taivaassa äänensä ylistyskuoroon. Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti! Ja ne neljä olentoa sanoivat: Amen, ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat (Ilm. 5:13-14).

Myös Ilmestyskirjan luvussa kuusi voimme kuulla marttyyrien huutavan suurella äänellä alttarin alta. Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat? (Ilm. 6:9-10).

Ilmestyskirjan luvussa kahdeksan kaikessa taivaassa on äänettömyys! Lähes puolen tunnin ajan vanhimmat ovat polvillaan ihmeellisessä hiljaisuudessa. Elävät olennot, kerubit ja serafit ovat kaikki vaiti. Marttyyrit ovat hiljaa. Enkelikuorot eivät laula, harput on laitettu syrjään, eikä taivaassa ole ääntäkään. Kaikki on aivan hiljaa! Miksi? Koska seitsemäs sinetti on murrettu ja he ovat nähneet ne tuohon seitsemänteen kirjakääröön kirjoitetut kauhistuttavat tuomiot. Seitsemän enkeliä seisoo seitsemän pasuunan kanssa valmiina kylvämään tuhoa, kuolemaa, tulta ja tulikiveä maan päälle.

Tämän sanoinkuvaamattoman hiljaisuuden täytyy liittyä rukoukseen! Sillä on oltava jotain tekemistä tuon suitsutuksen kanssa. On tullut aika, jolloin pyhän Jumalan alttarille saapuu jokainen Hänen kansansa rukous vanhurskaan tuomion puolesta. Hän laittaa kuluttavan tulensa tuon suitsukkeen alle koetellakseen sen tuoksua! Tuleeko se tuoksumaan suloisesti vai löyhkäämään Hänen sieraimissaan? "Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä" (Ilm. 8:3).

Jumalan Sanassa mainitaan kahdenlaisia suitsukkeita. Yksi on puhdas ja toista kutsutaan vieraaksi. Jumala käski, että Hänelle uhrattaisiin kultaisella alttarilla ainoastaan puhdasta suitsutusta. "Ja päällystä se puhtaalla kullalla... Ja aseta se lain arkin edessä olevan esiripun eteen, niin että se tulee armoistuimen kohdalle, joka on lain arkin päällä ja jossa minä sinulle ilmestyn. Ja Aaron polttakoon sen päällä hyvänhajuista suitsutusta; joka aamu, kun hän laittaa lamput kuntoon, hän polttakoon sitä. Samoin myös, kun Aaron iltahämärässä nostaa lamput paikoilleen, hän polttakoon sitä. Tämä olkoon teillä jokapäiväinen suitsutusuhri Herran edessä sukupolvesta sukupolveen. Älkää uhratko sen päällä vierasta suitsutusta älkääkä polttouhria tai ruokauhria; älkää myöskään vuodattako juomauhria sen päällä" (2Moos. 30:3-9).

Te ette saa uhrata vieraita rukouksia alttarillani! Kuolemantuomio odotti jokaista, joka uhrasi Jumalalle vierasta suitsutusta. Vanhassa testamentissa Jumala yritti osoittaa meille, että Hänen sydämensä oli turmeltunutta rukousta vastaan. Hänen tarkoituksenaan oli näyttää, kuinka vakava tämä turmeltuneen rukouksen asia oli Hänen silmissään. Tämä näkyy selvästi siinä, millä tavalla Jumala toimi Aaronin kahden pojan kanssa. "Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä. Niin Mooses sanoi Aaronille: Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni. - Mutta Aaron oli ääneti" (3Moos. 10:1-3).

Siellä, suitsutusalttarin edessä, makasi kaksi Aaronin poikaa. Kaksi nuorta pappia, jotka uskalsivat lähestyä Jumalaa uhratakseen suitsutusta saastaisin käsin ja sydämin. He ovat kaatuneet pyhäkön eteen. Aaronin on täytynyt itkeä! Kuinka pelottavaa! Millainen Jumala tämä oikein on? Rukoilevat miehet tapetaan alttarille.

Mooses tuo kansalle Sanaa: "Jumala sanoo: niiden, jotka lähestyvät minua, täytyy kunnioittaa minun pyhyyttäni! Minä en anna tämän olla vähäpätöistä minun kansani keskuudessa!" Jumala, auta meitä ymmärtämään, minkälainen pyhä, elämän ja kuoleman asia, rukous on.

Sanalla "vieras" tarkoitetaan avionrikkojaa, muukalaista tai ulkopuolista. Juuri sitä heistä oli tullut. Heistä oli tullut huorintekijöitä, epäjumalien palvojia, kapinallisia ja sydämeltään avionrikkojia. He olivat pappeja, joista oli tullut Jumalalle muukalaisia, ylpeyden ja anteeksiantamattomien syntien tähden. Se, mitä sinä olet, ja mitä sinusta on tullut, se tekee rukouksestasi joko pyhää tai vierasta! Anteeksiantamattomasta synnistä tulee linnoitus saatanalle ja se turmelee kaiken, mitä viet Jumalalle.

Millaista vierasta suitsutusta virtaakaan monien, myönnytyksiä tekevien, Herran palvelijoiden huulilta tänä päivänä. Monet neuvovat toisiakin kapinaan. Monet ovat menettäneet Jumalan pelon. Heillä ei ole minkäänlaista näkyä Jumalan pyhyydestä. Pyhä Jumalan mies kääntää ihmiset pois synnistä; turmeltunut palvelija saa monet kompastumaan. "Minun liittoni hänen kanssansa oli elämä ja rauha, ja minä annoin sen hänelle peloksi; ja hän pelkäsi minua, vapisi minun nimeni edessä. Oikea opetus oli hänen suussansa, eikä vääryyttä tavattu hänen huuliltansa. Rauhassa ja vakaasti hän vaelsi minun kanssani, ja monet hän käänsi pois pahoista töistä. Sillä papin huulten pitää tallettaman tieto, ja hänen suustansa etsitään opetus; sillä hän on Herran Sebaotin sanansaattaja" (Malakia 2:5-7).

Jumala erottelee avionrikkojat sellaisiksi, joita Hän ei enää kuule. Heidän suitsutuksensa on vierasta; heidän rukouksensa ja kyyneleensä ovat kauhistus. Jumalan sydän on sairaana sellaisesta. "Ja toiseksi te olette tehneet tämän: olette saattaneet Herran alttarin peitetyksi kyynelillä ja itkulla ja huokauksilla, niin ettei hän enää käänny uhrilahjojen puoleen eikä mielisty ottamaan mitään teidän kädestänne. Mutta te sanotte: 'Minkätähden niin?' Sentähden, että Herra on todistaja sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi" (jakeet 13-14).

Jumala erottelee myös ne, joista on tullut suvaitsevaisia syntiä vastaan. Sen täytyy liittyä avioeron sallivaan asenteeseen. Sen täytyy liittyä siihen, että maailmaan mielistyneille kristityille kerrotaan, että Jumala vieläkin iloitsee heistä. Sen täytyy liittyä siihen, että palvelijat kieltäytyvät osoittamasta Jumalan kansalle pyhän ja epäpyhän välistä eroa. "Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat. Te väsytätte Herran puheillanne. Mutta te sanotte: 'Miten väsytämme?' Siten, että sanotte: 'Jokainen, joka pahaa tekee, on hyvä Herran silmissä, ja niihin hänellä on mielisuosio'; tahi: 'Missä on tuomion Jumala?'" (jakeet 16-17).

Profeetta Hesekielille annettiin näky, jossa Israelin vanhimmat uhrasivat suitsutuksia vaikka heidän mielensä ja mielikuvansa olivat täysin synnin turmelemia. Johtajat ja papit rukoilivat samalla, kun heidän sydämensä olivat täynnä epäjumalia ja pahuutta. "Ja hän vei minut esipihan ovelle, ja minä näin, ja katso: seinässä oli jokin aukko. Ja hän sanoi minulle: 'Ihmislapsi, murtaudu läpi seinän.' Niin minä murtauduin läpi seinän, ja katso: jokin ovi! Ja hän sanoi minulle: 'Mene ja katso häijyjä kauhistuksia, joita he täällä tekevät.' Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia oli piirretty seinään yltympäri. Ja niiden edessä seisoi seitsemänkymmentä miestä, Israelin heimon vanhimpia, ja näiden keskellä seisoi Jaasanja, Saafanin poika; ja kullakin heillä oli suitsutusastiansa kädessään, ja suitsutuspilvestä nousi tuoksu. Niin hän sanoi minulle: 'Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, itsekukin kuvakammiossansa? Sillä he sanovat: 'Ei Herra meitä näe: Herra on hyljännyt tämän maan''" (Hesekiel 8:7-13).

He ajattelivat: "Jumala katsoo syntejämme läpi sormien. Niin kauan, kuin rukoilemme ja uhraamme suitsutusta, Jumala on tyytyväinen." Sana ei julista sattumalta, että "näiden keskellä seisoi Jaasanja". Jaasanja tarkoittaa "Jumala kuulee!" Millaista ylimielisyyttä synti aiheuttakaan. He todellakin uskoivat, että Jumala kuuli heidän rukouksiaan, vaikka he olivat syntikuorman painamia.

Jumala asettaa kansansa syytteeseen rukouksen turmelemisesta kultaisten ja hopeisten patsaiden ja materialismin edessä. Jumala huutaa profeetta Hesekielin kautta tämän aikakauden itsekeskeisille jumalille suitsuttamista vastaan. Se on huuto niitä vastaan, jotka käyttävät rukousta itsekkäiden tavoitteiden saavuttamiseen jotka käyttävät rukousta rikastuakseen jotka rukoilevat ainoastaan saadakseen Jumalalta jotain. "Sinä otit korukalujasi, minun kultaani ja hopeatani, jota minä olin sinulle antanut, ja teit itsellesi miehenkuvia ja harjoitit haureutta niiden kanssa. Sinä otit kirjaeltuja vaatteitasi ja verhosit ne niillä; ja minun öljyni ja suitsukkeeni sinä panit niiden eteen. Ruokani, jota minä sinulle annoin - minähän syötin sinua lestyillä jauhoilla, öljyllä ja hunajalla - sinä panit niiden eteen suloiseksi tuoksuksi. Näin tapahtui, sanoo Herra, Herra" (Hesekiel 16: 17-19).

"Uhrasit näiden epäjumalien edessä," sanoi Jumala, "ja sinä istuit komealle vuoteelle, sen ääressä oli katettu pöytä, ja sille sinä panit minun suitsukkeeni ja öljyni" (Hesekiel 23:41).

"Ja hän ottakoon hiilipannun täyteen tulisia hiiliä alttarilta, joka on Herran edessä, ja kahmalonsa täyteen survottua hyvänhajuista suitsuketta ja vieköön ne esiripun sisäpuolelle. Ja hän pankoon suitsukkeen tulen päälle Herran eteen, niin että suitsutus pilvenä peittää lain arkin päällä olevan armoistuimen, ettei hän kuolisi" (3Moos. 16:12-13).

Armoistuin edustaa Kristuksen läsnäoloa. Jos papilla oli puhdas suitsutus ja puhtaat vaatteet, hän saattoi tulla rohkeasti armoistuimen eteen armoa hakemaan. Hän ei kuolisi, vaan näkisi Hänen kirkkautensa läsnäolon.

Me puhumme niin epäkunnioittavasti Isä Jumalasta. Me puhumme niin ylimielisesti omista oikeuksistamme. Me yritämme jopa manipuloida Jumalaa rukouksella. Mutta Jumala auttakoon niitä, joilla ei ole kunnioitusta armoistuinta kohtaan. Sanotaan, että Jumala ei enää kohtele kansaansa niin ankarasti. Kukaan ei kuole armon alla. Armon alla vieras suitsutus johtaa siihen, että ollaan "kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä!"

Johannes laski päänsä kerran Jeesuksen rinnalle. Johannes näki Hänet Hänen ihmisyydessään, muttei Hänen pyhyydessään. Vasta Patmoksen saarella hänellä oli näky nyt kirkastuneesta Kristuksesta, ja se oli järkyttävä kokemus. Nyt Kristuksella oli tulen liekin kaltaiset silmät hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja Johannes lankesi Hänen jalkoihinsa kuin kuolleena. Et voi olla kunnioittamaton ja leikittelevä, kun olet saanut näyn Hänen pyhyydestään.

Jumala on päättänyt tuomita, kaataa maahan ja hävittää kaikki alttarit ja suitsutukset niiltä, jotka kieltäytyvät kulkemasta Hänen edessään pyhyydessä. Mooseksen liiton kiroukseen sisältyi uhkaus, että Jumala kääntyisi pois alttareista ja tuhoaisi israelilaisten suitsutukset, jos he vaeltaisivat tottelemattomuudessa. "Ja jos te ette vielä sittenkään kuule minua, vaan yhä käytte minua vastaan, niin minäkin kiivastuksessani käyn teitä vastaan ja kuritan teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden. Ja te syötte poikienne lihaa, ja tyttärienne lihaa te syötte. Ja minä kukistan teidän uhrikukkulanne ja hävitän teidän auringonpatsaanne ja panen teidän ruumiinne teidän kivijumalienne ruumiiden päälle, ja minun sieluni inhoaa teitä. Ja minä muutan teidän kaupunkinne raunioiksi ja hävitän teidän pyhäkkönne enkä mielisty teidän uhrienne tuoksuun. Ja minä hävitän maan, niin että teidän vihollisenne, jotka siinä asuvat, siitä tyrmistyvät" (3Moos. 26:27-32).

Katsotaanpa uudelleen tuota äänetöntä kohtausta Jumalan alttarin edessä, ilmestyskirjan luvussa kahdeksan. Toivottavasti voit nähdä sen, mitä minä näen! Minä näen kahdenlaista suitsutusta. On se suitsukkeiden paljous, mikä on annettu enkelille. Minulle tämä edustaa laodikealaisten kristittyjen tahraantuneita rukouksia. Alttarilla paloi jo valmiiksi suitsuketta puhdasta, pyhitettyä suitsuketta. Tuon alttarin tuli ei ole sammunut milloinkaan tuo puhdas ja pyhä rukous on aina ollut suloinen tuoksu Herralle.

Enkeliä käskettiin sekoittamaan tämä rukouksien paljous tuohon suitsutukseen, joka oli jo valmiiksi alttarilla. Mutta kun Jumalan kuluttava tuli koskettaa sitä, jotain tapahtuu.

Vuosisatojen ajan pyhien suitsutuksen savu on peittänyt armoistuinta. Sen puoleen on katsottu; se on ollut suojana tuomiota vastaan. Mutta katsokaa, mitä nyt tapahtuu: enkeli heittää suitsutusastian pois Jumalan läsnäolosta maan päälle ja kauheat tuomiot alkavat.

Turmeltuneet rukoukset eivät suojaa tuomiolta ne aiheuttavat tuomion! "Ja enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle; silloin syntyi ukkosenjylinää ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä. Ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan pasunoihin. Ja ensimmäinen enkeli puhalsi pasunaan; niin tuli rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja, ja ne heitettiin maan päälle; ja kolmas osa maata paloi, ja kolmas osa puita paloi, ja kaikki vihanta ruoho paloi" (Ilm. 8:5-7).

On totta, että Jumala lähettää tuomion kostaakseen vanhurskaiden ja marttyyrien veren. Mutta Sana paljastaa myös, että uppiniskaiset ja katumattomat sydämet varastoivat vihaa tuomion päiväksi. "Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi" (Room. 2:4-5).

Itsekkäästi kunnianhimoisten rukoukset varastoidaan vieraana suitsutuksena, ja eräänä päivänä pyhä Jumala vuodattaa sen kaiken heidän ylleen ahdinkona, vihana ja suuttumuksena. "Mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen" (Room. 2:8-9).

Ajattele tuota turmeltuneiden rukousten pelottavaa vaikutusta. Ei ainoastaan Jumala kuule tällaisia rukouksia ei Hän ole vain väsynyt niihin ne eivät ole vain kauhistus Hänelle ne tuovat Jumalan onnettomuudet niille, jotka ovat maan päällä. Ne avaavat helvetin syvyydet!

Kuulen sanottavan: "Jos kaikki kristityt rukoilevat Jumala säästää tämän kansakunnan tuomiolta." Me unohdamme lisätä: "...jos he katuvat, tunnustavat ja hylkäävät syntinsä!" Jumala kuulee ja vastaa pyhiin rukouksiin pyhiltä sydämiltä. Rukoilkoon miljoonat kirkoissa kävijät! Rukoilkoon penseät kristittyjen joukot ja ojentakoon käsiään armon ja siunausten puoleen. Jumala oksentaa sen kaiken ulos suustaan.

Saastaiset rukoukset syntisiltä huulilta eivät suojaa tuomiolta. Ne aiheuttavat tuomion! "Ja Herra sanoi minulle: Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten keskuudessa on salaliitto. He ovat kääntyneet takaisin ensimmäisten esi-isiensä pahoihin tekoihin, niiden, jotka eivät tahtoneet kuulla minun sanojani, ja he ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä tein heidän isiensä kanssa. Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä tuotan heille onnettomuuden, josta heillä ei ole pääsyä; ja kun he minua huutavat, en minä kuule heitä" (Jeremia 11:9-11).

Toisen Mooseksen kirjan kohdasta 37:29 me näemme, että pyhä voiteluöljy ja puhdas suitsuke oli voiteentekijän työtä. Saarnaajan kirjan kohdassa 10:1 on kirjoitettu "...kärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen..." Heprean kielessä voiteentekijä on sellainen, joka sekoittaa öljyä ja suitsuketta. Tuo ilmestyskirjan kahdeksannen luvun enkeli on voiteentekijä suitsukkeen sekoittaja. Mutta hän ei sekoita vierasta, haisevaa suitsuketta, joka on kuolleiden kärpästen turmelema.

Kerron teille häveten, että vaelluksessani Jumalan kanssa oli aikoja, jolloin suitsukkeessani oli kuolleita kärpäsiä. Rukoukseni olivat löyhkää Hänen sieraimilleen, koska olin kiinni helmasynnissä. Vuodatin valtameren verran kyyneleitä tuon synnin tähden, mutta oikeasti en halunnut päästää siitä irti.

Rohkaisetko sinä toisia rukoilemaan saastaiset kärpäset suitsukkeessasi? Uskotko, että Jumala katsoo rukoustesi puoleen, kun salaisten, hylkäämättömien syntien kuolleet kärpäset ovat saaneet ne haisemaan Hänen valtaistuimensa edessä? Ole rehellinen! Onko suitsukkeessasi kuollut kärpänen? Rajoittaako synti rukouselämääsi?

On aivan varmaa, että Jumala kuulee katuvan sydämen rukouksen ja huudon. Hän kuulee jopa synnintuntoon tulleen syntisen rukouksen. Mutta Hän sanoi, että Hänen korvansa ovat suljetut tottelemattomien ja kapinallisten kristittyjen turmeltuneille ja mädille rukouksille. "Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa" (Psalmi 34:15).

Mutta kuuntelepa, mitä Jumala sanoi lapsilleen, jotka tekivät kauhistuksia Israelissa: "Ja hän sanoi minulle: Näitkö, ihmislapsi? Eikö ole Juudan heimolle kylliksi, että he tekevät kauhistuksia, joita täällä on tehty, koska he täyttävät maan väkivallalla ja niin aina uudelleen vihoittavat minut? Katso, kuinka he vievät viiniköynnöksen lehvää nenänsä eteen! Mutta minäkin teen, minkä teen, vihassani: en sääli enkä armahda; ja vaikka he huutavat minun korviini suurella äänellä, minä en heitä kuule" (Hesekiel 8:17-18).

Herramme Jeesuksen apostolit varoittivat selkeästi, että jotkut luovuttaisivat itsensä himoille ja maailmallisuudelle ja heidän rukouksistaan tulisi pilkkaamista. Mutta toisia nousisi, jotka varjelisivat itseään Jeesuksen rakkaudessa, rakentuen Jeesuksen rakkaudessa rakentuen pyhässä uskossa rukoillen Pyhässä Hengessä! "Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi" (Juud. 17-21).

Nuo rajat on jo vedetty. Nuo, jotka ovat Pyhää Henkeä vailla, himojen sitomat ja maailmalliset, jatkavat Herran pilkkaamista vieraalla suitsukkeella. Jumala varoittaa, että he jatkavat rukoilemista tavan vuoksi. Heidän sanansa ovat tyhjiä, turhia ja voimattomia. Heiltä riisutaan pois kaikki havaintokyky. Jumala sanoi Jesajan kautta: "Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja - kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa" (Jesaja 29:13-14).

Jesaja sanoi heidän rukoustensa olevan pilkkaamista, koska he valehtelivat. Heidän syntinsä todistavat heitä vastaan. He rukoilevat valheen sanoja ja se on pilkkaamista! "Teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule. Sillä teidän kätenne ovat tahratut verellä ja sormenne vääryydellä; teidän huulenne puhuvat valhetta, teidän kielenne latelee petosta. Sillä meidän rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi, ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan; sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä, ja pahat tekomme me tunnemme: me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja" (Jesaja 59:2-3,12-13).

Meillä on pyhä esirukoilija, Kristus, meidän Herramme. Hän rukoilee seurakuntansa puolesta! Hän on lähettänyt Pyhän Hengen etsimään kansaa, joka tahtoo tulla kaikkeinpyhimpään puhtaan suitsukkeen kanssa! Pyhä Henki tietää, kuinka rukoilla Jumalan tahdon ja mielen mukaan. Minä en tiedä, kuinka tulee rukoilla, mutta jos tulen Hengen valoon jos annan Hänen tutkia minua, koetella, syyllistää ja nuhdella minua, jos pidän kiinni Hänestä ja hylkään syntini silloin minä rukoilen Pyhässä Hengessä Jumalan täydellisen tahdon mukaan! "Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä" (Room. 8:26-27).

Kuulen Hengen sanovan minulle ja seurakunnalle: "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset" (Jaak. 4:8).