Vihollinen, et voi alistaa minua enää

Jesajan 51. luvussa Herra antaa voimakkaan sanoman kaikille, jotka tavoittelevat vanhurskautta. Hän sanoo: "Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te, jotka Herraa etsitte" (Jes.51:1). Muutama jae eteenpäin hän sanoo heille: "...te, jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini" (jae 7).

Kun Jesaja saarnasi tämän sanoman, hänen välitön kuulijakuntansa oli Israel. Mutta Jumala myös osoittaa tämän jokaiselle antautuneelle tämän päivän uskovalle. Se sana ei ole tarkoitettu vain luonnolliselle Israelille, vaan kaikille joista muodostuu uskon Israel. Hän puhuu kaikille, jotka rakastavat Jeesusta vielä ensirakkaudessa. Ja näissä kahdessa lyhyessä jakeessa hän sanoo meille: "Minulla on sanoma erikoisesti juuri teille."

Herra julistaa kuulijoilleen: "...sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä" (51:21). Tuona aikana, kun Jesaja profetoi, Israel oli Babylonian orjuudessa. Jumala halusi kansansa tietävän, että hän oli tietoinen heidän kohtalostaan. Samoin tänä päivänä hän puhuu jokaiselle uskovalle, joka on joutunut johonkin synnin siteeseen. Sillä ei ole väliä onko side henkinen, fyysinen tai hengellinen. Jumalan silmä tarkkaa jokaista uskovaa, joka horjuu valtavien taakkojen alla. Ja hän antaa heille tämän sanoman: "Älä hetkeäkään ajattele, että tämä taakka on tullut yllesi synnin tähden. Sinua vastaan hyökkää itse saatana. Sielusi vihollinen on syyttänyt ja kiusannut sinua. Siksi sinä olet nyt kuten viinistä juopunut tuon kiusan vaikutuksesta. Vihollinen on sokaissut sinut ja sinä luulet, että sinä olet itse aiheuttanut sen. Mutta nyt sinun on kuunneltava minua. Minä haluan sinun korvasi herkistyvän sanalle, joka on sinua varten."

Ehkä juuri nyt sinun sielusi on synkässä yössä. Ehkä istut epäonnistumisesi tuhkakasassa. Tai ehkä sinua painavat synnilliset kahleet. Sinä olet kantanut niitä jo niin kauan, että tunnet vaipuvasi epätoivoon. Sinä olet laskenut alas vanhurskauden vaatteesi, jonka Jeesus antoi sinulle, sinä et tunne itseäsi arvollisiksi kantamaan sitä. Sinä olet liian masentunut menemään eteenpäin uskon tiellä.

Haluan sanoa sinulle, että Jumalalla on sanoma juuri sinulle. Ja hän pyytää sinua kuuntelemaan sitä tarkkaavasti: "Sentähden kuule tätä...Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan... Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen" (51:21-23).

Herra sanoo siis: "Minä hoidan sinun asiasi. Ja minä lupaan sinulle: Minä otan sinulta pois pelon maljan, joka vaivaa sinun elämääsi. Ja minä laitan sen sinun vaivaajiesi käteen. Olen kyllästynyt niihin demoneihin ja henkilöihin, jotka sinua vaivaavat. En salli niiden enää jatkaa. Sanon sinulle juuri nyt, että vaivaajiesi aika on ohi nyt sinun kohdallasi." Hän osoittaa vihansa niille: "...jotka sinulle sanoivat: ?Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi? " (51:23).

Mutta Herra jatkaa vielä: "...ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille" (jae 23). Näetkö tämän tilanteen, jota hän kuvaa? Hän sanoo: "Olen kyllä tullut vapauttamaan sinut. Mutta minun on myös näytettävä sinun oma syysi tähän. Totuus on se, että sinä olet sallinut vihollisen tehdä sinulle tahtonsa mukaan. Ensiksi saatana musersi sinut keinoillaan. Sen sijaan että olisit vastustanut häntä lupauksillani, sinä alistuit hänelle. Olet suostunut olemaan pelossa ja masennuksessa. Sitten olet myös antautunut hänen saatanallisiin vehkeilyihinsä. Olet sallinut hänen painaa sinut kasvoillesi tomuun. Sallit hänen käyttää sinua hyväkseen. Hänen henkivaltansa ja voimansa ovat ottaneet sinussa yliotteen."

Monet antautuneet Herran palvelijat tänään kantavat taakkoja, joita heidän ei tarvitse kantaa. Masennuksen pelko on lyönyt heidät alas. Kuinka Herra suhtautuu tähän? Hän kysyy: "Ja nyt, mitä minulla on tekemistä täällä, sanoo Herra, kun minun kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät" (Jes.52:5).

Jumala on närkästynyt siihen, mitä hän näkee tapahtuvan. Hän sanoo: "Mitä minä täällä näenkään? Miksi minun kansaani ryöstetään ja nöyryytetään niin helposti? Saatana masentaa ne mielensä mukaan, halliten ja kiusaten heitä ja saaden heidät itkemään ja valittamaan. Ja he eivät edes vastusta häntä. Tämä kaikki pilkkaa minun nimeäni, majesteettisuuttani ja voimaani."

Hämmästyneenä Jumala muistuttaa alas painunutta kansaansa: "Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy" (51:5). Hän sanoo: "Minä olen jo puhunut teille pelastuksen sanoman. Olen sen jo säätänyt Liittoni lupauksissa. Olen kohottanut mahtavan käteni viemään teidät pois erämaasta. Miksi siis ette ota vastaan sitä, minkä olen säätänyt? Miksi ette vaella minun vapauteni, iloni ja rauhani valkeudessa?"

Jumala lupaa: "Niin Herra lohduttaa Siionin, lohduttaa kaikki sen rauniot, hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin ja sen arosta kuin Herran puutarhan; siellä on oleva riemu ja ilo, kiitos ja ylistyksen ääni" (51:3). Hän toteaa: "Minä tulen lohduttamaan teitä. Te näette vain tappioita joka puolella. Mutta se tulee muuttumaan. Minä muutan teidän erämaanne Eedenin puutarhan kaltaiseksi. Te olette astumassa sisälle minun virkistävän riemun ja ilon alueelle."

Nämä eivät ole tyhjiä ja tyhmiä lupauksia. Ne on antanut meille kaikkivaltias Jumala, joka hallitsee kaikkea. Hänen ajatuksensa kansastaan ovat hyvät, eivät tuhosta ja epäonnistumisesta. Hän rakastaa meitä ja hän haluaa vapauttaa meidät kaikesta pelosta ja masennuksesta. Mutta Herra haluaa myös näyttää meille kuinka me olimme joutuneet sellaiseen alhaiseen tilaan. Hän osoittaa: "Te olette kumartuneet vihollisen eteen. Te olette omasta tahdostanne kaatuneet maahan hänen eteensä. Ja te olette sallineet hänet tallata teitä jalkoihinsa."

Juuri nyt tällä hetkellä monet pastorit, evankelistat ja hurskaat maallikot elävät pelon pilven alla. Miksi? He ovat antaneet saatanalle vallan ryöstää heitä epäilyksillä. Viikko toisensa jälkeen he elättävät ajatusta Herran työn jättämisestä. He asettavat Herran kyseenalaiseksi. He aprikoivat hänen johdatustaan. He elävät ilman minkäänlaista tulevaisuuden toivoa.

Ja Jumalakaan ei ole uskoakseen sitä. Hän sanoo: "Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon" (51:12). Hän sanoo: "Miksi pelkäätte sitä, mitä ihminen voi tehdä teille? Heidän juorunsa ja uhkauksensa eivät voi vahingoittaa teitä. Saatana käyttää teidän pelkoanne hyväkseen saadakseen teidät kahleisiinsa. Mutta minä olen luvannut teille vapautuksen. Mikä te olette kuuntelemaan hänen valheitaan minun sanani sijaan?"

Herra vielä lisää: "...älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa" (51:7). Toisin sanoen: "Miksi te vertaatte itseänne toisten käsitykseen onnistumisesta ja epäonnistumisesta? Minä olen antanut teille iankaikkiset lupaukset. Mutta te itse olette tuottaneet pilkkaa itsellenne. Te olette kaatuneet maahan vihollisen päälleastuttavaksi."

Lopulta Jumala sanoo: "...ja vapiset alati kaiket päivät..." (51:13). Hän kuvaa uskovia, jotka lankeavat sairaalloiseen itsetutkisteluun. Daavid myönsi: "Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa" (Ps.38:8). Daavid tiesi, että hän lisäsi onnettomuuttaan omalla pelokkaalla valittelullaan.

Niin, mistä sinun pelkosi saa alkunsa? Miksi olet niin syvästi masentunut? Asutko todella siinä omassa alemmuudessasi?

Pastoreita, jotka olivat ennen innokkaita, on suurin joukoin poistunut riveistä. Monet ovat aivan luopumaisillaan. Heillä ei ole ollut onnistunutta päivää kuukausiin. Heidän vaimonsa näkevät heidän vaipuvan epätoivoon ja hekin jäävät painojen alle. He pelkäävät, että heidän miehensä menettävät työnsä, kotinsa ja vakavaraisuutensa. Jotkut jopa pelkäävät, että heidän miehensä menettävät elämänhalunsa. Niin hekin taistelevat omat taistelunsa masentuneina, yksin ja epätoivoisina.

Monet pastorit ovat masentuneita, kun näkevät työnsä tuloksena hyvin vähän hedelmää. Aivan vähän aikaa sitten eräs pastori soitti minulle masentuneena. Hän kysyi: "Mitä kukaan voi tehdä, kun on yrittänyt kaikkensa pastorina, mutta näkyvää tulosta on hyvin vähän? Kun on rukoiltu, paastottu, vaellettu Kristuksen vanhurskaudessa, on oltu kuuliaisia ja luottavaisia ja on saarnattu sanaa voitelussa. Ihmiset jättävät seurakunnan ilman selityksiä, tai pahemmassa tapauksessa heistä tulee vastustajia. Sano minulle, mitä voi tehdä, kun Jumalan antama lupaus ei toteudu? Kuinka on mahdollista, että vuosien seurakuntatyön jälkeen joistakin tulee luopioita? Kun on tehnyt kaiken, minkä on oppinut vuosien aikana Herran työssä, mutta kaikki näyttää menevän pieleen."

Puhuin erään luterilaisen pastorin kanssa, joka osallistuu säännöllisesti muiden pastorien yhteiseen tilaisuuteen kotikaupungissaan. He ovat hurskaita miehiä eri uskonsuunnista, ja he rohkaisevat toinen toistaan työssään. Ensimmäisten vuosien aikana heidän joukkonsa kasvoi. Mutta viime vuonna joukko alkoi pienentyä. Nyt kun enää vain muutamia pastoreita tulee yhteen, masennus alkaa tulla esille. Pian pastorit alkoivat avautua toisilleen: "Teen työtä enemmän kuin koskaan ennen, mutta en näe tulosta siitä. Ihmiset jäävät pois. Mitä minä voin tehdä?"

Nyt myös tuo luterilainen pastori masentui. Viimeisiksi sanoikseen hän sanoi minulle: "Voitko rukoilla puolestani, David. Ja rukoile myös niiden toisten masentuneiden pastoreiden puolesta kotikaupungissani.

Newsweek-lehti kirjoitti, että 65 prosenttia amerikkalaisista kärsii unettomuudesta. He heräävät ahdistuneena unestaan. Miljoonat nyt käyttävät lääkkeitä saadakseen edes vähän helpotusta. Täällä New Yorkissa ihmiset ovat erikoisesti levottomia ja stressaantuneita. Ihmiset pelkäävät bioterrorismia, ydinsotaa, tunneleiden ja siltojen räjäyttämistä. Long Island:illa asuvat pelkäävät, että ydinvoimalat pommitetaan.

Nyt enemmän kuin koskaan Jumalan kansan tarvitsee sanomaa häneltä. Ja tänä ahdistuksen aikana Herramme on antanut meille muuttumattoman sanansa: "...ja vapiset alati kaiken päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha?" (Jes.51:13).

Herra vaatii meitä: "Miksi te pelkäätte vihollista? Mitä hän voisi tehdä teille, kun minä olen luvannut teille tulevaisuuden?" Rakkaat ystävät, ei ole minkäänlaista tilannetta, jossa vihollinen voisi tuhota meidät. Koska Jeesus Kristus on luvannut taivaan niille, jotka vaeltavat uskossa. Kun me kuolemme, me menemme suoraan hänen luoksensa. Siksi vihollinen ei voi tuhota meitä; me vain muutamme kuolemasta elämään. Meille annetaan uusi ruumis ja me vietämme ikuisuuden kirkkaudessa Herran kanssa.

Ennen kaikkea Jumalan pyhien tulisi olla loistavia esimerkkejä siitä, mitä merkitsee elää rauhassa näinä pelottavina aikoina. Meidän tulee olla levollisia huolimatta olosuhteistamme, todistaen maailmalle: "Rauha, jonka näet minussa, käy yli ymmärryksen tässä maailmassa. Se johtuu siitä, että olen antanut elämäni Jeesuksen käsiin. Sillä ei ole väliä, mitä minulle tapahtuu. Elän tai kuolen, minä olen Herran oma ikuisesti."

Jumala on antanut meille myös raudanlujan lupauksen tätä maallista elämäämme varten. Hän sanoo, että kun vihollinen yrittää saada yliotteen meistä: "Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: ?Katso, tässä minä olen? " (Jes.52:6). Toisin sanoen Jumala sanoo: "Kun sinä olet pimeimmässä koetuksessasi, minä tulen antamaan sinulle sanani. Sinä kuulet minun sanovan: ?Se olen minä, sinun pelastajasi. Älä pelkää?."

Kristus täytti lupauksensa jokaista kirjainta myöten Matteuksen Evankeliumin 14. luvussa. Opetuslapset olivat veneessä valtavassa myrskyssä, joka heitteli heitä mukanaan aallokossa. Yhtäkkiä he näkivät Jeesuksen kävelevän heitä kohti veden päällä. Raamattu sanoo: "Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, he peljästyivät he ja sanoivat: ?Se on aave? ja huusivat pelosta" (Matt.14:26). Mitä Jeesus teki tuona pelon hetkenä? "Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: ?Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö? " (Matt.14:27).

Olen ihmetellyt, miksi Jeesus käytti juuri näitä sanoja (engl. Be of good cheer = olkaa iloisia). Miksi hän sanoi näin miehille, jotka luulivat kuolevansa?

Sana ?cheer? tarkoittaa olla vapautunut, onnellinen, vapautettu pelosta. Ja tässä opetuslasten hädän aikana, Jeesus yhdisti tämän sanan omaan persoonaansa. Muista, että nämä miehet tunsivat Jeesuksen henkilökohtaisesti. Hän odotti heidän toimivan hänen sanansa mukaan uskossa. Hän sanoi: "Isä on luvannut, että minä tulen teidän myrskyynne. Kirjoitettu on: ?Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: ?Katso, tässä minä olen? (Jes.52:6). Nyt olen tullut luoksenne myrskyynne. Minä se olen, Jeesus, teidän kanssanne kaiken sen keskellä. Siksi olkaa iloisia." Samalla tavalla meidän Vapahtajamme odottaa samanlaista uskon toimintaa meiltä ahdistuksemme aikana.

Seuraavassa kohdassa Jumala osoittaa sormellaan ihmisten todellista pelon ja tyytymättömyyden syytä: "...ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan..." (Jes.51:13). Hän sanoo: "Sinä olet unohtanut minut kriisissäsi. Sinä olet sallinut olosuhteesi ryöstää sinulta kaikki muistot minusta, ja mikä minä olen. Minä olen maailmankaikkeuden luoja ja omistan kaiken vallan ja majesteettisuuden. Minä voin vapauttaa sinut millä hetkellä tahansa. Mutta sinä olet unohtanut täysin kaiken tämän.

Sitten Herra sanoo: "Sinusta on tullut oman pelkosi vanki, tarpeettomien epäilysten sitoma. Sen sijaan, että sinä turvaisit minun sanaani, sinä taistelet kahleitasi vastaan." "Pian päästetään kumaraan koukistunut kahleistaan: ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipää puutu" (51:14). Yksinkertaisesti sanottuna me olemme tulleet olosuhteittemme vangiksi. Ja me olemme unohtaneet hänen sanansa meille: "...ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, ja sanoo Siionille: ?Sinun Jumalasi on kuningas!? " (52:7).

Tämä Herran sanoma ei voisi olla yhtään selvempää: "Sinä et näe minua kuninkaana, joka voi selvittää olosuhteesi. Sinä olet niin kärsimätön pääsemään vapaaksi ongelmistasi, että olet kääntynyt pois minun kunniastani ja voimastani. Sen sijaan sinä ponnistelet eteenpäin huutaen: ?Jumala vapauta minut tästä.? Mutta sinä tarvitset vain pienen välähdyksen minun majesteettisuuttani."

Ajattele tätä: meidän Herramme ei ole koskaan pettänyt kansaansa. Hän kehottaa meitä: "Katso taaksepäin minun lasteni historiaa molemmissa Testamenteissa. Minä olen vapauttanut heidät kerta toisensa jälkeen jokaisessa tilanteessa. En ole koskaan sallinut vihollisen tuhota niitä, jotka luottavat minuun. Nyt katso sitten omaa historiaasi minun seurassani. Olenko koskaan jättänyt sinut vapauttamatta? Oletko koskaan ollut ilman minun huolenpitoani? Minun palvelijani Daavid todistaa: ?Minä olen vanha ja harmaa enkä ole koskaan nähnyt Jumalan kansan kerjäävän leipää.? Minä olen rakastava Isä. Ja minä tulen aina pitämään huolta sinun tarpeistasi."

"Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem....Puhdista päältäsi tomu" (52:1-2). Jumala huutaa alistetuille palvelijoilleen: Nouskaa ylös ja pudistakaa pois pölyt. Minä olen teidän Herranne. Ja te olette yhä minun vanhurskaitani. Te olette sallineet vihollisen uskotella teidän olevan likaisia ja saastuneita. Hän sanoo, että teillä ei ole oikeutta pukea yllenne Kristuksen vanhurskauden vaatetta. Mutta minä käsken teitä nousemaan, pukemaan jälleen vaatteenne yllenne, ja ottamaan teille kuuluvan paikan hänen kanssaan hallitsemassa. Teidän ei tarvitse enää antaa saatanan riepotella teitä. Minun sanani on tehnyt teidät vanhurskaaksi."

Kuinka tämän päivän uskovat voivat herätä näkemään tilansa ja ravistamaan tomun pois? Mitä meidän on tehtävä ettemme enää kumartaisi vihollisen edessä? Daavid vastaa: "...Kaikki minun lähteeni on sinussa" (Ps.87:7). Hän sanoo: "Kaikki minun kaipuuni tyydytys löytyy sinussa, Herra. Sinä yksin olet minun täyttymykseni lähde. Sinä olet kaikki, mitä tarvitsen ollakseni eheä, iloinen, onnellinen ja omistaakseni rauhan."

Minä tulin samaan johtopäätökseen kauan aikaa sitten. Mikään ei voi tyydyttää sieluni kaipausta paitsi Jeesus. Ei mikään tässä maailmassa tee sellaista vaikutusta minuun, ei edes perhe, ystävät eikä menestyminen Herran työssä. Sinä voit ymmärtää kaikki kirjoittamani kirjat, pitää arvossa palvelustyötäni, miljoonat ristiretkieni kautta saavutetut ihmiset, jopa minun mieltymykseni saarnaamiseen. Sinä voit heittää sen kaiken pois, koska se ei vedä vertoja sille, mikä minulla on Kristuksen läheisestä yhteydestä.

Minä halajan valtavampaa ilmestystä Kristuksesta. Minä haluan vielä lähemmäksi häntä. Minä haluan ymmärtää hänen tahtonsa paremmin. Tämä saa sieluni huutamaan Halleluja! Ja minun sydämeni hypähtää ilosta. Minun janoni sammuu vain, kun juon hänen lähteestään.

Jeesus on myös syy siihen, että en enää pelkää vaikka olosuhteeni muuttuvat. Olen tyytyväinen siihen, että Herrani on paljastanut minulle jotain itsestään. Ja hänen armonsa pystyy korvaamaan kaikki kärsimäni olosuhteet.

Kristus itse koki suurta armoa vaeltaessaan maan päällä. Kun ristin kuolema läheni, hän rukoili tuskassa kolme kertaa: "Isä, anna tämän maljan mennä ohitseni." Kun hän oli rukoillut kolmannen kerran, enkeli tuli ja palveli häntä. Sillä hetkellä Jeesus sai voimaa kohtaamaan edessä olevat tapahtumat. Ja Raamatun mukaan hän rukoili vielä palavammin. Mutta Raamattu sanoo, että Jeesuksen tuska jatkui.

Minusta tämä on ihmeellistä. Vaikka Isä oli vahvistanut häntä, Jeesus silti kantoi tuskaansa. Ilmeisesti tämä sai hänet rukoilemaan vieläkin päättäväisemmin. Voit ehkä sanoa: "Isä ei vapauttanutkaan Jeesusta." Kyllä, hän teki sen. Se voima, jonka Jeesus sai taivaasta vei hänet läpi sen koettelemuksen. Todellakin se vei hänet ristille ja sen jälkeen kirkkauteen.

Me kaikki tiedämme Jeesuksen esimerkin. Ja tässä hän antaa selvän ilmaisun siitä, kun hän rukoilee: "Isä, minä haluan vapautusta. Mutta en halua kiirehtiä pois tästä koetuksesta. En taistele olosuhteitani vastaan. Minä haluan tuntea sinut kriisissäni. Ei minun tahtoni, vaan tapahtukoon sinun tahtosi."

Minä kiitän Jumalaa monista voitoistani ja menestymisestä, joita olen saanut nauttia 50 palveluvuoden aikana. Mutta minun on tunnustettava Jaakobin tavoin: "...Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosieni päivät..." (1.Moos.47:9). Heprean sana ?paha? tässä tarkoittaa vastoinkäyminen, kärsimys, onnettomuus, hätä, vaiva, suru, murehtiminen. Minä tiedän mitä on olla pelon ja epätoivon valtaamana. Joskus kun olin nuori pastori, olin vähällä luopua työstäni. Olen ollut niin alhaalla, että vihollinen on tehnyt minut astinlaudakseen. Ja monina öinä olen huutanut Jumalalle: "Missä sinä olet?"

Mutta minä tunnen myös yhtäläisyyttä Jeremian kanssa. Hän totesi: "Mutta kun minä sanoin: ?En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään?, niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut" (Jer.20:9). Kun olin aivan menettänyt malttini, minä viimein lakkasin huolehtimasta siitä, että muuttaako Jumala minun olosuhteitani. Silloin Jumala antoi minulle ihmeellisen levon, eikä minun tarvinnut kumartaa kenenkään edessä.

Seurakunnassa voit ehkä saada kosketuksen Jumalalta ja saat mennä kotiin rohkaistuna. Mutta kun tunteet ovat haihtuneet, sinä huomaat olevasi samassa tilassa. Mikä tähän ratkaisuksi, kyselet? Muutoksen täytyy tapahtua meissä eikä meidän olosuhteissamme. Meidän antauduttava Jeesukselle ja hänen tultava meille kaikki kaikeksi, ainoaksi täyttymykseksemme.

Eräs pastori kertoi minulle tätä asiaa koskevan, hyvin kauniin kertomuksen. Eräs nuori nainen hänen seurakunnassaan oli syntymästään saakka ollut kasvoiltaan epämuodostunut. Koko nuoruusvuotensa hän oli uneksinut tapaavansa miehen, joka rakastaisi häntä huolimatta tuosta vajavaisuudestaan. Hän haaveili sitä vielä 20-vuotiaana, ja hän olisi halunnut saada myös lapsen. Noiden vuosien aikana hän uskollisesti esitti rukousaiheen Herralle saadakseen vastauksen.

Vähän aikaa sitten tuo nuori nainen tuli pastorin luo. Hän ojensi pastorille saippuan ja vauvan helistimen. Hän sanoi: "Pastori, minä haluan, että sinä otat nämä minulta pois. Ne kuuluvat unelmaan, jota olen kantanut pikku tytöstä saakka. Joka kerta, kun isäni peseytyi, hän pyysi minua: ?Kulta, hae minulle saippuaa.? Hain sen mielelläni. Tunsin, että hän tarvitsi minua. Kun tulin vanhemmaksi haaveilin, että aviomieheni sanoisi samoin minulle. Ja minä vastaisin siihen rakkaudella kuten isälleni. Ja se vauvan helistin muistuttaa minua siitä, että haluaisin saada lapsen. Haluan sinun tietävän, että nyt minä en tarvitse niitä enää. Olen luopunut niistä unelmista. Ja minä olen vaihtanut ne parempaan. Kuten näet minä olen tyytyväinen olemukseeni. Minä tiedän, että se ei koskaan tule muuttumaan. Olen luovuttanut sen Herralle. Nyt Jeesus täyttää minun elämäni kaipuun. Hänestä on tullut minulle ilon lähde. Olen löytänyt hänessä sellaista, mitä ei kukaan aviomies voi antaa. Hän otti minun vanhat haaveeni ja antoi minulle itsensä. Herra on minun aviomieheni. Ja lapset, jotka näet ympärilläni seurakunnassa, hän on antanut minulle. Minua on siunattu ilman määrää. Ota siis nämä symbolit minulta pois. Minä olen vihdoinkin vapautunut niiden taakasta."

Pastori sanoi, että sen naisen masennus on nyt kadonnut. Hän ei voisi olla yhtään onnellisempi. Ja hänestä on tullut kaikkein rakkaudellisin ihminen hänen seurakunnassaan.

Sitten pastori tunnusti lempeällä äänellä, että hänkin on muuttumassa. "Olen luopunut suuren seurakunnan haaveesta," hän sanoi, "seurakuntani ei kasvanut yhtä paljon kuin olin toivonut. Halusin nähdä työstäni hedelmää. Tuo halu sai minut ponnistelemaan näyttääkseni onnistuneelta toisten silmissä. Mutta nyt minä haluan vain yhtä asiaa. Ja se on se, että seurakunta olisi rakkaudellinen. Minä haluan paimentaa ihmisiä, jotka pitävät huolta toisistaan; toisiaan rakastava uskovien perhe. Sillä ei ole väliä olemmeko suuri tai pieni seurakunta. Kun minä seison Herran edessä, haluan olla varma siitä, että opetin heitä rakastamaan kuten Jeesus." Tämä mies on oppinut Jumalan levon merkityksen.

Jopa hurskaimmatkin unelmamme voivat johtaa hullutteluun, ellemme vaihda niitä Kristukseen. Jos Herra haluaa ne meidän saavan, niin hän antaa niiden toteutua. Mutta meidän on vain elettävä hänen levossaan. Hän muistuttaa sinua juuri nyt: "Minä olen määrännyt sinut vapautukseen. Nouse nyt ylös tomusta. Vihollinen ei voi enää pitää sinua astinlautanaan. Minä olen antanut sinulle voiman."