Voimmeko elää synnissä?

Kuinka kukaan, joka sanoo rakastavansa Jeesusta, voi tieten tahtoen jatkaa elämistä synnissä? Kristuksen seuraajina me sanomme olevamme vapautetut synnin vallasta. Me todistamme, että risti on täysin lunastanut meidät vääryyden kahleista. Kuitenkin lukemattomat uskovat tänään jatkuvasti pitävät kiinni himoistaan, tavoistaan, kaunastaan ja katkeruudestaan.

Kysyt: "Missä on tällaisia uskovia?" Heitä on sinun ympärilläsi. Näet heidät palvelemassa Jumalaa seurakunnissa joka sunnuntai. He kohottavat kätensä Jumalan ylistykseen pelastuksestaan. He todistavat toisille Kristuksen voimasta, joka murtaa kaikki kahleet. Mutta he eivät luovu helmasynnistään.

Valitettavasti monet sellaiset uskovat eivät usko, että mikään voi murtaa synnin otetta heidän kohdallaan. He yrittävät kaikki mahdolliset keinot vapautuakseen kahleestaan, mutta ei rukous, sielunhoito eivätkä vakuuttavat saarnat näytä auttavan. Heidän syntinsä vain kietoo itsensä heidän sydämensä ympäri kuin käärme, kunnes se täysin hallitsee heidän elämäänsä. Lopulta he kantavat tuskallista syyllisyyden ja tuomion taakkaa.

Paavali kysyy: "Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?" (Room.6:1-2). Paavali ihmettelee: "Me olemme saaneet vastaanottaa valtavia siunauksia Kristuksessa. Meidät on kastettu Häneen, olemme haudatut ja olemme nousseet ylös Hänen kanssaan, vahvistettu Hänen kaltaisuuteensa Hänen kuolemassaan. Niin, kuinka me voimme jatkaa synnissä?"

Tosiasiassa mitä kauemmin nautimme helmasynnistämme, sitä voimakkaammaksi sen ote tulee meissä. Se on kuin syöpä, joka leviää läpi koko olemuksemme saastuttaen ajatuksemme ja tekomme. Sen mädännyttävä voima tekee tuhoaan elämämme joka alueella - Kristuksessa vaeltamisessa, ihmissuhteissa, kaikessa mihin me ryhdymme.

Synti ei koskaan kuole itsestään. Jos sitä ei hävitetä juurineen, se ottaa vallan elämässäsi. Ensiksi se vaikuttaa omaantuntoosi, niin että menetät kaiken arvostelukykysi. Ero oikean ja väärän välillä tulee epäselväksi. Sitten synnin ääni voittaa kuuloaistissasi. Vähitellen synti alkaa puolustella himoasi - vieläpä tukee sitä hengellisillä väitteillä. Lopulta sinusta tulee 'saarnankestävä' - eli sinuun eivät enää vaikuta Pyhän Hengen varoitukset.

Saatat tuntea tällaisessa olotilassa olevia uskovia. He alkavat puolustella itseään, kun joutuvat kiinni helmasynnistään. He väittävät: "Ei siinä, mitä teen, ole mitään väärää. Olen rukoillut asian puolesta, ja Pyhä Henki on sanonut minulle, että en elä synnissä." Kuitenkin tiedät, että tuon henkilön käytös on ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa.

Jumalan liiton lupauksen mukaan Pyhä Henki antaa meille voimaa elää voitokasta elämää, voittaa paholaisen juonet ja antaa meille kaiken tarvittavan voittamaan paholaisen vallan elämässämme. Hän vaikuttaa meissä tahtomisen tottelemaan Herran käskyjä.

Jumalan uuden liiton lupaus vapauttaa kaikista kahleista on kuitenkin tarkoitettu vain niille, jotka ovat kyllästyneitä syntiinsä. Miksi Pyhä Henki antaisi voimaansa kenellekään sellaiselle, joka ei näe syntiään vakavana asiana?

Jos kuvittelet, että Pyhä Henki vapauttaa sinut synnin otteesta ilman sinun omaa osuuttasi niin olet erehtynyt. Jumala ei hyväksy sitä, että uskova on leväperäinen ja nauttii himostaan odottaen samalla, että Pyhä Henki ottaa sen pois hänestä. Sellainen oppi ei vain tuudita uskovia heidän synteihinsä - se laittaa Jumalan uuden liiton täysin väärään valoon.

Voidakseni vastata tähän kysymykseen, minun tarvitsee vain katsoa omaan sydämeeni. Yhä enemmän kuvitellessani tuomiopäivän lähestymistä, seisoessani Herran tuomioistuimen edessä, Hänen rakastavat silmänsä valvovat minua. Sillä hetkellä minun on tehtävä tili jokaisesta teostani ja ajatuksestani. Ja evankeliumin julistajana minun on myös tilitettävä toisille saarnaamani sanoma, jonka mukaan en itse elänyt. Kuten Paavali kirjoitti: "... etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi" (1Kor.9:27).

Jo ajatuskin tuosta saa minussa aikaan pyhän pelon sydämessäni. Minä huudan joka päivä Herran puoleen: "Herra, jos minussa on syntiä - poista se. En halua kuulla pasuunan ääntä, ja sitten löytää itseäni seisomasta edessäsi himon kietoessa sydäntäni."

Mitä sinä sanot Jeesukselle, kun seisot Hänen edessään? Minkä puolustuksen esität Hänelle sinussa olevasta katkeruuden juuresta, kaunasta, himosta, synnillisestä tavasta? Sanotko: "Herra, en tiennytkään, että otat tämänkin synnin niin vakavasti. Luulin, että olet kärsivällinen minun suhteeni, että sinun armosi olisi ylenpalttinen minua kohtaan siinä. Olen aina uskonut uuden liiton lupauksiin. Minä vain odotin, että sinun Henkesi poistaisi synnin minusta."

Rakkaani, Herramme tulee pian, eikä nyt ole aikaa saivaroida syntisi kanssa. Tiedän, että monet esimerkillisetkin uskovat jossain elämänsä vaiheessa tulivat välinpitämättömiksi ja himo sai heissä vallan. Älä siis ajattele, ettei sellaista voi tapahtua sinulle. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" (Room.3:23). Sinun on kysyttävä itseltäsi: "Miksi jatkan elämistä synnissä? Miksi tuo paha kahle yhä sitoo minut? Miksi minä en ole vapaa?"

Uskon, että Pyhä Henki on valaissut minulle monta asiaa tästä aiheesta:

Monilla uskovilla tänään ei ole Pyhän Hengen istuttamaa Jumalan pelkoa sydämessään. Sananlaskujen kirjoittaja sanoo: "Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään" (Sananl.16:6). "Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa" (Sananl.3:7). "Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi" (Sananl.14:27).

"Herran pelko" tässä osoittaa, että se on enemmän kuin kunnioittava pelko ja arvostus. Psalmin tekijä sanoo meille, että me emme voi ottaa vastaan Jumalan liiton ilmoitusta ennen kuin Hänen pelkonsa on juurtunut meihin syvälle: "Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa" (Ps.25:14). Tämä jae yhdistää liiton ymmärtämisen ja Jumalan pelon toisiinsa. Siis lyhyesti, kaikki ilmoitus (ilmestys) on sidottu Hänen pyhään pelkoonsa.

Olen vakuuttunut siitä, että ilman Jumalan pelkoa me emme voi kokea jatkuvaa vapautusta synnistä. Kuitenkin monissa seurakunnissa Herran pelko on tullut asiaksi, josta ei puhuta. Milloin kuulit viimeksi saarnattavan Jumalan pelosta?

Yksi syy tähän on se, että yhteiskunnan kaiken suvaitseva asenne on vallannut myös Jumalan huoneen. Viime vuosina 'armo' -käsityksestä on tullut peite synnille. Kuten psalmin kirjoittaja sanoo: "...minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmiensä edessä" (Ps.36:2). Lisäksi korruptoituneet saarnaajat välttävät määrättyjä Raamatun paikkoja Jumalan pelosta. He saarnaavat vain seuraavista jakeista: "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen" (2.Tim.1:7). "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon" (1.Joh.4:18). "Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa" (Room.8:15).

Ne ovat kaikki ihania Raamatun paikkoja - ne kuitenkin viittaavat pelosta ihmiseen ja saatanaan - ei Jumalan pelkoon. Sama sana joka tarkoittaa pelkoa näissä jakeissa on myös käytetty tässä Hebrealaiskirjeen kohdassa: "...niin että me turvallisin mielin sanomme: 'Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?' " (Hebr.13:6).

Uskon, että Jumala on tehnyt meissä määrätyn työn ennen kuin me voimme omistaa mitään liiton lupauksia. Mitä on tämä "ennalta tehty työ", mistä kaikki muu riippuu? Jeremia kertoo meille: "...minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu" (Jer.32:40). Jumalan ennalta tehty työ on panna Hänen pelkonsa meidän sydämiimme.

Jeremia puhuu uuden liiton varusteista, ei vanhan. Jumala kertoo meille tässä kuinka tämä ensimmäinen liiton työ tapahtuu: "Minä panen pelkoni heidän sydämiinsä." Hän antaa meille tiedoksi, että me emme saa aikaan pyhää pelkoa itsessämme. Me emme saa sitä käsien päällepanon kautta tai muokkaamalla omaa lihaamme. On olemassa yksi ainoa tie sen saamiseksi - Pyhä Henki antaa sen meille.

Jumala itse asiassa sanoo: "Minä teen sinussa ihmeellisiä asioita. Minä lähetän sinuun oman Henkeni, joka asuu sinussa ja antaa sinulle uuden sydämen. Hän antaa sinulle voiman kuolettaa kaikki lihan teot. Hän ohjaa sinut täydelliseen vapauteen synnin vallasta. Lopuksi Hän vaikuttaa sinussa tahdon miellyttää minua.

Mutta on yksi työ, jonka minun Henkeni täytyy tehdä sinussa ennen näitä. Hän panee sinuun pyhän pelon syntiin nähden. Silloin sinä et poikkea minun käskyistäni. Jollei sinulla ole minun pelkoani, syntisi johtaa sinut aina pois minusta."

Hyvin yksinkertaista: Pyhä Henki muuttaa meidän suhtautumisemme syntiin. Hän tietää, että niin kauan kun suhtaudumme himoomme kevyesti, emme koskaan vapaudu siitä. Siksi Hän näyttää, kuinka syvästi synti murehduttaa Häntä ja saa aikaan Jumalan vihan. Kuinka Pyhä Henki tekee sen? Hän käyttää Jumalan kiinniottavaa Sanaa - läpitunkevaa pyhää totuutta.

Jos olet väsynyt syntiisi ja kaipaat vanhurskaudessa vaeltamista, niin ole valmis: Jumala tulee ampumaan kiinniottavia 'evankeliumin nuolia' sydämeesi. Nämä nuolet löytävät jokaisen salaisen sopukan sydämessäsi, paljastaen jokaisen himon. Kun ne osuvat oikeisiin paikkoihin, niin tulet tuntemaan totuuden liekkien polton syvällä omassatunnossasi.

Monet lihalliset uskovat yrittävät ravistella pois sitä Jumalan kiinniottavien nuolien aiheuttamaa syyllisyyttä. He jatkuvasti turvaavat jakeeseen: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat" (Room.8:1). Mutta he unohtavat lukea jakeen loppuosan (ei ole suomalaisessa käännöksessä): "...ja jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan." Jos jatkat synnissä, vaellat silloin lihassa - ja silloin sinulla ei ole osuutta Jumalan lupaukseen - "ei mitään kadotustuomiota."

Se syyllisyys, mitä me tunnemme Pyhän Hengen kiinni ottamina on itse asiassa Jumalan armon työtä. Sen tarkoitus on paljastaa synnin petollisuus meissä. Siksi meidän tuleekin pyytää Jumalan Henkeä pitämään omaatuntoamme syyllisenä, pelossa ja synnin tuomion alaisena - kunnes se on täysin vapaa synnillisyydestä.

Monet uskovat eivät käsitä sitä suurta vaaraa, missä he ovat jatkaessaan syntielämää. Ainoastaan Pyhän Hengen palavat totuuden nuolet voivat herättää heidän sieluissaan Jumalan pelon, jota tarvitaan synnin hylkäämiseen. Sallikaa minun jakaa kanssanne muutamia palavia todellisuuden nuolia, joilla Herra on lävistänyt minun sieluani:

1. Jumalan silmissä uskovien salaiset himot ja synnit ovat paljon pahempia, vaarallisempia ja vihattavampia kuin pahimmat jumalattomien julkisynnit.

Monet uskovat ajattelevat, että heidän salainen syntinsä ei ole vakava, koska he eivät pane sitä käytäntöön. Mutta Jumala näkee sydämen - ja se synti, minkä Hän näkee meissä, on vakavampi kuin jumalattomissa. Sallikaa minun selittää.

Ajattele kaikkein pahinta syntiä, jossa paha, kääntymätön mies tai nainen elää. Minun ajatukseni palaa heti artikkeliin, jonka luin viime vuonna eräästä newyorkiläisestä lehdestä. Mies meni naimisiin naisen kanssa, joka oli aina halunnut saada vauvan. Mies salli vaimon tulla heti raskaaksi, ja kun nainen viimein synnytti lapsen, hän vietti ensimmäiset viikot tiiviisti vauvan kanssa. Mutta aivan yhtäkkiä mies otti vauvan vaimoltaan ja tappoi sen. Miksi? Se oli kosto. Ilmeisesti hän oli vihainen naiselle, koska hän ei ollut tullut miehensä isän hautajaisiin ennen heidän naimisiinmenoaan. Mies päätteli: "Hän ei lohduttanut minua, kun minä tarvitsin sitä. Niinpä minä panen hänet kärsimään." Tämän täytyy olla yksi hirvittävimmistä teoista, joihin kukaan on syyllistynyt.

Tänään ihmiskunta on nähnyt enemmän murhia, kansanmurhia ja synnillä pöyhkeilyä kuin yksikään aikaisempi sukupolvi. Kuitenkin Jumalan perspektiivistä katsottuna mikään ei vedä vertoja sydämissämme asuviin himoihin. Meidän pahat tapamme, vihamme ja helmasyntimme ovat pahempia Hänen silmissään kuin mihin ihmiskunta on koskaan syyllistynyt.

Me näemme esimerkin Jumalan näkökulmasta Ilmestyskirjassa. Hän sanoo Laodikean seurakunnalle: "Minä tiedän sinun tekosi; sinä et ole kylmä etkä palava" (Ilm.3;15). Hän sanoo: "Et ole sitä, mitä näytät olevasi. Sanot itsellesi, että en tarvitse mitään. Mutta minä sanon, että olet penseä. Kaikki toiset näkevät sinut rehellisenä ja menestyvänä. Mutta minä näen sydämesi - ja minä tiedän, että se into, joka sinulla kerran oli on kadonnut."

Sananlaskuissa sanotaan, että sydämestä lähtee elämä (Sananl.4:23). Samaan tapaan: "Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee" (Sanal.23:7). Nämä jakeet ovat Pyhän Hengen teräviä nuolia. Ne lävistävät sydämemme sanoen: "Sinä et voi piiloutua Jumalan katseelta. Kaikki, minkä olet kätkenyt sieluusi, tulee kerran esille. Ei se auta, vaikka et tekisikään himosi mukaan. Jumala ei hyväksy salaista himoasi."

2. Mitä kauemmin jatkat synnissä, sitä suurempi vaara on, että sydämesi kovettuu.

"Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: 'tänä päivänä', ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi" (Hebr.3:12-13).

Ehkä olet joskus vavissut kuullessasi Jumalan sanan. Olet sulanut joka kerta, kun olet kuullut palavan saarnan, jonka tunsit osoitetun erikoisesti sinulle. Sinulla oli korva kuulla Hengen ääntä. Mutta nyt jo jonkin aikaa olet flirttaillut helmasyntisi kanssa - leikitellyt sillä, pyöritellyt sitä mielessäsi. Sitten kun synti on saanut pettää sinut, voit istua saarnan kuulossa sen koskettamatta sinua lainkaan vaikka se olisi kuinka voideltu.

Jos sinulla olisi Jumalan pelkoa, sinulle pian paljastuisi, että sydämesi hiljalleen kovettuu. Tulisit huomaamaan, että joka päivä, kun jatkat synnissä, omatuntosi on yhä lähempänä paatumista. Niinpä syntisi alkaa päivä päivältä näyttämään mielessäsi vähemmän syntiseltä. Pian tulet täysin sokeaksi väärässä rauhassa. Lopulta syntisi menee yli asettamiesi rajojen ja seurauksena ovat kaikenlaiset pahat teot.

Olen nähnyt läheltä Jumalan miehen läpikäymät kauhut, kun hän on sallinut sydämensä kovettua. Hän oli saarnaajaystäväni, joka oli paimenena suuressa seurakunnassa. Jumala siunasi tätä miestä voimallisesti voidellen hänen saarnansa Pyhän Hengen tulella ja voimalla. Mutta tällä saarnaajalla oli salainen seksuaalinen himo. Ajan mittaan hän hemmotteli sitä - kunnes lopulta hän joutui kiinni aviorikoksesta.

Jumala oli armollinen ystävälleni. Hurskaat vanhimmat ja seurakunnan johtajat laittoivat pastorin seurakuntakurin alaiseksi ja jonkin ajan kuluttua hänet palautettiin palvelustyöhön. Milloin vain tuo himo heräsi hänen sydämessään, Pyhä Henki ojensi häntä siitä. Mutta tämä mies ei koskaan ollut ottanut syntiään tarpeeksi vakavasti. Hän ei koskaan kallistanut korvaansa Hengen äänelle.

Olin paikalla sinä iltana, jona hänet jälleen paljastettiin. Viisi naista tuli esille ja tunnusti olleensa suhteessa tuohon mieheen. Jotkut sanoivat olleensa hänen kanssaan sukupuolisuhteessa juuri ennenkuin hän nousi saarnaamaan.

Eräs ystäväni kysyi myöhemmin tuolta pastorilta: "Kuinka omatuntosi salli sinun tehdä niin? Kuinka voit olla kielletyssä suhteessa naiseen ja sitten pyrkiä saarnaamaan Jumalan pyhää Sanaa?" Pastori vastasi nauraen: "On vain oltava hyvä näyttelijä."

Tällainen on kova sydän. Ei mikään liikuttanut tätä miestä. Hän oli tullut niin kovaksi, että hän voi rypeä aviorikoksessa, avata Raamattunsa ja saarnata evankeliumia tuntematta vähääkään syyllisyyttä.

3. Jos jatkat synnissä, joudut Jumalan kuritukseen.

Psalmintekijä kirjoittaa seuraavasti yhdestä Jumalan liiton päälupauksesta: "Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan, jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni, niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla; mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani. En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt" (Ps.89.31-35).

Me iloitsemme kun luemme tämän uuden liiton sanan. Jumala lupaa, että Hän ei ota koskaan armoaan meiltä pois, vaikka me kuinka pahasti lankeaisimmekin. Jos me hylkäämme Hänen lakinsa emmekä pidä Hänen käskyjänsä, Hän rankaisee meitä vitsallaan.

Ei ole olemassa mitään keinoa pehmittää tätä sanaa. Jumala sanoo meille yksinkertaisesti: "Jos jatkat synnissä, minä suhtaudun siihen ankarasti. Minä armahdan sinua ja annan sinulle anteeksi. Mutta minä kostan sinulle syntisi - ja sinä tunnet lyöntini selässäsi."

Raamattu sanoo meille, että ketä Jumala rakastaa, sitä Hän kurittaa. Me näemme tämän totuuden elävästi Daavidin elämässä. Ajattele kuinka Herra käsitteli tuota miestä, uskollista palvelijaa, joka oli Jumalan mielisuosiossa. Eräässä elämänsä vaiheessa Daavid lankesi kauheaan syntiin - pitäen sitä luvallisena ja kätki sitä monta kuukautta. Lopulta Jumala sanoi: "Nyt riittää." - Hän lähetti profeetan paljastamaan Daavidin synnin. Naatan käytti vertausta, joka hajotti jokaisen Daavidin keksimän tekosyyn, kunnes kuningas vihdoin myönsi: "Olen tehnyt syntiä - olen syyllinen."

Mutta pelkkä synnin tunnustaminen ei ole tarpeeksi. Jumala ei ainoastaan paljastanut Daavidin syntiä - Hän myöskin löi vitsallaan palvelijaansa. Tottakai me tiedämme, että Herra aina kurittaa rakkaudessa. Mutta Daavidin elämä osoittaa, että Jumalan ojennuksen vitsa ei ole kevyt asia. Lyönnit ovat sattuvia ja tuskallisia. Ja usein ne lyönnit eivät osu ainoastaan meihin, vaan myös niihin, joita rakastamme ja jotka ovat lähellämme.

Ajattele Daavidin synnin seurauksia hänen läheisiinsä. Hänen avioton lapsensa Batseban kanssa kuoli. Tuhansia israelilaisia sotilaita kuoli taistelussa. Hän aiheutti skandaalin omassa maassaan tehden Israelin naurunalaiseksi vihollistensa silmissä. Ja jos tämä ei ollut tarpeeksi tuskallista, niin Daavid kärsi henkilökohtaisesti synnistään: hän menetti Israelin kuninkuuden kapinalliselle pojalleen, Absalomille. Absalomin armeija metsästi häntä kuin villieläintä. Hänen täytyi paeta erämaahan poikaansa, jota hän rakasti niin paljon. Ja hän itki hillittömästi, kun Absalom kuoli.

Daavid tiesi, että kaikki tämä olisi voitu välttää. Jokainen kivulias tapahtuma oli tuskallinen muistutus hänen syntinsä seuraamuksista. Hän kuvasi loppumatonta tuskaansa psalmeissa, kirjoittaen, että hänen sielunsa oli alituisessa piinassa, että hän oli alaspainettu, että hänen vuoteensa oli kyynelten kastelema. Hän huusi tuskissaan: "Jumala, miksi sinä olet minut hyljännyt?" Ja hän itki pelossa: "Pyhä Henki, älä poistu minusta."

Jumalan syyllisyyden vitsa vei Daavidin aivan mielenterveyden rajamaille - ja kuten huomaat seuraavasta, se vei hänet myöskin aivan haudan partaalle.

4. Jos jatkat synnissä, tulet kokemaan jatkuvasti rauhan ja voiman menetystä.

Daavid kirjoitti:" Minun voimani on rauennut pahain tekojeni tähden, ja minun luuni ovat riutuneet" (Ps.31:11). Aivan kuten reikä autosi öljysäiliössä, syntisi vuodattaa sinusta vähitellen kaikki voimavarasi. Rauhasi, ilosi ja voimasi tulevat kirjaimellisesti tippumaan aivan olemattomiin.

Daavid tunnusti: "... eikä luissani ole rauhaa minun syntieni tähden" (Ps.38:4). Hän sanoi: "Kaikki voimani on mennyt syntini tähden. Minun ruumiini on tullut heikoksi sen tähden, mitä minä olen tehnyt. Syyllisyyteni ei päästä minua rauhaan."

Daavid joutui ottamaan vastaan Jumalan lävistäviä nuolia. Hän kirjoitti: "Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua" (Ps.38:3). Tälle Herran rakastetulle palvelijalle opetettiin Jumalan pelkoa. Tämän kivuliaan oppitunnin lisäksi hän oli kadottanut Herran rauhan. Nyt hän huusi: "Hän on lannistanut matkalla minun voimani..." (Ps.102:24).

Tunnen uskovia, jotka elävät epätoivossa, koska he jatkavat synnillistä elämää. Nämä tyhjät sielut ovat aina masentuneita, heikkoja, taistelevat jatkuvasti, mutta eivät pääse eteenpäin. Tunnen myöskin sananpalvelijoita, jotka eivät voi pysyä paikallaan syntiensä tähden. He ovat aina kiireisiä, tekevät työtä, eivät koskaan nauti Herran levosta.

Ei ole väliä kuka olet - jos sinulla on salainen synti, koet jatkuvaa rauhattomuutta elämässäsi, kotonasi, perheessäsi, työssäsi. Kaikki mihin ryhdyt epäonnistuu. Sinusta tulee yhä enemmän rauhaton, epävarma, loppumattomien huolien ja pelkojen heittelemä. Menetät kaiken rauhasi ja voimasi.

5. Jos jatkat synnissä, menetät käyttökelpoisuutesi Jumalan valtakunnassa.

Olen nähnyt miehiä, joita Jumala on käyttänyt voimallisesti, mutta jotka Jumala on myöhemmin joutunut laittamaan 'hyllylle'. Herra yksinkertaisesti sanoi heille: "Olen pahoillani, poikani. Minä rakastan sinua, annan sinulle anteeksi, armoni pysyy sinussa. Mutta minä en voi käyttää sinua."

Minulle tämä on kaikkein pahin asia, jota voin kuvitella. Niin kuitenkin tapahtui kuningas Saulille. Raamattu sanoo meille: "Samuel sanoi Saulille: ' Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle; muutoin olisi Herra vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi. Mutta nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä" (1Sam.13:13-14).

Mitkä kauheat sanat Jumala sanoi Saulille: "Saul, sinä olisit voinut säilyttää elämässäsi jatkuvan siunaukseni. Olin asettamaisillani sinun kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi. Minulla oli suuret ja mahtavat suunnitelmat sinua varten. Mutta et pannut pois syntiäsi. Sen sijaan sinä katkeroiduit ja kovetit sydämesi. Niin nyt en voi sinua käyttää." Aivan heti Jumalan Henki poistui Saulista - ja sillä hetkellä Saul tuli käyttökelvottomaksi Jumalan valtakunnalle. Tuosta hetkestä lähtien, kaikki, mitä Saul teki, oli lihasta.

Viime vuosina olemme nähneet Jumalan Hengen käyvän vakavasti käsiksi lihallisten pastoreiden, evankelistojen ja tv-saarnaajien toimintoihin. Jumala otti siunauksensa heiltä aivan yhtäkkiä, aiheuttaen heidän työnsä kuihtumisen maailman nähden. Juuri nyt Jumala on kertomaisillaan muillekin seurakunnissa, että heidän käyttökelpoisuutensa Hänen valtakunnassaan alkaa olla mennyttä. Ajattelen opettajia kristillisissä korkeakouluissa, jotka ryöstävät oppilailtaan heidän viimeisenkin uskonsa. Näiden opettajien henget ovat kuivettuneet, tulleet tyhjiksi ja hedelmättömiksi. Heidän ainoa päämääränsä on paeta helvettiä.

Tällainen on kaiken loppu, kun jatkat synnissä: sinusta tulee aivan kuiva ja hedelmätön, hyödytön Jumalan valtakunnalle.

Onko sinun syntisi nyt Jumalan käsiteltävänä? Onko Hän ampunut kiinniottavat nuolensa sydämeesi aiheuttaen syyllisyyden tunteen syntisi tähden? Älä pelkää - se on Jumalan lahja. Hän laittaa jumalallisen voimansa sinuun, opettaen sinua: "Vain minun pyhän pelkoni kautta vapaudut synnistäsi."

Kun sinut on otettu kiinni tekosi synnillisyydestä, olet valmis Pyhän Hengen lohdutettavaksi. Apostolien teot kertovat meille: "Niin oli nyt seurakunnilla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virkistävästä vaikutuksesta" (Apt.9:31). Koska nämä ensimmäisen vuosisadan uskovat vaelsivat Jumalan pelossa, saivat he nauttia Pyhän Hengen lohdutusta.

Siis mitä nyt täsmälleen tarkoittaa Herran pelossa vaeltaminen? Se tarkoittaa sitä, että sinä muistutat itseäsi Hänen varoituksistaan - ja sitä, että sinä sallit Hengen sydämessäsi ottaa kiinni synneistäsi ja tuoda ne valoon ja heittää ne kauaksi sinusta. Kun Henki tekee tämän, Hän asettaa perustuksen jokaisen Jumalan lupauksen täyttymiselle sinun kohdallasi.

Sitten kun Jumalan pelko on saanut täyden vallan sinussa, sinä pelkäät synnin vaaroja ja seurauksia. Silloin vaellat päivittäin tässä pyhässä pelossa. Lopulta tulet näkemään, että kaiken aikaa Jumala on armollisesti toiminut sinussa, tehden mitä on luvannutkin - vapauttaen sinut synnin orjuuden vallasta.