YKSIN ERÄMAASSA

Valitettavasti useat saarnamiehet tänä päivänä pitävät kuolleita puheita. Heidän sanomassaan ei ole syntiä tuomitsevia ajatuksia eikä sydämen syvimpiin kysymyksiin antavia vastauksia. Tämä on aivan rikollista. Suureen nälkään vuodatettu tyhjä filosofia vaikuttaa vain syvempää surua kuulijoissa.

Johannes Kastaja opetti: ”Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi(Joh 3:29). Kirjaimellisesti kreikankielinen lause kuuluu: ”Yljän ystävä, joka pysyy ja jatkaa Hänen kanssaan.” Johannes Kastaja kertoi opetuslapsilleen: ”Olen kuullut Yljän äänen ja siitä on tullut suurin iloni. Sen sointi täyttää sydämeni. Miten saatoin kuulla Hänen äänensä? Siten, että seisoin Hänen lähellään ja kuuntelin Hänen puhuvan sydämensä asioita.”

Ihmettelet varmaan, miten Johannes oppi kuulemaan Jeesuksen äänen. Sikäli kuin tiedämme, nämä kaksi kohtasivat toisensa ainoastaan yhden kerran, Kristuksen kasteessa. Sekin oli hyvin lyhyt keskustelu, vain muutaman sanan mittainen.

Johannes oppi kuulemaan Herran äänen samalla tavalla kuin Jeesus: hän oli yksin erämaassa. Tämä mies oli eristäytynyt erämaahan jo varhaisesta iästään. Hän ei sallinut itselleen tämän maailman nautintoja, maukkaita ruokia, pehmeää sänkyä ei edes miellyttäviä vaatteita. Hänellä ei ollut opettajia, opastajia, kirjoja. Noiden yksinäisten vuosien aikana Johannes vietti aikaa yhteydessä Herran kanssa. Koko sinä aikana Jumalan hiljainen, pieni ääni opetti häntä. Niin, Kristus puhui Johannekselle jo ennen ihmiseksi syntymistään.

Johannes oppi kaiken tietonsa jatkavassa yhteydessä Herraan. Siten hän sai saarnattavakseen parannusta, tunnisti Jumalan Karitsan, ymmärsi, että hänen piti vähetä ja Messiaan kasvaa. Johannes oppi kaikki nämä Herralta. Jumalan äänen sointi oli hänen ilonsa.

Jos me annamme itsellemme päivittäin tällaisen yhteyden mahdollisuuden, Herra kyllä johdattaa elämäämme uskollisesti, antaapa meille yksityiskohtaisia ohjeitakin.