YKSITTÄISEN USKOVAN ARVO

Eräänä lauantai-iltana kuljin Times Squarea pitkin sen pullistellessa turisteista ja muista jouluostosten tekijöistä. On arvioitu, että tuona ruuhka-aikana lähes neljännesmiljoona ihmistä kulkee tuon alueen läpi. Kun seisoin siellä, rukoilin katsellessani ihmisjoukkoja.

Eräänä hetkenä Pyhä Henki kuiskasi minulle: ”David, katso noita ihmisjoukkoja. Lisää siihen moninkertainen määrä ja saat luvun ihmisistä, jotka kuolivat erämaassa. Kaikista heistä vain kaksi pääsi minun lepooni: Joosua ja Kaaleb. Kaikki muut kuolivat ennen aikaansa, epätoivossa ja epäuskossa.”

Tuo ajatus hämmästytti minua. Kun katsoin ihmisjoukkoja, tajusin evankeliumin olevan heidän saavutettavissaan koska hyvänsä television, radion, kirjallisuuden jopa ilmaisten Raamatuiden kautta, joita on hotellihuoneissa. Jos he vain haluaisivat tietää, heille voisi kertoa, että entisessä Israelissa ihmeitä tehnyt Jumala tekee tänään samaa kaikille, jotka rakastavat Häntä. Silti nämä ihmiset eivät olleet halunneet tuntea Häntä. Jos he näkevät traktaatteja jakelevan ihmisen, he juoksevat ohitse ja viittaavat kintaalla. Heillä ei ole muuta jumalaa kuin nautinto, raha ja omaisuus.

Yhtäkkiä aloin nähdä yksittäisen uskovan arvon Jumalan silmissä. Kuulen Jeesuksen kysyvän samaa kysymystä tänään: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (ks. Luuk.18:8). Näen Kristuksen sydänten tutkijan siivilöivän näitä tapahtumia ja löytävän vain harvoja, jotka todella rakastavat. Näen oppilaitosten kampuksilla Hänen etsivän ja kyselevän: ”Uskotteko minuun?” Näen Hänen tutkivan Washington D.C:tä, olisiko siellä ketään, joka hyväksyy Hänet, ja löytävän vain muutamia. Näen Hänen tutkivan kokonaisia kansakuntia ja löytävän vain jäännöksen.

Lopulta Hän tutkii seurakuntaansa, etsien palvelijoita, joilla on todellinen usko. Hänen näkemänsä murtaa Hänen sydämensä, murehduttaa Hänet perusteellisesti. Kuulen Hänen itkevän Israelia: ”Jerusalem, Jerusalem, … kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet”(Matt.23:37).

Herran palvelijana kannan Paimeneni taakkaa. Tunnen Hänen murheensa. Juuri nyt kuulen Hänen sanovan: ”Edes omassa huoneessani on niin harvoja, joilla on usko. Monet lapsistani, mukaan lukien paimeneni menevät tainnoksiin koetusten aikoina. He eivät luota minuun perheensä, työpaikkansa, tulevaisuutensa hoitajana. Tosiaan, he ovat tehneet valintansa.”

Niin, entä sinä? Herra tulee meidän kaikkien luokse kysyen: ”Uskotko sinä Minuun? Luotatko sinä Minuun? Kun tule, löydänkö uskon sinussa?” Miten vastaat?