YRITÄTKÖ LIIAN KOVASTI?

Monet uskovat tänä päivänä ovat uupuneita yritettyään puolustautua syntiä vastaan. Heistä on virrannut ulos viimeinenkin millilitra iloa, ja Kristuksen saama voitto menee hukkaan heidän päättäväisessä yrityksessään saada aikaan omaa vanahurskautta.

Vanhurskaus, joka saadaan millä hyvänsä muulla keinolla paitsi uskolla, epäonnistuu aina. Ei voi olla olemassa samaan aikaan Jumalan ja meidän omaa vanhurskautta. Sehän merkitsisi kahta eri evankeliumia: hänen ja meidän. Emme voi sekoittaa omaa vanhurskautta Jumala pyhään vanhurskauteen.

Eikö meidän siis pidä yrittää yhtään mitään? Eikö Raamattu sano, että meidän tulee välttää syntiä? Kyllä, mutta ainoa tie synnin välttämiseen käy Kristuksen kautta. Hän ei ole vain totuus, jonka otamme vastaan, vaan Hän on elävä Jumala ja Hänen pyhittävä työnsä ei lakkaa päivällä eikä yöllä.

Paavali vastaa kysymykseen omista ponnisteluista Roomalaiskirjeen 9. luvussa. Hän puhuu ihmisistä, jotka saavuttivat vanhurskauden: ”Pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta”(Room.9:30). Nämä ihmiset eivät väsyneet omista ponnisteluistaan, heitä ei painanut maahan epäonnistuminen. He panivat kaiken uskonsa Jeesuksen työhön ristillä heidän edestään, ja heitä kannatteli Hänen runsas elämänsä.

”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo”(Room.10:4). Tämä jae on tuonut vapauden kaikille uskovien sukupolville. Kristus on loppu. Ei ole mitään muuta! ”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen” (Room.9:16). 

Ystäväni, oletko väsynyt yrittämiseen tehdä paremmin? Oletko uupunut uudelleen antautumisen ja epäonnistumisen loputtomaan kierteeseen? Jätä se sitten taaksesi; lakkaa ponnistelemasta.  Asemasi Herrassa ei riipu omasta tahdostasi vaan Jumalasta, joka on armollinen meille.