Taivaallisella Isällämme on yksi suuri huoli, ja se on, ettei ”toisenlainen evankeliumi” veisi meitä pois Jeesuksen Kristuksen ristin luota. Monet uskovat ovat haaksirikkoutuneet uskossaan, koska saivat itseään imartelevan sanan vuosia sitten. Se kuului ehkä näin: ”Sinun palvelutyösi on oleva suuri ja sinä voitat tuhansia sieluja Herralle”. Sitten ei yksikään sana toteutunut. Nyt lampaasi ovat täysin lannistettuja, heidän uskonsa on kuin tuhkakasa.

Usein meillä on jotakin kallista vaikkemme arvosta sitä täysin. On kerrottu eräästä maanviljelijästä, joka teki työtä pienellä maatilallaan koko elämänsä ajan, muokaten kivistä maaperää vuosi vuodelta. Miehen kuoleman jälkeen hänen poikansa sai maatilan perinnöksi. Tämä jatkoi kyntämistä, mutta huomasi maassa kultajuonteisen muhkuran. Maa olikin täynnä kultaa, ja hänestä tuli heti rikas mies. Rikkaus oli jäänyt hänen isältään saamatta, vaikka maa merkitsi hänelle kaikkea.

Jumala puhuu kansalleen edelleen tänä päivänä.  Hän puhuu yhtä selvästi kuin Vanhan Testamentin aikaan tai apostoleille tai alkuseurakunnalle. Meidän pitää tajuta vain yksi asia: Jumala tahtoo puhua vain niille, joiden korvat ovat auki.

Markus sanoo meille, että Kristus ”opetti heitä paljon vertauksilla” (Mark.4:2). Tässä Raamatunkohdassa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka kylvi peltoonsa siemenen.  Kun hän lopetti kertomuksen, väki oli ihmeissään ja kysyi: ”Ketä hän kuvaa kylväjänä? Mitä siemen edustaa?”

Profeetta Jesaja ennustaa, mitä tapahtuu, kun Pyhä Henki lankeaa ihmisten päälle: ”Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen” (Jes.32:15 - 16).  Hän sanoo: ”Kun Pyhä Henki tulee, kerran autio erämaa muuttuu elopelloksi. Kuollut maatilkku tulvii yhtäkkiä hedelmiä ja siitä hedelmätarhasta kasvaa metsä. Voit leikata tästä metsästä oksia taimiksi vuosi vuodelta ja parantaa hedelmällisyyttäsi jatkuvasti”.

Emme voi ymmärtää evankeliumia, jollemme tunne ihmeellisen Jumalamme kirkkauden luontoa. ”Valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte” (Ef.1:18).

Evankeliumi ei ala sillä, että tunnustat olevasi syntinen tai tajuamalla, että Jumalalla on ihmeellinen suunnitelma sinun elämääsi varten. Se alkaa, kun ymmärrät kirkkauden Isän armon.

Monet Jumalan palvelijoista kantavat raskaita taakkoja tänään, ja Jumala tahtoo muistuttaa jokaista: ”Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy, minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret ja panevat toivonsa minun käsivarteeni” (Jes.51:5).

Jumala sanoo: ”Olen jo lausunut sinun pelastuksesi sanan, minä asetin sen liiton lupauksissani ja olen ojentanut voimakkaan käsivarteni viemään sinut pois erämaakokemuksestasi.   Miksi et ota vastaan, mitä olen asettanut ja vaella minun vapauteni, iloni ja rauhani valossa”?

Saatana pettää monia Kristuksen ruumiin jäseniä, aiheuttaen epätoivoa ja hämmennystä eikä häntä haasteta Jumalan huoneessa. Miksi niin? Liian monet saarnat tänä päivänä keskittyvät ihmisten tarpeisiin. Sen sijaan pitäisi opettaa elämään voitokasta elämää Kristuksessa. Julistajat tarjoavat ohjeita siihen, miten pärjätä ja jättävät huomiotta kokonaan meille Kristuksessa annetun taivaallisen aseman. On totta, että maailmassa on aina ollut huolen aiheita. Se merkitsee, että Jumala kansa on aina kohdannut vihollisen, joka hyökkää kaikilta suunnilta.

Menneinä päivinä “Jeesus tulee” julistettiin joka sunnuntain jumalanpalveluksessa. Evankelistat toivat herättäviä saarnoja Kristuksen paluun toivosta, ja oli Jumalanpelkoa ja odotusta hänen seuraajiensa sydämissä. Tänään kuitenkin Herran paluusta harvoin puhutaan ja, surullista kyllä, vain muutamat vanhurskaat palvelijat näyttävät kaipaavan hänen ilmestymistään.

Betlehemin seimi puhuu suoraan Kristuksen ylösnousemuksesta! Hän oli syntyessään täysin ihminen – Marian veri ravitsi häntä kohdussa, mutta hänen syntymänsä oli iankaikkisuuden esiin purkautumista. Luemme: ”Kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus" (Matt.4:16). Tämä valo viittasi iankaikkiseen elämään, ylösnousemukseen kuolleista.

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (Jes.9:6). Kun profetia Kristuksen syntymästä toteutui, Kuningas Herodes, Israelin hallitsija tunsi uhkaa, niin kuin kaikki Jerusalemin asukkaat (Matt.2:1-3).  He olivat ilmeisen tyytyväisiä onttoon, kuolleeseen uskontoonsa eikä kukaan halunnut järkyttää asemaansa.