Voiko kristitty olla yksinäinen? Kuuluisa evankelista Billy Graham sanoi kerran monien vuosien kohtaamisten jälkeen ihmisten kanssa tulleensa siihen tulokseen, että ihmiskunnan suurin ongelma kaikkialla maailmassa on tällä hetkellä yksinäisyys. Teoriassa meidän ei pitäisi koskaan olla yksinäisiä. Jeesus Kristus, ystävä yli kaikkien ystävien, sanoi: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä" (Hebr.13:5). Hän elää sisimmässämme ja meillä on voimavaroja, joista ei-uskovat eivät tiedä mitään.

Kun Amerikka vaipuu syvemmälle jumalattomuuteen, Jumalan kansakin haluaa lähteä omille teilleen. Sellaiset eivät ole halunneet pukea ylleen Kristuksen vanhurskauden vaatetta. He haluavat elää vain itselleen, ilman ehtoja ja vaatimuksia.  Asenteellaan he sanovat Herralle: ”Anna minun nauttia yhteydestä sinuun vain, että toiset näkevät minut hyvässä valossa”

Jumala antoi profeetta Jeremialle sanan Israelille: "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä tuotan tämän kaupungin ylitse ja kaikkien sen alaisten kaupunkien ylitse kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen sitä uhannut, koska ne ovat olleet niskureita eivätkä ole kuulleet minun sanojani"(Jer.19:15). Jeremian sanat suututtivat niin temppelin esimiehet, että hänet sidottiin ja häntä kidutettiin. Kärsimyksestään huolimatta Jeremia ei koskaan epäillyt kutsuaan. Hän tiesi, että Jumala oli antanut hänelle sanan.

Matteus kertoo meille Jeesuksen käyttämiä vertauksia: ”Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään…että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ’Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti’” (Matt.13: 34 -35). 

Koko 5. Mooseksen kirja käsittää sarjan Mooseksen jäähyväissaarnoja niille, jotka olivat selvinneet hengissä koko neljänkymmenen vuoden vaelluksen erämaassa ja halusivat päästä omistamaan luvatun maan. Hän muistuttaa uutta sukupolvea kuuliaisuuden tärkeydestä.

”Tunnette isienne historian. He olivat Jumalan kutsumia, valittuja ja voideltuja, mutta he kadottivat näyn. Herra rakasti heitä niin paljon, että hän kantoi heitä käsivarsillaan ajasta aikaan. Kuitenkin he yhä uudestaan valittivat häntä vastaan murehduttaen hänet”.

Rakastan yhden vanhan hengellisen laulun sanoja: ”Kautta kärsimysten voittoon, …” (alkuperäisen englanninkielisen version sanat suoraan käännettyinä): ”Millainen ystävä meillä onkaan Jeesuksessa, joka kantaa kaikki syntimme ja murheemme. Mikä etuoikeus viedä kaikki Jumalalle rukouksessa”. ”Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia” (San.18:24).

Jumalan sana antaa meille useita esimerkkejä uskomattomista asioista, joita tapahtuu, kun Jumalan kansa rukoilee. Toisessa Kuningasten kirjassa näet Aramin kuningas piirittää kaupunkia, jossa oli Jumalan kansaa. Piirittäjinä oli valtava armeija. Elisan palvelija katsoi muurin yli ja kysyi: ”Mitä me teemme? Heitä on enemmän ja he ovat mahtavampia kuin me?” (ks.2 Kun.6:15).

Apostoli Johannes sai ilmestyksen kirkkauteen korotetulta Kristukselta: ”Taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni….  sanoi: ’Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva’.  Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja” (Ilm.4:1-2).

Paavali sanoo: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa” (Ef,1:3), Paavali tarkoittaa: ” kaikki, jotka seuraavat Jeesusta, ovat siunattuja hengellisellä siunauksella taivaallisissa paikoissa, jossa, Kristus on”. Ihmeellinen siunaus!

Nooa eli sukupolven aikana, joka oli menettänyt hallinnan. Väkivalta ja murha olivat levinneet ja sanomaton pahuus oli kaikkialla.

”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: ’Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni’ " (1 Moos 6:5-7).