”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; Jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne” (Matt. 6: 14 -15).
Jumalan sydän mielistyi kovasti, kun Mooses puhui hänelle: "Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi" (2 Moos.33:18). Jokainen maallinen vanhempi tuntee lasten jatkuvat äänet, jotka pyytävät asioita. Mutta mikään ei ilahduta vanhemman sydäntä niin kuin kuulla lapsen sanovan: ”Minä rakastan sinua”.
”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa” (San. 3:5-6).
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 10.0px 0.0px; line-height: 17.0px; font: 12.0px 'Times New Roman'; color: #000000}
”Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti!” (Hebr.13:20 – 21).
Kirjeessään efesolaisille Paavali kehottaa jokaista pyrkimään osalliseksi Kristuksen evankeliumin siunauksesta sen täyteen määrään. ”Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan… kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään… ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä” (Ef.4:7, 13; 3:19).
Paavali puhuu erityisestä palvelukutsusta, jollainen jokaisella uskovalla on. Tämä kutsu ei vaadi erityisiä lahjoja tai kykyjä, se on pikemminkin asia, joka kuuluu kaikille uudestisyntyneille. Itse asiassa tämä palvelutehtävä on jokaisen uskovan ensimmäinen kutsumus. Kaikkien muiden yritysten täytyy virrata ulos, koska ei mikään tehtävä miellytä Jumalaa, jollei se ole syntynyt tästä kutsumuksesta.
Jesaja 16:6 kuvaa elävästi, mitä tapahtuu ylpeälle kansalle, joka lankeaa Jumalan tuomion alle: ”Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn, tuon ylen korskean, hänen kopeilunsa, ylpeilynsä ja vihansa, hänen väärät puheensa". Läpi Raamatun Mooabin kansa palvelee esimerkkinä kaikista itseensä luottavista kansoista, jotka ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle ja joutuneet hänen tuomionsa alle.
Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella ja ”koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa” (Hebr.7:25). Jesaja 56:7 sanoo: ”Ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani”.
Saanko kysyä sinulta henkilökohtaisesti:
Vanhasasta Testamentista luemme kertomuksen Raakelista, Jaakobin vaimosta ja hänen epätoivoisesta halustaan saada lapsia. Hän ei enää jaksanut elää ilman synnytyskokemusta, kaikkea, mikä oli tarkoitettu häntäkin varten naisena juutalaisessa kulttuurissa. Raakelin kipu oli sietämätön ja hän itki Jaakobille: ”Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen" (1 Moos.30:1).
Päästäksemme Jumalan lepoon, meidän täytyy luopua omista yrityksistämme. Usko yksin on pääsylippu tähän täydelliseen lepoon: ”Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon” (Hebr.4:3). Yksinkertaisesti sanottuna meidän tulee panna sydämeemme, että Jumala on uskollinen ja pelastaa meidät kaikista olosuhteista, olkoot ne kuinka mahdottomat tahansa.