”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki” (2 Kor.3:18).

Uskovat viettävät aivan liikaa aikaa rukoillen: ”Jumala, muuta minun olosuhteeni, muuta minun työtoverini, muuta perhetilanteeni, muuta elämäni olosuhteet”. Harvoin kuitenkaan rukoilemme kaikkein tärkeintä rukousta: ”Muuta minut, Herra. Minä tarvitsen rukousta”.

Et ehkä halua ajatella sitä tai edes hyväksyä, että päättäessäsi seurata Jeesusta kokosydämisesti, Saatana teki merkin sinun tuhoamisestasi. Hän aikoo antaa elämääsi tulvia kaikenlaisia vaikeuksia.

Apostoli Pietari varoittaa: ”Mutta kaiken loppu on lähellä. Sen tähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan” (1 Piet.4:7). Toisin sanoen: Tämä ei ole kevytmielisyyden aika. Sinun pitää saada raitis mieli hengellisissä asioissa, koska on kyse elämästä ja kuolemasta”.

Luemme Markuksen evankeliumista, että ahdistunut isä toi riivatun poikansa Jeesuksen opetuslasten luo parannettavaksi. Pojalla ei ollut vain yksinkertaista vaivaa tai kapinallisuutta, hän oli täynnä pahoja henkiä, jotka hallitsivat hänen jokaista tekoaan.  Hänen tilanteensa oli tunnettu koko sillä alueella, ja häntä pidettiin täysin toivottomana tapauksena. Mykkänä ja kuurona hän suolsi suustaan vain kurkkuääniä. Hän oli fyysisesti heikko, ja isänsä piti hänestä koko ajan kiinni, koska riivaajat yrittivät heittää hänen lähimpään jokeen, järveen tai avotuleen. Tilanne oli kauhea!

Jumalan keskustelu Aabrahamin kanssa hänen tulevasta pojastaan on oppitunti uskosta meille kaikille. Patriarkka istui telttansa ovella päivän helteessä, kun yhtäkkiä hänen eteensä ilmestyi kolme miestä. He seisoivat läheisen puun alla. Aabraham nousi tervehtimään heitä ja vietti aikaa heidän kanssaan. Keskustelun aikana Herra kysyi, missä Saara, Aabrahamin vaimo, oli, ja sanoi jotakin uskomatonta: ”Katso vaimosi Saara saa pojan” (1 Moos.18:10).

Paavali, pastori, vanhempi ja apostoli oli aloittanut seurakunnan Korintossa. Hän välitti kovasti sen ihmisistä ja hänellä oli heille erityinen sanoma: ”Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi” (1 Kor.13:3).

Minun mielestäni useimmat uskovat eivät muutu enempää kuin viisi prosenttia siitä, mitä he olivat oltuaan kaksi vuotta Herrassa. Kun me joudumme Raamatun sanan eteen ja totuus tuntuu meistä epämiellyttävältä, piiloudumme sellaisen selityksen taakse kuin ”näinhän me olemme aina tehneet. Näin me olemme uskoneet aina”.

“Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen” (Ps.23:5).

Tämä on ihanin kaikista lupauksista, joita Jumala antaa meille. Hän sanoo, että hän valmistaa meille pöydän, levittää sille ihmeellistä ruokaa ja sitten tarjoaa meille juhla-aterian. Tämän kaiken hän tekee meidän vihollistemme silmien edessä.

Kukaan ei halua kuulla huonoja uutisia eikä seurakunta poikkea siitä. Amerikan kirkko saarnaa kiireisesti ”hyvinvoinnin” sanomaa. Tämä asenne on päällimmäisenä monissa kirjoissa ja lehdissä, joita löytää kristillisistä kirjakaupoista. On aivan kuin johtajamme sanoisivat: ”Rentoudu! Jumala on meidän isukkimme ja me olemme hänen ipanoitaan ja meillä kuuluu olla hauskaa”.

Saatanan lannistamishenki on kaikkein tehokkain ase Jumalan valittuja kohtaan. Useimmiten hän käyttää sitä saadakseen meidät uskomaan, että olemme jollakin tapaa saaneet päällemme Jumalan vihan, koska emme täytä hänen pyhää mittaansa. Apostoli Paavali varoittaa meitä lankeamasta paholaisen ansaan: ”Ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat” (2 Kor.2:11).

”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt.24:14).

Monet seurakunnassa yrittävät tänä päivänä määritellä Kristuksen paluun läheisyyttä lukemalla ajan merkkejä. Yksi kirkkaimmista määritteistä on yllä olevassa lauseessa, jonka Jeesus sanoo toisesta tulemisestaan: Loppu tulee vasta, kun evankeliumi on saarnattu kaikille kansoille todistukseksi.