Kääntymiskokemukset ovat usein tunteellisia, koska ne ovat uusia ja uskomattoman erityisiä. Kuinka ihmeellistä on päästä vapaaksi synnistä ja siteistä ja alkaa koko uusi elämä Kristuksessa.

Rukoilemisen hylkäävät uskovat eivät tajua minkälaisessa vaarassa he ovat. Voit väittää vastaan: ”Mitä siitä, jos jotkut uskovat eivät rukoile? Ovathan he edelleen uskovia, armahdettuja ja menossa taivaaseen?”

Meidän taivaallinen Isämme ymmärtää, että elämme kiireessä. Se vaatii meiltä ajan ja energian, ja uskovat joskus takertuvat kiireeseen ja toimintaan enemmän kuin muut. En silti usko, että Jumala ottaa kevyesti sen, että hylkäämme mahdollisuuden tulla hänen luokseen. Sehän maksoi hänen ainoan Poikansa hengen.

Kun Jeesus vaelsi maan päällä, hän oli kaikkien tavallisten ihmisten saatavilla. Hän opetti synagogissa, vuorilla ja veneissä, paransi sairaita ja teki ihmeitä. Hän korotti äänensä juhlien aikana ja huusi: ”Minä olen elävä vesi! Tulkaa minun luokseni ja minä tyydytän teidän janoisen sielunne!” Kuka tahansa saattoi mennä hänen lähelleen ja saada tyydytyksen. Valitettavasti Herramme kutsu ei useimmin saanut vastakaikua.

Useimmille kristityille on tuttu tämä jae: ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä” (Hebr.4:15).  Me näemme tässä, että meidän ylimmäinen pappimme tuntee kärsimyksen meidän kanssamme. Toisin sanoen Herraa koskee henkilökohtaisesti kaikki kipu, hämmennys ja epätoivo, jota me koemme. Mikään, mitä me koemme, ei ole sellaista, jota hän ei olisi kärsinyt tavalla tai toisella.

”Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. Ja siinä kaupungissa oli leski vaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'.

Jos haluamme tuoda ihmisiä Jeesuksen luokse, ottakaamme oppia apostoli Paavalista. Hän tiesi, kuinka saavuttaa ihmiset pelastuksen evankeliumille.

Ollessaan Ateenassa Paavali ahdistui siitä, että niin suuret ihmisjoukot palvelivat epäjumalia ja vääriä jumalia.  Hän tiesi, kuinka syvään nämä rituaalit olivat juurtuneet heidän kulttuuriinsa. Hän tajusi, että heitä ei voinut saavuttaa muutoin kuin voittamalla heidän luottamuksensa. Hän vietti aikaa ihmisten kanssa, opetellen heidän arvojaan ja uskoaan ja sisäistämällä heidän kulttuuriaan.

Useimmat uskovat väittävät elävänsä uskosta, ei tunteista, mutta päivittäisessä elämässä monet mittaavat uskoansa sen mukaan, mitä he tuntevat. Saatat hyvin tehdä oikeita asioita, säännöllistä Raamatun lukua, ahkeraa rukousta ja kuitenkin tuntea, ettet kasva Herrassa.

Uskovalle ei ole synniksi, kysyä miksi. Herrammekin kysyi tämän kysymyksen, kun hän riippui tuskassa ristillä (ks. Matt.27:46). Joskus ehkä rukoilemme: ”Herra, miksi panet minut käymään tämän läpi? Tiedän, että kätesi on antanut sen minulle, mutta sinä yhä sallit paholaisen kiusata minua. Eikö tämä pääty koskaan?”

Profeetta Jesaja sanoi Israelista: “Voi uppiniskaisia lapsia, sanoo Herra, jotka pitävät neuvoa, mikä ei ole minusta, ja hierovat liittoa ilman minun henkeäni, kooten syntiä synnin päälle” (Jes.30:1). Heprean sana voi tässä merkitsee syvää surua ja murhetta siitä, mitä Jumala kuvaa kapinaksi, lankeamiseksi, uppiniskaisuudeksi, kääntymiseksi pois.

Herra valmistautuu vuodattamaan Henkeään omiensa ylle näinä viimeisinä päivinä. Tiedän, että haluat olla siitä osallisena. Jotta se voisi tapahtua, meidän tulee pyrkiä lähemmäs häntä, ylistyksessämme, kuuliaisuudessa ja ahkeruudessa. ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä” (Jaak.4:8)