Sen jälkeen kun Pietari ja Johannes palvelivat temppelin portin ulkopuolella olevaa rampaa kerjäläistä ja mies parani, he alkoivat rohkeasti saarnata parannusta ja palvella kansaa. “Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.” (Ap.4:4). Heidän todistuksensa johdosta Pietari ja Johannes vietiin ylimmäisen papin ja vanhimpien eteen. “Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: “Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?”” (4:7).

Ne, jotka viettävät aikaa Jeesuksen kanssa, eivät voi saada hänestä tarpeeksi! Heidän sydämensä huutaa jatkuvasti saadakseen tuntea paremmin heidän Herransa, päästä lähemmäksi Häntä, kasvaa Hänen teidensä ja tapojensa tuntemisessa.

Paavali toteaa, “sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut” (Room. 12:3). “Määrä” josta Paavali puhuu, tarkoittaa rajoitettua määrää; toisin sanoen, olemme kaikki saaneet tietyn määrän pelastavaa tietoa Kristuksesta.

“Apostolit sanoivat Herralle: ‘Lisää meille uskoa’” (Luuk. 17:5).

Miehet, jotka kuuluivat Kristuksen lähipiiriin, pyysivät jotain tärkeää Herraltaan. Halutessaan ymmärtää paremmin uskon tarkoituksesta ja teoista, he pohjimmiltaan tarkoittivat: ”Herra, minkälaista uskoa haluat meiltä? Paljasta meille, mikä on sinun mielesi mukaista jotta voimme käsittää uskon sen täydellisimmässä merkityksessä”.

“ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa” (Luuk. 22:29-30).

Jeesuksen seuraajien täytyi olla haltioituneena kuullessaan tämän. Heidän tulevaisuutensa oli täysin turvattu ja Herra itse sanoi että he olivat matkalla taivaaseen jossa he saisivat hallita Jeesuksen kanssa iankaikkisesti.  

Kenenkään ei tarvitse vakuuttaa sinulle että tulevat päivät tulevat olemaan vaikeimpia kuin koskaan – sinä tiedät sen jo. Jokin sisällä sydämessäsi havaitsee sen huolimatta siitä syvimmästä optimistista, jota monet yrittävät tuottaa. Kaikki, mitä voidaan ravistella, tullaan ravistelemaan.

Yksi kypsän uskovan suurimmista merkeistä on rakkaus koko kadonnutta ihmiskuntaa kohtaan.  Tällainen kristitty osoittaa rakkautta yhtäläisesti juutalaisia ​​ja palestiinalaisia, bosnialaisia ​​ja serbejä kohtaan – kaikkia ihmisiä kohtaan.

Kun talous romahtaa, työpaikkoja menetetään ja laskut kasaantuvat, mitä ihmiset tarvitsevat?  Olla osana mukavaa, nopeasti kasvavaa seurakuntaa, ja kuulla viestejä siitä kuinka nauttia elämästä?  Ei, he tarvitsevat vastauksia. He tarvitsevat jonkun auktoriteetin omaavan, joka osaa tulkita heidän ympärillään tapahtuvaa, jonkun, joka osaa lukea aikaa. Ja he tarvitsevat Sanaa taivaasta pitääkseen sydämensä ja mielensä Jumalan rauhassa.

Tällä hetkellä, monet Jumalan ihmiset kärsivät – fyysisiä kipuja, emotionaalista myllerrystä – ja  he saattavat kyseenalaistaa hätänsä syyn.  Jos olet yksi näistä, voit tuntea olosi väsyneeksi ja turhautuneeksi, miettien, onko Jumala vihainen sinulle jostakin syystä. Kysyt: ”Herra, tiedät, että rakastan sinua ja uskoni on vahva. Mutta en tiedä kuinka paljon kauemmin voin kestää tätä koettelemusta.”

Istuen yksin luolassa, hurskas profeetta Elia oli täysin luopunut toivosta yhteiskunnan suhteen. Nyt, ikääntyneenä, eristäytyneenä ja masentuneena, profeetta oli anonut Jumalaa lyömään hänet hengiltä, sillä hän oli vakuuttunut pohjimmiltaan että ”tämä kansa on mennyt liian pitkälle. Seurakunta on sellaisessa luopumuksen tilassa jota ei voi parantaa ja jokainen johtaja on vihollisen sätkynukke. Herätys on yksinkertaisesti mahdotonta ja ei ole enää toivoa jäljellä. Olen väsynyt tähän Herra!” (katso 1. Kun 19:4).

Monet kristityt rakastavat Jeesusta, mutta he kuitenkin tekevät syntiä heille annettua valoa vastaan. He ovat kuulleet tuhansia vanhurskaita saarnoja, lukeneet Raamattua päivittäin vuosien ajan ja viettäneet lukemattomia tunteja rukouksessa. Silti he ovat antaneet helmasynnin jäädä elämäänsä joka on katkaissut yhteyden Jeesuksen kanssa. Kun Pyhä Henki tuomitsee synnistä, jota ei koskaan ole käsitelty, se tulee varoituksen kanssa: ”Tämän synnin täytyy mennä! En katso sitä keveästi että olet hemmotellut itseäsi sillä.”