Herra hallitsee kaikkea luomakuntaa yksinvaltiaana ja voimallaan. Hänen lakinsa hallitsee koko maailmankaikkeutta – kaikkea luontoa, jokaista kansaa ja kaikkia ihmisten touhuja. Hän hallitsee meriä, planeettoja, taivaankappaleita ja niiden liikkeitä.

”Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja” (Ps.66:7). 

Taivaallinen Isämme haluaa meidän olevan varmoja hänen rakkaudestaan meitä kohtaan. Jeesus ratkaisi syntiongelmamme Golgatalla, ja vaikka me joskus lankeamme, Pyhä Henki muistuttaa meitä jatkuvasti Isän armollisuudesta. Kun alamme huomata syntimme, lakkaamme näkemästä sitä, minkä Jumala tahtoo eniten: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hebr.11:6). 

"Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen… suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme” (Luuk.1:68, 74-75).

Taivas! Lupaus taivaasta on evankeliumin ydin, vaikkemme kuulekaan tästä iloisesta asiasta paljon näinä päivinä. Itse asiassa Raamattu ei kerro paljon siitä, millainen taivas on. Jeesus ei istuutunut opetuslapsineen ja selittänyt taivaan kirkkautta ja majesteettiutta. Hän sanoi ryövärille ristin puulla: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa" (Luuk.23:43).

”Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, …  hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. Niin Henki sanoi Filippukselle: ’Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja’ " (Ap.t.8:27-29).

Tämä etiopialainen oli oikeastaan Etiopian kuningattaren Kandaken varainhoitaja. Hän oli käynyt Jerusalemin temppelissä palvelemassa ja etsi uutta elämäntapaa. Hän oli jo lähtenyt paluumatkalle löytämättä etsimäänsä ja oli istumassa tien poskessa ja lukemassa Raamattua.

Kristittyinä me joudumme mukaan hengelliseen sotaan henkilökohtaisina lähettiläinä Saatanan sotaan meidän sieluamme vastaan. vaikka meidän täytyy päivittäin taistella näitä näkymättömiä voimia vastaan, Jumala on antanut meille hengellisen sotisovan, uskon kilven, pelastuksen kypärän, vanhurskauden rintakilven ja niin edespäin.

Johannes Kastaja oli sanan mies. Hän oli viettänyt koko elämänsä tutkien Raamattua yksin ja pohtien lakia. Hän oli osoittanut Jeesusta ja julistanut: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh.1:29). Hän oli nähnyt Pyhän Hengen laskeutuvan Kristuksen päälle kyyhkysenä ja kuullut Isän äänen julistavan, että Jeesus oli hänen oma Poikansa. Silti Johannes joutui vankilaan, paha kuningas Herodes teki lyhyeksi hänen voimallisen, voidellun julistuksensa (ks.Luuk.3:19-20). Nyt Johannesta seuranneet ihmisjoukot olivat menneet – ”huutavan ääni erämaassa” oli hiljentynyt.

Kuningas Nebukadnessar pystytti kultaisen patsaan Babyloniaan ja vaati, että sitä piti kumartaa. Jokainen virkamies, johtaja ja kansalainen Babylonian yli sadassa maakunnassa oli velvollinen lankeamaan maahan tämän jumalan edessä kuoleman rangaistuksen uhalla: Hänet käristettäisiin suurissa uuneissa. Kolme harrasta juutalaisnuorukaista kieltäytyi kumartamasta, ja raivoissaan kuningas käski heittää heidät tuliseen pätsiin. Herra tuli alas ja pelasti palvelijansa.

Itsensä myymisellä Jumalalle on hinta, mutta siitä on myös suuri palkka. Kun olet penseä, sinulla on jumalisuuden ulkokuori, mutta voima puuttuu: et ole kovin syntinen et myöskään kovin pyhä, Sinut hyväksytään ja elämäsi on aika hiljaista. Et ole haitaksi kenellekään, et edes paholaiselle.

“Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella” (Luuk.7:36- 38).