Profeetta Jesaja lausui valituksen Israelille: ”Voi uppiniskaisia lapsia, sanoo Herra” (Jes. 30:1,englanninkielisessä käännöksessä uppiniskaisia on kapinallisia). Hebreankielinen sana, jota Jesaja käyttää ”kapinallisesta” tässä jakeessa, tarkoittaa luopumista, uppiniskaisuutta, kääntymistä pois. Mistä, tarkalleen, Jumalan kansa oli kääntymässä pois? Ja mikä aiheutti heidän luopumisensa?
Paavali sanoi: "Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään." (1Tim. 6:12.)
Julistustyönsä loppuvaiheessa apostoli pystyi kerskaamaan: "Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt." (2.Tim. 4:7.)
Anteeksiantaminen ei ole vain yhden kerran toiminta, vaan elämäntapa, joka tuo meidät Kristuksen siunauksien alle. "Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte isänne lapsia, joka on taivaissa..." (Matt.5:44-45).
Jeesuksen mukaan anteeksiantaminen ei ole valikoivaa. Emme voi sanoa: "Olet loukannut minua liian paljon, siksi en voi antaa anteeksi." Kristus sanoo meille: "Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?" (Matt.5:46).
Jesaja kuvaa elävästi luvussa 16, mitä tapahtuu sellaiselle ylpeälle kansakunnalle, joka lankeaa Jumalan tuomion alle. Jesaja profetoi tässä Mooabista - Israelin vihollisesta: "Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn, tuon ylen korskean, hänen kopeilunsa, ylpeilynsä ja vihansa, hänen väärät puheensa" (Jesaja 16:6).
Kun Danielin kirja kirjoitettiin, Israel oli vankeudessa Babylonissa. Ja tultaessa lukuun kuusi, pitkän palveluelämän jälkeen, Daniel oli 80 vuotta vanha. Jumalallinen profeetta ja saarnaaja oli elänyt kahden babylonialaisen kuninkaan aikana, Nebukadnessarin ja hänen poikansa Belsassarin. Nyt Daniel palveli kuningas Dareioksen vallan alla.
Äskettäin eräs vilpitön kristitty mies kysyi minulta kirjeessä seuraavan kysymyksen: "Ketä me uskomme? Vuosien kuluessa olen lukenut monien Jumalan palvelijoiden teoksia. He olivat vakuuttuneita siitä, että loppu on lähellä. Mutta sitä ei ole vieläkään tapahtunut. Nyt tajuan, että jotkut heistä yrittivät vain saada kirjaansa myydyksi. Mutta toiset todella ajattelivat Jumalan kertoneen heille, että lopun ajat olivat käsillä.
Apostoli Paavali puhuu kahdesta pelottavasta asiasta, jotka kohtaavat seurakuntaa juuri ennen Jeesuksen paluuta. Herra ei palaa ennen kuin nämä kaksi kammottavaa asiaa tapahtuvat. Haluan osoittaa teille, että kumpikin niistä on parhaillaan käynnissä - aivan teidän silmienne edessä!
Ensinnäkin Paavali kertoo meille, että viimeisinä aikoina on oleva suuri luopumus. Ja toiseksi hän varoittaa, että jumalaton antikristuksen henki viettelee monta uskovaa, jotka vaihtavat puolta!
Israelin lapset olivat toivottomassa tilanteessa! Punainen meri levittäytyi heidän edessään; vuoria oli heidän oikealla ja vasemmalla puolellaan; ja faarao rautaisine vaunuineen sulki tien takaa. Jumalan kansa näytti joutuneen avuttomana ansaan - he olivat helppo saalis, joka vain odotti metsästäjää paikoilleen jähmettyneenä. Mutta usko tai älä, Jumala oli tahallaan johtanut heidät tähän uhkaavaan tilanteeseen!
“Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella, Jeesuksella oli” (Fil.2:5).
“Mutta meillä on Kristuksen mieli” (1.Kor.2:16).
“ja uudistua mielenne hengeltä” (Ef.4:23).
Nämä ovat kaikki Paavalin kehoituksia. Hän sanoo Herran kansalle: “Olkoon teillä se mieli, joka on Kristuksella - Jeesuksen ajatukset - olkoon ne myös teidän ajatuksianne. Tällaiseen mielentilaan me kaikki pyrimme.
Kaikista Vanhan testamentin profeetoista meidän ajallemme puhuu selkeimmin Aamos. Hänen tuomansa profetia on niin kohdistettu meidän sukupolvellemme, että se voisi olla repäisty tämän päivän otsikoista. Itse asiassa Aamoksen sanoma on eräänlainen kaksoisprofetia. Sitä ei tarkoitettu pelkästään Jumalan kansalle hänen aikanaan, vaan myös seurakunnalle juuri nyt - meidän aikanamme.
