Salomo lokeroi elämänsä: puolet Jumalalle ja puolet omille nautinnoilleen. Jumalan Sana puolittain tuomitsi hänet. Hän koki puolittaista surua, puolittaista katumusta, puolittaisella muutoksella! En tiedä, mitä tapahtui, mutta Salomo joutui puolittaiseen synnintuntoon pakanavaimonsa takia, kun hän eli pyhässä paikassa, lähellä liitonarkkia. Niinpä Salomo päätti siirtää vaimonsa ulos, puolitiehen kaupunkia kohti.

Jotta voisi väittää olevansa saarnankestävä, täytyisi kuulla Jumalan Sanaa, väittää rakastavansa sitä, harjoittaa sen tottelemista, mutta sitten ei toimisi sen mukaan! Silloin olisi niin paatunut, ettei sydän enää liiku vaan on täysin saarnojen ulottumattomissa. Tätä voisi nimittää ”evankeliumin paaduttamaksi”.

Mietitäänpä kaikkia Vanhan Testamentin kertomuksia ja henkilöitä. Kuka heistä olisi kaikkein saarnankestävin? Kuka istui selvimmän, vahvimman sanan alla eikä kuitenkaan antanut sen mitenkään vaikuttaa itseensä?

Jumala on kaikkien kunniakkaiden tekojen takana eikä Hän jaa kunniaansa. Hän ei anna minkään esteen tulla Poikansa loistavan kirkkauden eteen. Siksi Hän tarvitsee puhtaita astioita tekemään työtään. Juuri sillä hetkellä, kun Hänen siunauksensa ja voimansa vuotavat vapaasti kansansa läpi, Hän sanoo heille: ”Pitäkää tauko ja laittakaa itsenne ”pitoon”. Minä haluan tutkia teidän sydäntänne.

Ikävöitkö Jumalan suurien tekojen tekemistä? Sitä, että voit palvella ja rakastaa Häntä viimeiseen hengenvetoosi asti? Haluatko Jumalan määrittelevän itsellesi kunniakkaan tulevaisuuden?

Kaikilla murheellisilla, sydämensä särkeneillä Jumalan miehillä Raamatussa oli yksi yhteinen tekijä: he samaistuivat jäännöksen synteihin.

He eivät koskaan rukoilleet fariseuksen tavoin: ”Kiitos Jumala, etten ole niin kuin toiset.” He murehtivat aviorikoksia petoksia ja kompromisseja, mutta rukoilivat myös: ”Jumala minäkin olen syyllinen.” Ei syyllinen karkeisiin synteihin, vaan siihen, että olen Jumalan kirkkautta vailla.

Nehemia oli Jumalan suuren voiman mies. ”Tuli Hanani, eräs minun veljistäni, ja muita miehiä Juudasta. Ja minä kyselin heiltä juutalaisista, siitä pelastuneesta joukosta, joka vankeudesta palanneena oli jäljellä, ja Jerusalemista. Ja he sanoivat minulle: ’Jotka vankeudesta palanneina ovat jäljellä siinä maakunnassa, ne ovat suuressa kurjuudessa ja häväistyksen alaisina; ja Jerusalemin muuri on revitty maahan, ja sen portit ovat tulella poltetut’. Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä”(Neh.1:2-4).

Kun Jumala on aloittamassa uutta työtä, Hän vuodattaa kansansa ylle voiman hengen. Emme voi olla enää hengellisesti laiskoja, tyytyväisiä itseemme, pelkureita ja rentoja. Meistä pitää tulla vahvoja, lämmöllä ja intohimolla täytettyjä Kristusta kohtaan, tuntea syvää ja vakavaa huolta Jumalan työstä. Tänä päivänä Jumala nostaa esiin kansan, joka vihaa syntiä ja vapisee Hänen Sanansa edessä. Hänen jäännöksensä täytyy kuulla ja uskoa pyhiä profeettoja. Heidän ei pidä olla penseitä, vaan heidän tulee ottaa aina vain vakavammin Jumalan asiat, kun päivät kuluvat.

”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sen tähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra”(Jer.6:13, 15).

Aavistatko, että Jumala aikoo tehdä elämässäsi jotakin ihmeellistä? Ehkä Hän on puhunut sydämellesi. “Olen valmistanut sinua varten jotakin erityistä. Vaelluksesi kanssani muuttuu sellaiseksi, jota et ole ennen kokenut”. Ehkä elämäsi on jo ollutkin Jumalan suuresti siunaama. Nyt Pyhä Henki kertoo sinulle, että Hänen pitkällinen lupauksensa kantaa vihdoin hedelmää. Se ihmetyttää sinua.

Jos tämä kuvaa sinun elämääsi juuri nyt, voin kertoa sinulle Raamatun arvovallalla: Valmistaudu tutkimaan sydäntäsi.

Herra sanoi Pietarille: ”Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään" (Luuk.22:32). Katson tätä ihmeellistä esimerkkiä Kristuksen rakkaudesta ja tajuan, etten tiedä ollenkaan miten tulisi rakastaa niitä, jotka lankeavat. Varmaan Jeesus on se ”ystävä veljiäkin uskollisempi”(San.18:24).

Jeesus näkee sekä hyvän että pahan Pietarissa ja päättää: “Tämä mies kannattaa pelastaa! Saatana haluaa häntä, mutta minä haluan häntä vieläkin enemmän”. Pietari rakasta todella Herraa ja Herra todella rakasti Pietaria, vaikka Hän tiesi tämän henkilökohtaiset piirteet.