Olin vain kahdenkymmenen kahden vuoden vanha, kun Jumala antoi sydämeeni halun tulla evankelistaksi. Hän neuvoi minua käyttämään menneisyyttäni ja todistustani, jotta syntiset tulisivat pelastukseen. Siitä ajasta asti olen ollut uskollinen tuolle kutsulle. Joskus olen kyllästynyt kertomaan tarinaani. Olen toivonut, että Jumala käyttäisi minua johonkin muuhun tarkoitukseen. On kovaa elää muistojaan uudelleen ja taas uudelleen.

Eräs nuori pastori soitti minulle valmiina lopettamaan työnsä. Herra oli käyttänyt häntä ihmeellisesti, mutta nyt hän oli lannistunut, koki itsensä arvottomaksi, turhaksi, kaikkiaan huonoksi Jumalalle. Kun hän soitti minulle, hän oli järkyttynyt kaikista ratkaisuista, joita oli tehnyt ja ilmoitti olevansa valmis lopettamaan. Hän oli vihainen Jumalalle ja kun hän puhui minun kanssani, koin, että hän odotti minun olevan vihainen hänelle. Hän vain oli niin murtunut ja maahan lyöty, että tunsin vain Jumalan rakkautta ja myötätuntoa häntä kohtaan.

Johanneksen evankeliumin 13:ssa Jeesus otti pyyhkeen ja vesivadin ja pesi opetuslastensa jalat.

”Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat” (Joh.13:14). Sen jälkeen, kun hän oli pessyt heidän jalkansa, hän kysyi heiltä: ”Tiedättekö, mitä olen tehnyt juuri teille?” Toisin sanoen: ”Ymmärrättekö jalkojen pesun hengellisen merkityksen?”

Kun Jeesus pesi opetuslastensa jalat, uskon, että hän antoi heille syvällisen opetuksen siitä, miten Kristuksen ruumiiseen voidaan saada yhteys.

”Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton! Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä. Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva” (Jes.54:11 -13).

Voimme ymmärtää, kuinka Jumala vapauttaa meidät vaikeuksistamme, kun tajuamme, miten hän pelasti Israelin orjuudesta.

”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut” (1 Kor.10:11).

 Kaikki, mikä tapahtui Israelille - heidän orjuutensa, koetuksensa, pelastuksensa Egyptistä – on todistusta, malleja ja esimerkkejä meille tämän päivän kristityille.  Todellakin, Israelin fyysinen vapautus osoittaa meille tulevaa hengellistä vapautusta.

”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa” (Fil.4:4-8);

Me elämme viimeisiä päiviä, ja tuntemamme maailma uppoutuu uskomattoman pimeyden valtaan. Raamatun profetia toteutuu päivittäin edessämme.  Pian näemme Jerusalemin armeijoiden piirittämänä.

”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme” (1 Joh.4:11).  Rakkaus lähimmäistämme kohtaan, jota tässä käsitellään, ei ole vain kädenpuristus, pikainen halaus tai imartelu.  Ei, tällainen rakkaus näkee toisen tarpeet ja tekee jotakin sen hyväksi. Itse asiassa, Johanneksen mukaan, jos me näemme veljemme hädässä emmekä tee mitään, Jumalan rakkaus ei ole meissä.

Jumalan on siunannut Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa tänä päivänä valtavasti. Jollei kaiken hengellisen työn takana ajavana voimana ole täydellinen riippuvuus Pyhästä Hengestä, kaikki yrittäminen on turhaa. Komea musiikki, sanahelinää täynnä oleva saarna tai vakuuttavat henkilöt ovat ihan hyviä, mutta vain Pyhän Hengen voima ja osoitus voi tuoda ihmiset polvilleen.

Miksi Jumala odotti niin kauan, että Aabraham ja Saara olivat vanhoja, ennen kuin hän antoi heille pojan? Miksi hän odotti, kunnes tilanne oli inhimillisesti katsoen mahdoton, ja vain ehdoton usko häneen voisi toteuttaa lupauksen? Siitä syystä, että tämän siemenen oli määrä syntyä täydellisesti uskosta.