“Ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää” (2 Kor.1:9). Apostoli Paavali kirjoitti nämä sanat, kun oli pudonnut rotkon pohjalle. Hän tarkoitti sanoa: ”Herra vei minut inhimillisen avun saavuttamattomiin. Se oli toivoton paikka, niin että vain ylösnousemusvoiman Jumala voisi pelastaa minut”.
Sen jälkeen, kun Aatami ja Eeva olivat syöneet kiellettyä hedelmää Eedenin puutarhassa, he piiloutuivat Jumalalta, kun kuulivat hänen kulkevan paratiisissa päivän viileydessä (ks. 1 Moos.3:8). Sen jälkeen, kun Daavid oli tehnyt aviorikoksen oman armeijansa tärkeimpiin kuuluvan sotilaan vaimon kanssa, hän järjesti miehen tapettavaksi taistelussa, niin että saattoi mennä naimisiin saman vaimon kanssa. Näemme Daavidin menevän sitten itseensä… Hän kieltäytyi menemästä taisteluun ja piileksi sen sijaan palatsissaan.
Kaikkein eniten seurakuntien työntekijät tarvitsevat tänä päivänä lohdutuksen taitoa, jotta he voisivat lohduttaa toisia heidän vaikeina hetkinään ja ahdistuksissaan. Monet uskovat eivät yksin kertaisesti tiedä, minne kääntyä, kun heillä on vaikeuksia.
Tuttu Raamatunkohta, joka kuvaa Jeesuksen tarkoitusta maan päällä löytyy Luuk.4:18-19: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta".
Vanheneminen maailmassa on pelottavaa, mutta Kristuksen ruumiissa voima annetaan vanhoille – voima yli profetian ja näkyjen. Elämän lopulla ihmiset, joita rakastat, kaikkein läheisimmät ja ne, jotka Jumala on antanut sinun hoitoosi, ovat kaikkein tärkeimmät.
Kun vanhanet Kristuksen ruumiissa, sinun ei tarvitse kääriytyä rullalle ja kuolla. Sinä voit ruveta elämään! Meidän rukouksemme pitää olla: ”Oi, Herra, käännä sydämemme tämän sukupolven lapsien puoleen. Jos he ovat näköjään kaukana, anna meille rohkeus puhua heidän elämäänsä ja tehdä kestävä vaikutus!”
”Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme”(Gal.5:25). Monet meistä ovat kuulleet ilmaisun ”vaella Hengessä” koko elämäsi, mutta mitä se oikeastaan merkitsee? Uskon, että se tarkoittaa uskomatonta, selvää johdatusta ja selviä ratkaisuja. Pyhä Henki antaa ehdottoman, selvästi yksityiskohtaisen johdatuksen niille, jotka vaeltavat hänessä.
Tunnettu vertaus kylväjästä puhuu kärsivällisyydestä. Ei kärsivällisyydestä ihmisiä vaan Jumalaa kohtaan. Muistat Jeesuksen puheen siemenistä, eikö? Jotkut putosivat tien oheen, jotkut kalliolle, toiset orjantappuroiden sekaan… ja muutamat hyvään maahan. Käydäänpä läpi Jeesuksen selitys vertaukseen.
Menneisyyden kristityt ovat luulleet, että pelastus olisi vain fyysistä. Pian ihmiset huomaavat, että heidät päästetään pelosta ja ahdistuksesta. Kun aikaa tulee, pelastus merkitsee ”varmaa sanaa taivaasta”. Kun kauheita alkaa tapahtua, ihmiset haluavat tietää, mitä Jumala tekee seuraavaksi. He kääntyvät kaikkiin mahdollisiin suuntiin, haluten kuulla jonkun äänen, joka on vakaa, rauhallinen ja turvallinen. He huutavat: ”Onko tämä Jumala tuomio? Koska tämä päättyy?”
Maailmassa tapahtuu tänään jotakin hyvin voimallista. Jumala tekee salaista, hiljaista työtä, jotakin yliluonnollista, joka käy yli ihmisen ymmärryksen. Hän valmistelee pientä, mutta voimakasta armeijaa, josta tulee sitoutunein maan päällä. Herra aikoo päättää aikakauden puhtaalla, antautuneella, pelottomalla jäännöksellä.
Koko ikäni olen kuullut tarinoita jumalisista esimerkeistä, miehistä ja naisista, jotka viettivät tunteja, jopa päiviä paastoten ja rukoillen. He tunsivat Jumalan äänen ja heillä oli voimaa nousta menestyksekkäästi oman aikansa pahaa vastaan.
”Olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin “(1 Kor.9:19). Tässä jakeessa näemme, että Paavali alkaa ymmärtää elämäntehtävänsä: sielujen voittamisen Jeesukselle Kristukselle! Jakeessa 16 hän sanoo: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista!”