”Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa” (2 Kor.1:10).

Paavali puhuu tässä Jumalan pelastavasta voimasta – menneestä, nykyisestä ja tulevasta! Hän sanoo: ”Jumala on pelastanut meidät menneisyydessä. Hän pelastaa meidät nyt ja hän pelastaa meidät tulevaisuudessakin kaikesta huolesta ja koettelemuksesta. Meidän ei tarvitse pelätä mitään, mikä tulee tiellemme, koska tiedämme, että Jumala aikoo pelastaa meidät!

”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää” (1 Kor.10:13).

Useimmat meistä tietävät, että Kristus on rakkauden täydellinen malli. Tiedämme, että 1 Kor.13 puhuu upeimmasta rakkaudesta ja tiedämme, että Jumala on rakkaus. Sitten typerinä yritämme rakastaa enemmän omin voimin. Teemme tieten tahtoen hyvää tarkoittavia yrityksiä päästä itsekkäistä tavoistamme ja inhostamme outoja, etovia ihmisiä kohtaan. Kun reagoimme epäystävällisesti ja koemme epäonnistuvamme, menemme taas peilin eteen. Uskomme, että voimme jotenkin rakastaa ihmisiä enemmän, kun vain yritämme kovemmin ja luemme Raamattua.

Monilta meistä puuttuu elämämme elintärkeä linkki, mikä usein aiheuttaa sen, ettei meidän rukouksiimme vastata.  Rakas lukija, tämä puuttuva linkki on usko. ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hebr.11:6).

Jaakob antaa tähän hyvin selvän neuvon: ”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa” (Jaak.1:6 -7). 

Ruumiisi on Pyhän Hengen temppeli ja sinun sydämesi pyhästä pyhäköstä hän vaikuttaa kaikkiin tunteisiisi, kutsuu, rohkaisee, lohduttaa, todistaa synnistäsi, opettaa, moittii ja ilmaisee Kristuksen todellisuutta. Mikä valtava lahja!

Surullista kyllä, monet hylkäävät sisällään olevan ihmeellisen lahjan. Jotkut jopa jättävät Pyhän Hengen täysin huomiotta, kulkien päivittäisessä elämässään, ikään kuin hän ei asuisikaan heissä.

Daavid julisti rohkeasti: ”Jumala on minun kasvojeni apu” (Ps.42:11).  Kun puhumme kasvoista, viittaamme kasvojen ilmeeseen, jopa ruumiin kieleen ja äänen väriin. Daavid sanoo tässä jotakin hyvin tärkeätä. Sinun kasvosi ovat kuin ilmoitustaulu, jossa kerrotaan, mitä sydämessäsi liikkuu, kaikki ilo ja hämmennys heijastuu siihen.

Kun mielesi on maassa elämän huolten tähden, saatat olla taipuvainen rypistämään naamaasi tai jopa istua kasassa. Parhaimmillasi saatat näyttää mietteliäältä, otsa rypyssä ja surkean näköisenä.

Kun Jumalan lapset kulkevat päivittäisissä rutiineissaan eteenpäin vaelluksessa Jeesuksen kanssa, heidät saattaa yhtäkkiä kohdata myrsky. Vaikeuksien aaltoja tulee heitä kohti joka puolelta. Psalmissa 107:23-26, luemme niistä, jotka ”lähtivät laivoilla merelle” ja joutuivat myrskytuulien heiteltäviksi. Tässä kertomuksessa merimiehet olivat niin peloissaan, että ”heidän sielunsa menehtyi tuskasta” (jae 26).

Tämän päivän kulttuurissa monilla kristityillä on epätietoisuutta voittamisen määritelmästä. Aivan liian usein emme edes osaa selittää, miltä voitto näyttää. Pastorit ajattelevat, että saadakseen seurakuntansa ns. voittavaksi, heillä pitää olla suuremmat rakennukset, komeampi budjetti, tehokas ylistysryhmä, hyvät lapsityöntekijät. Liikemiehet ajattelevat, että työntekijöiden lisääminen, voiton eneneminen ja oman asemansa pönkittäminen kuuluvat voittamiseen.  Kaikki nämä asiat ovat tietenkin hyviä ja jossakin mielessä ne kuuluvatkin voittoon.

Kun matkustan ympäri maata ja puhun ja evankelioin, kerron usein tarinoita, jotka kuvaavat Jumalan työtä meidän työssämme. Kovettuneiden rikollisten ja jengijohtajien kertomuksia, jotka tulevat meidän tilaisuuksiimme aiheuttamaan ongelmia. Sitten he joutuvat huomaamaan, että Pyhä Henki onkin saanut heidät synnintuntoon. He pyytävät anteeksi Jumalalta. Toisinaan viittaan ihmeellisiin parantumisiin, niin fyysisiin kuin hengellisiin, joita tapahtuu.

Jumala on luvannut kansalleen valtavan levon, johon kuuluu sielun rauha. Surullista kyllä, liian monet kristityt eivät aavistakaan, millaista on levätä pelastuksessa. Heillä ei ole rauhaa, joka on tarjona kaikille kristityille Jesuksessa Kristuksessa. Se on rauha, joka voi kantaa heidät myrskyn läpi.