Meidän maalliset ihastuksemme muuttuvat, joskus päivittäin, kuumasta ja innokkaasta penseään tai jopa kylmään kun tunteemme vaihtuvat. Me saatamme olla eräänä päivänä valmiita kuolemaan Jeesuksen tähden niin kuin opetuslapset ja sitten kuitenkin valmiita hylkäämään hänet ja pakenemaan seuraavana. Voimme sanoa Herralle, että luotamme hänen antavan meille kaiken, mitä tarvitsemme ja silti helliä epäilyä ja pelkoa, kun tilanteet vaihtuvat.
Monet uskovat puhuvat läheisyydestä Herran kanssa, vaelluksesta hänen kanssaan, hänen tuntemisestaan, hänen seurassaan olemisesta. Mutta emme voi olla todellisessa yhteydessä Jumalan kanssa, jos emme saa sydämiimme täyttä ilmestystä hänen rakkaudestaan, armostaan ja laupeudestaan.
Yksi ainoa asia voi pitää meitä tulevina vaikeina aikoina pystyssä ja se on Jumalan kirkkauden ymmärtäminen. Kun sen tajuaa, avautuu ovi voittoisaan elämään!
Jumalan kirkkaus on Herran luonnon ja olemuksen ilmentymä. Vanhassa Testamentissa Mooses sai nähdä kirjaimellisesti Jumalan kirkkauden: ”Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ’Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit"(2 Moos.34:6-7).
Kun Herra tuli maan päälle asumaan meidän keskellämme, hänellä oli erityinen syy siihen. Se oli peräisin ajalta ennen maan perustamista. Hän tuli tänne tehtävänään opettaa meille Isästä, tehdä voimallisia tekoja, pelastaa meidät synnistä ja vapauttaa meidät kaikista kahleista.
Sellainen Vapahtaja luonnollisesti vetäisi puoleensa maailman hallitsevien valtojen huomion. Huolimatta kaikista kuolettavista esineistä, joita ihmiset ja Saatana heitti hänen päälleen, Jeesus pystyi suorittamaan päämääränsä.
Ole luja, kun Jumala näyttää olevan ääneti, sillä voitto on yhä sinun. Ei sitä ole otettu pois. Ei sinua ole leikattu pois Jumalan elämästä muutaman erheen tähden vaelluksesi varrella. Ei Jumala toimi niin. Käänny vain yksinkertaisesti hänen puoleensa, niin kuin kuningas Daavid teki – koko sydämestäsi.
Kuningas Daavid usein ilmaisi surujaan ja taisteluitaan: ”Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!... Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta” (Ps.55: ja 8). Joskus Daavidin murhe vei hänet kyynelten partaalle ja hän ilmaisee epätoivonsa hienovaraisesti.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä” (Hebr.4:15).
Jotkut uskovat ovat aina kriisissä ja näyttävät haluavan kertoa sinulle kaikista ongelmista, joita he kohtaavat. He tuntevat tarvetta kuvailla huoliaan toisille, mutta tuntuvat kieltäytyvän viemästä niitä Jeesukselle, ikään kuin hänellä ei olisi tarjota mitään.
Olemme kaikki tapaolentoja. Nousemme tavallisesti samalla aikaa, syömme saman aamiaisen, ajamme samaa reittiä työpaikallemme ja kuuntelemme ajaessamme samaa radioasemaa. Me teemme loputtomia toistoja päivittäisissä rutiineissamme. Sellaista elämä on. Vaikka se ei näytä aina samalta, siinä on kuitenkin todellista uskollisuuden ja vastuullisuuden kypsyyttä ja kasvua päivästä toiseen, vuosi vuoden jälkeen.
Joskus herään keskellä yötä aiheettomaan ahdistukseen. ”Meidän veljiemme syyttäjä” kuiskii:
”Sinä et ole hyvä, olet arvoton, toisten taakkana. Katso menneisyyttäsi, kuinka monta kertaa olet möhlinyt”. Saatana mielellään kiusaa ja kiduttaa kristittyjä. Jeesus sanoi tullessaan: ”Nyt riittää. Se on nyt loppu!” Sitten hän vielä lisää vakuutuksen: ”Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä”(Joh.5:45).