Profeetta Elia oli käynyt niin murheelliseksi kansansa moraalisesta luopumuksesta, että hän juoksi pakoon Iisebelin, kuningas Aahabin vaimon uhkauksia, ja piilotteli luolassa.

”Elia, miksi olet piilossa?”, Jumala kysyi häneltä.

"Siksi, että israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi ja kaikki etsivät nautintoa.  Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen." (ks. 1 Kun.9:10).

Kaikkein pimeimpänä hetkenään Jeremia huomasi loistavan totuuden, joka antoi hänen mieleensä uutta toivoa ja varmuutta. Itse asiassa hän jo tiesi tämän totuuden, mutta se ei koskettanut hänen sieluaan, ennen kuin hän tuli aivan omien voimiensa päähän. Kun hän putosi aivan pohjalle, hän huomasi, että Jumala oli siellä,. ”Alhaalla” ei merkitse joutumista pimeään rotkoon vaan syvemmälle Jumalaan.  Niin, totuus on siinä, että Jumalaa ei löydetäkään ”siellä ylhäällä”, joissakin autuaallisissa huolettomissa taivaissa, vaan murheen ja epätoivon varjoissa.

Kaikki me haluaisimme vaeltaa täydellisessä vapaudessa asioista, jotka kiusasivat meitä ennen. Tämä saattaa jokin tietty synti tai jonkinlainen tunneasia. Jopa syvä petos tai sarja pettymyksiä voi rakentaa muurin ja viedä sinut orjuuttavaan paikkaan, joka halvaannuttaa sinun vaelluksesi Jumalan kanssa.

Miten voit päästä vapaaksi ja pysyä vapaana siteistä? Onko olemassa keino löytää loistava, pysyvä, voimallinen voitto Jeesuksessa Kristuksessa?

Usein, kun Jumalan kansa näyttää olevan pahimmassa kuviteltavissa olevassa asemassa, hän tekee sen, mikä on mahdotonta! Sellaisina aikoina meidän pitää tehdä vain tietoinen päätös luottaa Häneen. Mitä sitten tulleekaan ulos suustamme, on varmasti Jumalan sanomaa. Emme voi vaieta. Uskon, että elämme juuri sellaista hetkeä.

Psalmissa 115 kirjoittaja piirtää vakavan kuvan sanoessaan: ”Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista”(Ps.115:17). Hepreankielessä ”ei kukaan hiljaisuuteen astuneista” merkitsee niitä, jotka eivät pysty puhumaan.

”Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on“(Fil.2:19).

Paavali oli vankilassa, Roomassa, ei ajattelemassa omaa mukavuuttaan tai omaa vaikeaa tilannettaan. Hänen mielessään olivat ainoastaan omiensa hengelliset ja fyysiset tarpeet. Siksi hän sanoi heille: ”Saan lohdutusta siitä, kun kuulen, että voitte hyvin, niin hengen kuin ruumiinkin puolesta. Niinpä lähetän Timoteuksen tervehtimään teitä puolestani”(Fil.2:19).

Jos sydämesi haluaa hyväksyä toiset ihmiset, ja se vaikuttaa elämäntapaasi, uskollisuutesi on jakautunut. Yrität miellyttää aina jotakuta toista, ei Jeesusta.

Muutama vuosi kääntymisensä jälkeen apostoli Paavalin meni Jerusalemin seurakuntaan ja yritti päästä opetuslasten joukkoon. ”Mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi”(Ap.t.9:26).

 Apostolit tunsivat Paavalin maineen vainoajana. Juudean seurakunnat olivat kuulleet hänestä ainoastaan: ”Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti"(Gal.1:23).

Rukouksen laiminlyömisestä seuraa pahoja asioita. Sana sanoo: ”Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta”(Hebr.2:3). 

Tiedän, millaista on elää kuivuneen elävän veden lähteen luona, kun kaikki elämäni siunaukset ovat ehtyneet. Noiden kausien aikana minulla on ollut hiljaisia hetkiä, muttei varsinaista intoa rukoukseen. Annan elämän huolten ryöstää aikaa Herran kanssa.

Kun opetuslapset sanoivat Jeesukselle: “Herra, opeta meitä rukoilemaan”(Luuk.11:1), he todella halusivat oppia rukoilemaan tavalla, joka miellyttäisi häntä. Samoin monet uskovat tänä päivänä mielellään olisivat uskollisia rukouksessa, mutteivät tiedä, miten se tapahtuu. He eivät vain yksinkertaisesti tajua rukouksen ehdotonta tarpeellisuutta ja eivät siksi harjoita toimivaa rukouselämää.

Jeesus oli kolmivuotisen toimintansa aikana parantanut sairaita, korjannut sokeiden näön, herättänyt kuolleita, ruokkinut ihmeen kautta valtavia ihmisjoukkoja, saarnannut hyviä uutisia köyhille ja opettanut heille totuutta taivaallisesta Isästään. Näin pitkä lista suorituksia syntyi siksi, että Poika oli kuuliainen Isän tahdolle.

Jeesuksen julkisen toiminnan alussa tapahtui merkittävä asia hänen oman kaupunkinsa, Nasaretin synagogassa. Lukiessaan vuorollaan sille sapatin päivälle kuuluvaa Vanhan Testamentin tekstiä, Herra luki nämä jakeet:

"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta"(Luuk.4:18 – 19).