Kun Jumalan miestä (tai naista) valmistetaan, vihollisen voimat häntä kohti raivokkaasti.
Maistatko kivun katkeran maljan, kun joudut olemaan eristäytymisen ja hämmennyksen kauheassa hetkessä? Jos niin, kehotan sinua seisomaan vahvana uskossa: ”Minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu” (2 Tim.1:12).
Jeesus sanoi Getsemanessa: “Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti" (Matt.26:38). Voitko kuvitella Jumalan Poikaa hämmennyksen yössä? Eikö hän tiennyt, että hän voittaisi helvetin ja kuoleman? Eikö hänellä ollut sisäistä kokemusta johdatuksesta ja päämäärästä. Eikö hän tiennyt, että Isä oli hänen kanssaan?
Sukupolvesta toiseen on sanottu uskoville, että uskossa olemisen kovin vaihe on viimeiset puoli tuntia. Haluaisin lisätä tähän sanan, että hämmennyksen yö tulee juuri ennen voittoa, juuri kun pimeys murtuu ja valo alkaa koittaa.
Kun Pyhä Henki kehottaa meitä puhumaan rakkaudessa, meidän tulee tehdä niin. Äskettäin lounastaessani vaimoni kanssa, koin tarvetta sanoa yhdelle pöytämme tarjoilijoista, että Jeesus rakastaa häntä. Hän ei vastannut, mutta myöhemmin näin hänen kertovan jollekin tovereistaan, mitä olin sanonut. Se vaikutti muutaman uteliaan katseen meitä kohti. Sitten tapahtui jotakin kiintoisaa. Kun olimme lähdössä pois, eräs toinen tarjoilija pysäytti minut ja pyysi minua rukoilemaan puolestaan.
Kun Jumala sanoo: ”Minä aion käyttää elämääsi omaksi kunniakseni”, me unohdamme usein, että miekkaa ei taota riippukeinussa vaan alasimella. Tulee kuumuutta, vasarointia, taivuttelua, uudelleen muotoilua. Se on kaikki tarpeen, ja siihen menee aikaa. Sen kuluessa huudamme: ”Herra, minä luulin sinun sanoneen, että aiot käyttää elämääni, mutta huomaan vain olevani tässä tulessa. Oi, Jeesus auta!”
Herra vastaa sinulle: ”Sanoinhan sinulle, että aion käyttää elämääsi kunniakseni! En voi käyttää sinua, ennen kuin olet valmis!”
Kun puhun täydellisestä luottamuksesta Kristukseen, en tarkoita ainoastaan hänen pelastavaa, vaan myös hänen ylläpitävää voimaansa. Meidän pitää uskoa Hänen Henkensä varjelevan meitä ja muuttavan meitä Kristuksen kaltaisuuteen.
Olit aiemmin leikattu pois Jumalasta pahojen tekojesi takia. Mikä hyvä työ sovitti sinut hänen kanssaan? Ei mikään! Kukaan ei koskaan ole pystynyt pyhittämään itseään omin avuin. Meidät tuodaan Kristuksen pyhyyteen vain uskon kautta siihen, mitä Jumalan Sana sanoo: ”Jos olet Kristuksessa, ole yhtä pyhä kuin hän.”
Tiedämme, että Jumala vapahti Israelin yliluonnollisesti. Palavan pensaan luona Moosesta valmistettiin luottamaan Jumalan ihmeelliseen työhön. Hän oppi myös jotakin Jumalan luonnosta. Se auttaisi myöhemmin häntä luottamaan Jumalan vievän kaiken päätökseen. Mikä olikaan tuo Jumalan luonnon piirre? Hänen pyhyytensä!
Mooses oli yksinään Hooreb-vuorella paimentamassa appensa lampaita, kun hänen huomionsa kiinnittyi outoon näkyyn. Pensas paloi. Kun hän meni lähemmäs nähdäkseen paremmin, Jumala kutsui häntä pensaasta.
Niin Mooses sanoi: "Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi". Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta"(2 Moos.3:3 -4).
Jumala oli läsnä pensaassa. Siksi se paloi, mutta ei poroiksi. Se oli Jumalan pyhyyden näkyvä ilmaus.
Jeesus Kristus, Vapahtajamme, on ainoa täysin pyhä. Koska Jeesus on pyhä ja täydellinen, Jumala ei huomaa muita henkilöitä. Jos siis tahdomme Taivaallisen Isämme hyväksynnän, meidän pitää olla Kristuksessa, hänen armonsa sisällä. Mitkään omat tekomme eivät kelpaa.
”Ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden”(Ef.2:16). ”Kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Ef.2:15).
Uskonnolliset ihmiset keskittyvät mieluummin pimeyteen kuin valkeuteen. Kuulen niin monien uskovien päästelevän suustaan katkeria sanoja: ”Kulttuurissa on vika” tai ”Syy on hallituksen” tai ”Sillä joukolla on meihin huono vaikutus”. Jos vaellat Jeesuksen tavoin, et kiroa pimeyttä, koska olet keskittynyt siihen valoon, jota itse tuot. Anna kun kerron.
Kun Pietari ja Johannes, Apostolien tekojen kolmannessa luvussa, paransivat ramman miehen temppeliin johtavalla portilla, lukuisa joukko katsoi ihmeissään näkemäänsä. He olivat tunteneet tämän miehen vuosia, ja ilmeinen parantuminen oli tapahtunut. Kun ihmiset kysyivät siitä opetuslapsilta, Pietari sanoi heille: "Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.