”Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on” (Heb.10:36).
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja havaitsee väsymyksen ja kärsimättömyyden hiipivän uskovien elämään. Hän halusi osoittaa tämän samaistamalla heille Saatanan kaikkein tehokkaimman aseen niitä kohtaan jotka tulivat väsyneiksi tekemään hyvää: kärsimättömyyden Jumalaa kohtaan.
Vihollinen tulee tulvan lailla niitä pyhiä vastaan joilla ei ole mitään osaa pimeyden kanssa. Saatana voi saada tilanteen näyttämään että kaikki heidän elämässään on hajoamassa: heidän rukouksensa näyttävät jäävän vaille vastausta, taivas tuntuu vaskelta, ja he kärsivät koettelemuksista joita tulee joka suunnalta. Sellaisina aikoina heidän sydämensä kuiskaa tuomitsevasti: ”Sinulta puuttuu uskoa. Jos vain uskoisit paljon oikeamielisemmin – jos olisit lähempänä Jeesusta, jos ajatuksesi ei olisi niin pahoja – mikään tästä ei tapahtuisi sinulle.
Miksi jotkut ihmiset näyttävät selviävän yksinkertaisen helposti elämässään? Näyttää, että he eivät koskaan kärsi. Kaikki mihin he ryhtyvät alkaa kukoistaa, ja he näyttävät aina onnellisilta niin kuin heillä ei olisi mitään huolia maailmassa.
Jesajan kirjan 37. luvussa voimme lukea tarinan kuninkaasta nimeltä Hiskia.
Hiskia oli hyvä kuningas. Hän seurasi Herraa ja Raamattu sanoo että Jumala piti arvossa ja siunasi häntä. Mutta Hiskia joutui vaikeaan tilanteeseen. Hän joutui riitatilanteeseen Assyrian kuninkaan kanssa, joka piiritti Jerusalemin niin ettei ruokaa saatu kuljetettua sen sisäpuolelle.
Kaiken tämän keskellä, Assyrian kuningas sanoi kirjeessään Hiskialle Jesaja 37:10:
”Älä anna Jumalasi, johon sinä luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele: Jerusalem ei joudu Assurin kuninkaan käsiin.”
Vuosia sitten Herra vaikutti sydämelleni että aloittaisin Raamattupiirin pienessä maaseudulla olevassa kirkossa, todella pienessä kaupungissa, jonka nimi oli Pendleton. Tämä sijaitsi sellaisella alueella Kanadaa, jossa ei ollut noin 40 neliökilometrin alueella yhtään todellista todistusta Kristillisyydestä mistä olisimme olleet tietoisia.
”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet” (Ef.6:11).
Uskovat, jotka asuvat sodan runtelemassa Irakissa, kertovat, “Vaikeat ajat eivät ole tulossa – meille, vaikeat ajat ovat olleet täällä jo vuosia.” He ovat kohdanneet kärsimyksiä sukupolvien ajan ja he ovat oppineet riippumaan kiinni uskossa. Koska he ovat pukeneet yllensä Jumalan koko sota-asun, heidät on varustettu kestämään pahaa ja julistamaan evankeliumia ympärillä oleville ihmisille.
Meidän täytyy olla täysin tietoisia vihollisen juonista ja metodeista. Kaikista voimakkain ase Saatanan arsenaalissa on ilkeä valhe – itse valheiden mestarilta! Mikä on hänen suurin valheensa? Se että Jumala ei ole uskollinen Hänen lapsilleen.
Niin kuin hän on tehnyt läpi historian, Saatana haluaa hyökätä koteihimme, avioliittoihimme, lapsiimme, terveyteemme, työpaikkoihimme, meidän uskoomme Herraa kohtaan. Jeesus kertoi Pietarille, ”Saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja” (Luuk.22:31).
”Mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjään” (Luuk.22:32). Minulle tämä on yksi kaikista rohkaisevimmista Raamatunjakeista. Pietari kohtasi todella vaikean koettelemuksen ja Jeesus vakuutti hänelle että mitä ikinä hän joutuukin kohtaamaan, hänen uskonsa ei raukeaisi tyhjään.
Vaikka Pietari oli kieltänyt Kristuksen, Jumala ei hyljännyt häntä – ei hetkeksikään. Tämä kerran peloton opetuslapsi oli aivan murtunut ja tuskissaan epäonnistumisensa tähden, mutta hän ei ollut hetkeäkään omillaan. Ja samoin, rakkaani, emme ole mekään.
Meillä on lempeä, rakastava Isä jota koskettaa meidän heikkouden tunteemme. Jopa Jeesus itse itki koetuksen hetkellä. Hän tuntee omakohtaisesti meidän kipumme ja Hän on lähettänyt Pyhän Henkensä lohduttamaan meitä ja tuomaan toivoa ja rauhaa meidän sielullemme.
Maailma seuraa meitä mielenkiinnolla, kun kohtaamme haasteellisia tilanteita, odottaen että me pystymme laulamaan ylistystä keskellä vaikeimpia hetkiämme. Näemme tästä esimerkin Jumalan Sanassa.
Yhtenä päivänä ollessaan matkalla rukoilemaan Pietari ja Johannes kohtasivat ramman miehen joka makasi temppelin portilla pyytäen almuja ihmisiltä. Pietarin kuullessa hänen pyyntönsä hän pyysi häntä katsomaan heihin. Rampa mies odotti saavansa heiltä jotain, mutta sen sijaan hän kuuli Pietarin sanovan, "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy." (Apt.3:6).