Finnish Devotionals

Tässä on alkuperäisestä Hebrean kielestä käännetty teksti Psalmille 119: ” Kun juonikkaat vainoojat lähestyivät minua, jotka ovat kaukana sinun laistasi; silloin sinä, Jumala, olit lähellä kaikkien uskollisten käskyjesi kanssa” (Ps.119:150-151, vapaasti suomennettu Helen Spurrellin käännöksestä).

Demoniset vallat ja voimat olivat ympäröineet Daavidin, tarkoituksenaan tuhota sekä Daavid että Israel. Kuitenkin tämä Jumalan mies todisti, että kun vihollinen lähestyi, hän luotti Herran, että Herra tuli vieläkin lähemmäksi.

Raamattu puhuu uudelleen ja uudelleen Jumalan pelosta: ”Pelkää Herraa ja karta pahaa” (San.3:7). ”Herran pelko on pahan vihaamista” (San.8:13). ”Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään” (San.16:6).

Jos ei ole Jumalan pelkoa, ihmiset joutuvat keksimään mukavuuden evankeliumin.

Maailma on sekoittanut evankeliumin ”cocktailin”, jossa ei ole Jumalaa ja siksi ei taivasta eikä myöskään helvettiä. Ei ole elämää kuoleman jälkeen eikä mitään, missä joutuisi vastuuseen teoistaan.

Vuosia sitten minut oli kutsuttu luennoimaan Yalen yliopistoon.  Sinne saavuttuani minua varoitettiin kuulijoiden joukossa olevasta mielenosoittajien ryhmästä, jotka olivat valmiita keskeyttämään puheeni sovitusta merkistä. Kun nousin puhujan korokkeelle, näin joidenkin noista mielenosoittajista pitävän kädessään kylttejä.

”Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: ’Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niin kuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa’ ” (Hebr.3:7-8).

”Pitäkäämme kiinni [uskon] tunnustuksesta” (Hebr.4:14).

Jotkut uskosta luopuneet sanovat itselleen: ”Voin päästä oikeaan suhteeseen Herran kanssa, milloin haluan tehdä niin. Nyt en ole siihen aivan valmis. En ole Jumalalle vihainen, tarvitsen vain aikaa ystävilleni, aikaa nauttia elämästä. Tiedän, että Jumala on rakastava ja armollinen. Siispä, kun olen valmis, tulen taas Hänen luokseen. Tiedän milloin se aika on”. Kuulen näitä ajatuksia erityisesti nuorten ihmisten suusta, jotka ovat ajautuneet pois.

Teologit usein käyttävät sanaa “synnitön” kuvaamaan Jeesusta.  Olla ”syntinen” tarkoittaa, että epäonnistuu, on syyllinen, taistelee, tuo esiin idean, joka on sellainen, joka ärsyttää sinua. Inhimillisessä luonnossaankin Jeesuksen jumalallinen luonto kävi kaiken sen yli. Hänen silmissään ei ollut himoa eikä sydämessään ylpeyttä. Se on itsessään kunniakasta. Jo Hänen inhimillinen luontonsa pysyi hallitsevana, yhtenä Jumalan kanssa (Matt.18:18; Kol.2:10).

Kerran kuulin erään lähetystyöntekijän puhuvan suurista herätyksistä kaikkialla maailmassa. Oli selvää, että joka tapauksessa ”rukouksen henki” on sidottu viimeiseen sadonkorjuuseen. Vietnamissa, Kiinassa, Siperiassa, Amazonin alueella, Afrikassa Jumalan kansa rukoilee tulisesti ja innolla, itkien ja huutaen Jumalaa, etsien Hänen kasvojaan, sekä käsitellen synnin ja kääntyen vanhurskauteen.

Katsokaamme Danielin rukousta: ”Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, …kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme… sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen“(Dan.9:17 - 18).

Sanaa ”rukous” ei koskaan käytetä Raamatussa paitsi rukouksesta, joka on lausuttu ääneen. Toisin sanoen, se ei ole yksityinen rukous eikä meditaatio. Rukous on ehdottomasti sellainen, jonka me lausumme ääneen!

Kirje Tiitukselle kertoo meille, että armo annettiin meille voimaksi syntiä vastaan voidaksemme elää puhdasta, pyhää elämää. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä”(Tiit.2:11 - 13).

Ei ole väliä sillä, minkälaisia ilmestyksiä näet niin sanotuissa herätyksissä. Se ei ole todellista Jumalan toimintaa, jollei sen päämääränä ole sadonkorjuu! Pyhän Hengen sateet lankeavat aina tuottamaan sielujen kokoamista.

Jumala vuodatti Henkensä Helluntaina pehmittääkseen ja valmistaakseen maaperää evankeliumin siemen kylvämiselle. Hengellä täytetyt uskovat lähetettiin Yläsalista kaikkeen maailmaan tekemään Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia.