Surullista kyllä, uskonnollinen maailma on ollut jakautuneena vuosisatoja. Sukupolvien aikana on tapahtunut kauheita jakautumisia, jotka ovat saattaneet uskovat napitusten toisiansa vastaan. Veli on käynyt veljeä vastaan, sisar sisartaan ja kokonaisia kirkkokuntia on hajonnut.

Maailma tarvitsee kuvitettuja saarnoja, voimakkaita, henkilökohtaisia esimerkkejä, Jumalan rakkaudesta.

Joh.17:21:ssä Jeesus rukoili: ”Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt” (kirjoittajan kursiivi).

Juuri ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus varoitti opetuslapsiaan: ” Joitakin teistä hyljeksitään, jotkut joutuvat vankilaan, jotkut jopa tapetaan. Kaikki joudutte vainotuiksi” (ks. Joh.16:2). Mikä jäähyväissaarna!

Näinä päivinä puhutaan paljon maailmamme pelottavasta tilasta. Kansakunta kansakunnan jälkeen on ongelmissa, taloudellisen tuhon partaalla. Silti kaiken pelon ja sekavuuden keskellä Jumala rakastaa ja pelastaa kadotettuja sieluja.

Hänen ihmeellinen pelastustyönsä ei muutu koskaan. Siihen ei myöskään vaikuta taloustilanne. Hänen kutsuva, synnintuntoon johdattava Pyhä Henkensä ei esty Wall Streetin tai nitisevän maailman talouden takia. Jumalan pelastusvoimaa ei ole koskaan rajoittanut vähenevät pankkitilit.

Kun Israelin lapset olivat erämaassa, heitä vaivasi jano, ja he alkoivat riidellä Mooseksen kanssa. "Minkä tähden olet tuonut meidät Egyptistä, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?" Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: "Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut." Herra vastasi Moosekselle: "Mene kansan edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimpia. Ja ota käteesi sauva, jolla löit Niilivirtaa, ja mene.

Kristillisellä seurakunnalla on tänä päivänä suuri kiusaus tehdä sanomastaan niin mukavan, että sen tuli sammuu. ”Niin Johannes vastasi kaikille sanoen: ’Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella’ ” (Luuk.3:16).

Me suunnittelemme jumalanpalveluksia, joissa tarjotaan makeisia ja hattaraa. Se ei kuitenkaan laajenna Jumalan valtakuntaa eikä kirkasta Jeesusta. Ihmiset eivät voi tulla Jumalan luokse ilman Pyhän Hengen voimallista työtä.

Me emme kuulu itsellemme, vaan Hänelle! Se alkoi silloin, kun meistä tuli uusia luomuksia Kristuksessa emmekä enää eläneet vain itsellemme. Todistuksemme muuttui: ”Olin kerran kadotettu, mutta nyt minut on löydetty.  Annan koko elämäni Hänelle jatkuvasti.”

Kun päätit vaeltaa Jumalan kanssa, kaikki, mikä oli estänyt sinua, joutui irrottamaan otteensa. Se on hyvä uutinen!  ”Laaban ja Betuel vastasivat sanoen: ’Herralta tämä on tullut; emme voi tässä asiassa puhua sinulle hyvää emmekä pahaa. Katso, siinä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hän herrasi pojan vaimoksi, niin kuin Herra on sanonut" (1 Moos.24:50 – 51).

”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee”(5 Moos.8:2-3).

Polku toivoon käy kärsimyksen, murheen ja kivun kautta. Olet sitten kuinka hurskas, rakastava tai hyvä, joudut Kristuksen kärsimyksistä osallisiksi, kun olet Hänessä.

”Vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä” (1 Piet.4:13, kursiivi kirjoittajan). Pietari sanoo meille selvästi: ”Iloitkaa kärsimyksistänne”. Paavali sanoo melkein samoin: ”Meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo” (Room.5:2).