”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö”(Joh.14:27).
Ristillä armo ja rauha olivat Jeesuksen Kristuksen päämääränä. Historian kuluessa aina, kun Jumalan lapsi on täysin luottanut Kristuksen veren parantavaan ja puhdistavaan voimaan, on luvattu rauhaa. Se on Kristuksen oma rauha, juuri se, joka hallitsee paratiisissa.
”Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa". Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niin kuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?”(Hebr.12:6 -7).
Herra ei rakasta Sinua koskaan enemmän kuin silloin, kun Hän kurittaa ja moittii sinua. Itse asiassa koko kurituksen prosessi on vain sitä varten, että Jumalalla on halu sinuun. Sen tarkoitus on antaa sinulle Hänen tuntemisensa ja kirkkautensa. Muista, ettei Jumala koskaan kurita lapsiaan vihassa.
Golgatan tapahtumapaikka ei tuntunut voiton paikalta. Sinä päivänä kuitenkin oli tekeillä jotakin, jota Saatana ei tiennyt. Sitä hän ei ymmärrä koskaan meidän siunatusta Vapahtajastamme. Puhun nyt Jumalan käsittämättömästä armosta Kristuksessa!
Tapahtuu jotakin uskomatonta, kun ihmisen ottaa vastaan Jeesuksen Herrakseen. Kun hän hylkää maailman ja seuraa Häntä, hänet sidotaan iäksi Herraan särkymättömällä rakkauden siteellä. Mieti, miten Paavali kuvaa tätä syvää, armoa, jota ei ole mahdollista tuntea:
Meillä kaikilla on elämässämme harhauttajia. Sanotaan nyt suoraan, että miehet ovat pahimmillaan, kun on puhe urheilusta. En tarkoita itse urheilua, vaikka se olisikin hyvä monille sohvaperunoille, vaan urheilun seuraamista. Älypuhelimet ja urheilusovellukset ovat muuttaneet monet huomaavaiset aviomiehet ruuduntuijottajiksi. Kaverin ei tarvitse tehdä muuta kuin hiljaa painaa päivitä - nappia ja tusinoittain eri otteluiden tuloksia ilmestyy heti ruudulle. Jos Sinulla on treffit, se saattaa epäonnistua, koska koko ajan silmäilet tuloksia pöydän alla.
”Jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa” (Hebr.7:25).
Sain muistutuksen eräästä ajasta vuosia sitten, kun ajoin keskimmäisenä poikani kanssa kotiin jääkiekko-ottelusta. Hänen mukanaan tuli muutama nälkäinen jääkiekkoilija, joten pysähdyimme Mäkkäriin. Kun seisoin heidän takanaan jonossa, huomasin poikien valmistautuvan maksamaan laskua siitä vähästä rahasta, jota heillä oli. Yhtäkkiä näin poikani kääntyvän kahden kaveriensa puoleen ja sanovan: ”Pankaa rahanne pois. Minun isäni maksaa”.
”Mutta Jumalan lupausta hän [Aabraham] ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää”(Room.4:20 -21, kirjoittajan kursiivi). Uskonsa kautta Aabraham ”antoi kunnian Jumalalle”. Meidän tulee Aabrahamin tavoin antaa kunnia Jumalalle, kun täysin vastaanotamme Hänen jokaisen lupauksensa.
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hebr.11:6).
Me kaikki haluamme ottaa vastaan Jumalan lupaukset, ei vain omaksi mukavuudeksemme ja siunaukseksemme, vaan miellyttääksemme Häntä. Haluamme uskon, joka tuo kunniaa Hänelle, vaikka moni meistä joskus ponnistelee saadakseen sellaisen uskon.
Kaikkina aikoina Jumala on asettanut eturintamaan esirukoilijoita taistelemaan Saatanan valtoja ja voimia vastaan. Tänään näitä hengellisiä sotilaita löytyy jokaisesta kansasta, ja heitä kutsutaan syystäkin ”rukoustaistelijoiksi”. Monet, jotka kirjoittavat meille, kuvaavat elämässään käytävää kovaa hengellistä sotaa.
”Sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu” (2Tim.1:12, kirjoittajan kursiivit). Nämä ovat kuolevan miehen sanoja. Apostoli Paavali kirjoitti nuorelle opetuslapselleen, Timoteukselle. Myöhemmin samassa kirjeessä Paavali uskoo Timoteukselle nämä vaikeat sanat: ”Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt” (2 Tim.4:6 -7).