Jos mietimme kysymystä, miten voisimme saada lisää intoa elää Kristukselle, meidän pitää lukea hänen opetuksiaan nöyryydestä. “Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetää”(Matt.23:12). Jeesus oli juuri moittinut fariseuksia heidän ylpeän käytöksensä takia (Matt.23:5-7). He tuntevat Raamatun kirjoitukset ja voivat tulkita Sanaa ihmisjoukoille, mutta heidän oma elämänsä ei ole sen mukainen.
Me kaikki haluamme kuunnella saarnoja ja lukea kirjoja Jumalan siunauksista. On totta, että
Jumalalla on antava luonne, ja me voimme saada apua oppimalla siitä lisää. Vaelluksemme Kristuksessa on vietävä meidät ”saavasta” elämästä ”antavaan”. Jeesus vaikuttaa meissä muutoksen korvaamalla meidän maailmallisen henkemme omalla jumalallisella Hengellään. Hän sanoo meille: ”Olette saaneet siunauksia, ja nyt teidän on tarkoitus antaa niitä muille”.
Näemme armon kirkkaan kuvan Jumalan väliintulossa Sodomassa, kun hän kirjaimellisesti sieppasi Lootin ja hänen perheensä ja vei heidät väkisin pois kaupungista. ”Ja kun hän vielä vitkasteli, tarttuivat miehet hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia”(1 Moos.19:16).
Oletetaan, että nyrkkeilyvalmentaja vie valmennettavansa eristetylle harjoitusleirille ja viettää koko ajan valmistaen häntä tulevaan suureen otteluun.
”Älä huolehdi! ´Minä olen vierelläsi joka hetki. Tässä on lista menneisyyden suurista nyrkkeilijöistä. Opiskele heidän liikkeensä, silloin sinulla ei ole mitään tarvetta tehdä kuntoharjoituksia. Sinä olet voittaja ja, jos seuraat minun neuvojani ja opettelet ulkoa kaikki kuviot, joita olen tehnyt sinulle, voit astua kehään kenen hyvänsä kanssa ja voittaa hänet”.
”Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa”(1 Joh.5:10),
Uskovat kristityt tekevät kaikkia syntejä, mutta yksi niistä, epäusko, synnyttää kaikki muut! Se ei ole agnostikkojen eikä ateistien epäuskoa, vaan huolekkaita ajatuksia niistä, jotka sanovat olevansa otettuja hänen nimeensä. Ne ovat niitä hänen lapsistaan, jotka sanovat: ”Minä olen Jeesuksen” ja kuitenkin pitävät epäilyä sydämessään. Tämä murehduttaa Isäämme kovasti.
Joka vuosi kiireisen joulukauden aikana kristityt muistuttavat itseään joulun todellisesta merkityksestä: Jeesuksen tulosta! Sydämemme täyttää kiitollisuus siitä, että Isä Jumala lähetti Vapahtajan vapahtamaan meidät. Me nautimme monista siunauksista: näemme värillisiä lahjoja puun alla olohuoneessamme, laulamme joululauluja ja -virsiä, kiitämme Jumalaa hänen hyvyydestään. Jotkut meistä tykkäävät katsoa jopa ”Jaska Jokusen joulun”, jonka lopussa Eppu siteeraa Luukkaan evankeliumin toista lukua.
Kerran toisensa jälkeen evankeliumit esittävät Jeesuksen miehenä, jolla on syvä muuttumaton myötätunto. Johannes Kastajan kuoleman jälkeen Jeesus vetäytyi yksin veneeseen suremaan menetystä. Hän tiesi Johanneksen olevan taivaassa, mutta häntä satutti niiden puolesta, jotka olivat jääneet jälkeen.
Vuosisatoja ennen Jeesuksen syntymää profeetta Jesaja ennusti, että Jumala lähettäisi ihmiskunnalle pelastajan, joka vapahtaisi sen. Jeesus itse seisoi juutalaisten synagogassa eräänä sapattina ja muistutti maailmaa tästä profetiasta lukiessaan:
Jos joku lapsistasi olisi loukkaantunut ja huutaisi sinua apuun, lähtisitkö hänen vanhempanaan heti hänen avukseen vai jäisitkö analysoimaan hänen luottamuksensa laatua sinuun? Sinä tietysti juoksisit hänen vierelleen epäröimättä, rakkauden ja huolen motivoimana.
Millainen maallinen isä jättäisi lapsensa vuotamaan verta ja kärsimään kipua, koska lapsi ei ilmaissut uskoaan häneen? Samaa voidaan sanoa meidän taivaallisesta Isästämme. Hän ei koskaan jätä yhtään lastaan kärsimään yksin tai sulje korviaan tämän huudoilta siksi, että tämä on ehkä liian heikko.