Monet Jumalan huoneen siunatut ihmiset ovat sokeita saamilleen siunauksille. Mikä häpeä. He eivät tajua niitä suuria asioita, joita Isä on antanut heille, ja niin he eivät nauti niistä täysin. Osasyy saattaa olla siinä, että heillä on tapana vertailla.
Kun apostoli Paavali kirjoitti Korinton seurakunnalle, hän olettaa, että heidän intonsa Jumalan puoleen oli vähentynyt. Jotakin heidän intohimostaan on siirtymässä pois keskustasta, ja kohde ei ole enää selvä, niinpä hän lähettää heille ankarasävyisen kehotuskirjeen.
Kun annamme Jeesuksen koskettaa meitä syvemmältä. Silloin silmämme ja sydämemme pääsevät selkeään näkemiseen. Hän vie meidät pidemmälle näkyyn, jonka hän on tarkoittanut meitä varten. Tuloksena on, että näemme ihmiset hänen tavallaan.
Rakas lukija, et ole koskaan Jumalan siunauksen arvoinen! Ei kukaan ole, mutta hän tulee luoksemme pelkästä armosta siunaamaan meitä hengellisesti tavalla, joka käy yli ymmärryksemme.
Monet kristityt rukoilevat ikään kuin velvollisuudesta. Toiset taas rukoilevat ainoastaan silloin, kun jokin murhe tai kriisi kohtaa heitä. Meidän täytyy kuitenkin tajuta se perustavaa laatua oleva totuus, että rukous ei ole vain meidän hyväksemme tai lohdutukseksi, vaan iloksi Herralle.
Tosi armon sanoman ydin ei ole salliva evankeliumi vaan sellainen, joka opettaa pyhyyttä!
”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit.2: 11- 13).
”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2 Kor.5:21).
Uskon, että vanhurskauttaminen uskon kautta on kristinuskon perustavaa laatua oleva perusta. Et voi tuntea todellista lepoa ja rauhaa, ennen kuin olet vakuuttunut siitä, että et koskaan voi saada hyväksyntää Jumalan silmissä omilla töilläsi.
Kun Joosua asetettiin Israelin kansan johtajaksi, Jumala antoi hänelle mahtavan rohkaisun: ”Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin" (Joos.1:9).
Jumala sanoi siis Joosualle: ”Rohkaistu äläkä pelkää. Ole luja, sillä minä johdatan sinut johonkin suureen”. Nyt kun Joosua oli valmis ottamaan johtajuuden Jumalan suuressa suunnitelmassa, alkoi tapahtua jotakin, mitä ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Joosuan pitäisi nyt nousta Jumalan lupauksiin.
Joskus Jumala antaa johdatuksen sanan, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Sellaisen sanoman kuulee vain kuunteleva korva ja kuuleva sydän.
Daavid oli suuri uskon mies, josta kasvoi jumalinen, viisas, rakastettu kuningas. ”Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa” (1 Sam.18:14). Hän rukoili paljon ja ylisti Herraa enemmän kuin monet ihmiset ovat tehneet ja siunasi Jumalaa lauluillaan. Ei kukaan olisi voinut olla lähempänä Herraa kuin Daavid.