“Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen”(Hebr.11:6), Uskon syvästi, että epäusko on nykyajan kristittyjen tuhoisin synti. Epäusko leikkaa meiltä hengellisesti kurkun ja sokeuttaa meidät. Se nukuttaa meidät ja sitoo vähä vähältä, vääjäämättä, vuosi vuoden perään kunnes hyväksymme sen, mitä ei voi hyväksyä.
”Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä”(Jer.17:7-8).
Näemme kahdeksannessa jakeessa, että se, joka luottaa Jumalaan vaikeina aikoina, on ”istutettu”. Hänen juurensa ovat syvällä, hän on vakaa ja hedelmällinen, aina vehreä ja tuore. Kun asiat hänen elämässään käyvät kuiviksi ja huolettaviksi, hän ei pelkää.
”Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut”(1 Piet.2:23).
”Vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään”(1 Kor.1:27).
Kun Mooses tuli alas vuorelta kädessään Kymmenen Käskyn taulut, hän kuuli kansan huutavan ja näki heidän tanssivan ja juhlivan.
”Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa”(2 Moos.32:25). Tässä käytetty heprean sana kurittomuudesta on para, mikä tarkoittaa ”irrotella, paljastaa, hyljätä kaikki estot”. Se viittaa myös ”uuteen alkuun”.
Jos koet Jumalan puhuvan sinun sydämellesi jostakin, mitä Hän on valmistanut sinua varten, se voi olla polku, jota et ole ennen tuntenut tai jonkin pitkään odotetun lupauksen toteutuminen, voin sanoa sinulle arvovallalla: ”Valmistaudu tutkimaan sydäntäsi.”
Ensimmäinen kirjani, Juokse poika, juokse, on kertomus siitä, kuinka Jumala pelasti minut vihan ja väkivallan elämästä New Yorkin katujen jengeistä. Kirja myy edelleen hyvin puhuen jatkuvasti yhteiskuntamme kaikkein avuttomimmille ja kipeimmille ihmisille.
Raamattu puhuu meidän yrityksistämme miellyttää Jumalaa lihassamme: “Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle” (Room.10:3). Kun yritämme pystyttää omaa vanhurskauttamme, itse asiassa lihamme toimii!
Kun yritämme miellyttää Jumalaa omassa inhimillisessä voimassamme, meiltä katoaa ilo ja rauha Hänessä. Voitot jäävät lyhyiksi ja lankeamme jälleen kiusaukseen. Vihollinen jatkaa meidän häirintäämme ja keskustelu hänen kanssaan on jotakin tällaista:
Voimme kaikki sanoa: “Minut on sovittanut Vapahtajani veri, mutta en ole vielä aivan täysin saanut sitä omakseni”. Laulamme ja huudamme Jumalamme ylistystä ja kuitenkin meistä monet edelleen jatkavat ponnisteluja miellyttääkseen Häntä.
Voi hetkittäin voittaa ja kokea itsesi niin hyväksi sen tähden. Sanot itsellesi: ”Sinä teit sen. Tiesit, että jos vain oikein panet mielesi ja sydämesi tähän asiaan, voisit voittaa.” Sinun päämääräsi on tuntea ylpeyttä siitä, mitä olet tehnyt ja kulkea ympäriinsä tuomitsemassa toisia, jotka eivät ole selvinneet voittajiksi.
Kun Saatana yrittää vakuuttaa sinua, että olet arvoton vaeltamaan Herran kanssa ja palvelemaan Häntä, tiedät, ettei se ole totta. Sinulla kuitenkin on ehkä vaikeuksia uskoa, että Herra on puhdistanut sinut ja tehnyt sinut kelvolliseksi seisomaan Hänen edessään ja palvelemaan uskollisesti Häntä. Jumalan Sana sanoo, että Hän on tehnyt sinut sellaiseksi.