”Anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa”(Jaak.1:6 -7).

Monet uskovat istuvat Jumalan huoneessa ja valittavat ja napisevat, ikään kuin Jumala ei kuulisi heitä. Jumala kyllä kuulee meidän napinamme ja syytöksemme, ettei Hän välitä meistä, vihjauksen, että Hän on pettänyt meidät.

”Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ’Veisatkaa meille Siionin virsiä’. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?” (Ps.137:3 - 4).

Jumalan ihmiset olivat elämänsä vaikeimmassa paikassa, ja kun heidät vietiin vankeuteen, heidän vangitsijansa vaativat heitä laulamaan laulun.  He kuitenkin kokivat vain masennusta, epätoivoa ja toivottomuutta.

Tänä päivänä ihmiset haluavat olla kaikkea muuta kuin orjia. Tosiaankin heidän ylpeytensä saa kolauksen orjuuden aatteesta. On suosittua lukea Raamatusta: ”Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta”(Gal.4:7).

Mitä Paavali tässä oikeastaan sanoo? Hän selittää, että poika, joka on kasvatettu kunnon lapseksi, tietää olevansa laillisesti kuninkaan perillinen kaikkine oikeuksineen, jotka seuraavat sitä asemaa. Mutta hän rakastaa isäänsä niin paljon, että valitsee orjan roolin.

“En halua elämääni mitään, mikä estää Jumalaa tekemästä, mitä haluaa minussa”.

Jumala tuo kansansa aina tähän pisteeseen, koska Hänen täytyy tehdä jotakin syvää meissä, ennen kuin Hän voi tuoda esiin parhaimpansa meissä. Hän haluaa antaa meille voittonsa, mutta Hän haluaa meidän myös täyttävän sitoutumisemme.

“Mistä voin tietää Jumalan tahdon? Kuinka voin olla varma, että vaellan elämäni Hänen tahdossaan?”

Oletko koskaan huomannut kyseleväsi näitä kysymyksiä? Pidätkö kysymystä Jumalan tahdosta hämmentävänä asiana? Vai elätkö jatkuvassa pelossa, että jostain syystä menetät Hänen tahtonsa elämässäsi?

Katsotaanpa, mitä Jeesus itse sanoi Jumalan tahdosta: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani”(Joh.7:17). Toisin sanoen, tämä sopii jokaiselle, joka haluaa tehdä Jumalan tahdon.

Kun olet sulkeutunut Jumalan kanssa rukoilemaan, Pyhä Henki aina ohjaa sinut Jumalan ilmestyssanan luokse. Kristus on elävä Sana ja Hän rakentaa uskoasi.

Meitä käsketään:

”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet…

Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä… ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana”(Ef.6:11,13,17).

Useimmat kristityt eivät kuuntele Jumalaa. He menevät vain puhumaan Hänelle! Kuitenkin Raamattu ilmaisee, että Jumalan käyttämät ihmiset oppivat jäämään Hänen läsnäoloonsa, kunnes he kuulivat Häneltä sanan.

Raamattu on hyvin selkeä siinä, että Herra tahtoo puhua jokaiselle meistä: ”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää"(Jes.30:21).

“Rukoilla läpi” on termi, joka yhdistetään varhaiseen helluntaiherätykseen, jolloin pysyttiin rukouksessa polvillaan, kunnes oltiin varmoja siitä, että oli saatu vastaus Jumalalta. Toisille se merkitsi jatkuvaa Herran eteen tulemista, kunnes oli valmis vastaus kädessä. (Tätä nimitettiin ”voittoisaksi rukoukseksi”).

Nuorena poikana silloisissa leirikokouksissa kuulin ihmisten todistavan: ”Aion pitää kiinni alttarin sarvista enkä päästä irti, ennen kuin Jumala vastaa”. En kuitenkaan usko tämän olevan ”läpi rukoilemisen” todellisin merkitys.

Herra johti minut lukemaan Nehemian kirjan toisen luvun, ja näin jotakin, mitä en ollut ennen huomannut. Luku sisältää rohkaisevan kertomuksen kaikille, jotka tulevat Herran luo raskain sydämin,

Nehemia oli Persian kuninkaan, Artahsastanin juomanlaskija. Tämä merkitsi sitä, että hänen tehtävänsä oli maistaa viinejä, ennen kuin ne vietiin kuninkaan pöytään. Siten varmistettiin, ettei niitä ollut myrkytetty.  Ajan kuluessa Nehemiasta tuli kuninkaan luottopalvelija.

Elisa peri Elialta profeetan roolin maassa. 2 Kun.4:ssä näemme, miten hän kohtasi ensimmäisen suurista koetuksistaan. Suunemilaisen perheen poika oli kuollut, ja vaimo pyysi epätoivoissaan Elisaa: ”Olen rukoillut ja paastonnut, mutta en saanut mitään Herralta. En tajua, mitä Jumala tekee, ja tämä on enemmän kuin jaksan kantaa. Ei minulla ole voimaa jatkaa.”