Kuningas Aasa johti Jumalan kansan ihmeelliseen voittoon Etiopian miljoona-armeijasta. Jälkeenpäin hän todisti, että Jumalan läsnäolo oli hajottanut vihollisen joukot.

”Ja Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: ’Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan….  Niin Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset, ja etiopialaiset pakenivat”(2 Aik.14:11 - 12).

Mooses oli varma siitä, että Jumalan läsnäolo hänen elämässään oli ehdoton. Muutoin hänen elämänsä olisi ollut hyödytöntä. Kun hän puhui Herran kanssa kasvoista kasvoihin, hän sanoi rohkeasti: ”Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois”( 2 Moos.33:15). Hän siis sanoi: ”Herra, jos Sinä et ole meidän kanssamme, me emme selviä. Emme voi ottaa yhtäkään askelta, jollemme ole varmoja Sinun läsnäolostasi”.

Vain muutama vuosikymmen sitten kansallinen johtaja erosi virastaan heti, jos hänet saatiin kiinni minkäänlaisesta skandaalista. Tänään näihin asioihin liittyy vain vähän häpeää. Mietin Herran sanaa Jeremialle: ”He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sen tähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun heidän rangaistuksensa tulee, sanoo Herra”(Jer.8:12). 

“Mutta seuraavana päivänä kaikki israelilaisten seurakunta napisi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: "Te olette surmanneet Herran kansaa". Ja Aaron teki, niin kuin Mooses oli käskenyt, ja riensi seurakunnan keskelle, ja katso, vitsaus oli jo alkanut kansan keskuudessa. Silloin hän suitsutti ja toimitti kansalle sovituksen. Ja hänen siinä seisoessaan kuolleitten ja elävien vaiheella vitsaus taukosi”(ks.4 Moos. 16:41 - 48). 

Me tiedämme, että vuosisatojen ajan ne, jotka ovat luottaneet Jeesukseen, ovat kärsineet paljon. Ristin ajoista asti he ovat kuolleet uskonsa tähden, muutamat hyvin väkivaltaisesti. Jotkut Uuden Testamentin uskovat menettivät kotinsa ja maansa ja elivät luolissa.

Rakas lukija, ei kukaan tosi Jumalan Sanan saarnaaja koskaan lupaa sinulle, ettet tule kärsimään, ettet menetä omaisuuttasi, että sinun elämäntapasi on suojassa. On ”suuri pilvi todistajia” taivaassa, jotka sanoisivat meille kaikille, jotka rakastamme Jeesusta:

Jos haluan elää uskostani, minun täytyy tehdä niin kuin Nooa ja rakentaa arkki, jonka turvin voin paeta myrskyä.

”Uskon kautta rakensi Nooa, … pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi” (Hebr.11:7).

Tuo arkki edustaa Jeesusta Kristusta, eikä koko maailmassa ole turvallisempaa paikkaa kuin se.

Kun Jesaja ennusti kuninkaan tulevan hallitsemaan vanhurskaudessa, hän selvästi kuvasi Kristusta:

Juuri tällä hetkellä uskon seurakunnan tarvitsevan uusintakurssia Jumalan vallasta ja voimasta, sellaista, joka annettiin Jobille. Herra sanoi hänelle lyhyesti ilmaistuna:

”Mitä onkaan kaikki tämä sinulta kuulemani pimeä, toivoton puhe? Nouse ylös ja kuuntele Minua. Minä perustin maan, tein valon ja pimeän. Minä loin sateen, lumen, jään ja tuulen. Minä annoin linnuille siivet ja Minä syötän niityn eläimet. Minä pidän koko luomakuntaa ojennuksessa.

”Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa” (Hab.2:4, kursiivi kirjoittajan).

Tässä korostamani lause on tuttu kaikille uskoville ympäri maailmaa. Vuosisatoja on “eläminen uskosta” motivoinut uskovien päivittäisiä päätöksiä jokaisen sukupolven aikana.

Tuomio. Ei ole tapanani kirjoittaa saarnoja tästä aiheesta. Siksi saatat yllättyä tästä. Valmistin sen suurella varovaisuudella. Itse asiassa se vei minut kauas mukavuusalueeni ulkopuolelle, vaikka olen lupautunut saarnaamaan kaikkea Jumalan sanaa.

Juuri nyt minun on pakko puhua siitä, mitä olen nähnyt tapahtuvan meidän kulttuurissamme. Olen aina vain vakuuttuneempi siitä, että Amerikka seisoo juuri nyt kauheamman tuomion partaalla, kuin koskaan ennen. Juuri tällä hetkellä Jumala tahtoo sanoa seurakunnalleen jotakin, joka voi alkaa kääntää vuorovettä.

Apostolien tekojen kahdeksannessa luvussa Herran enkeli käski Filippusta keskeyttämään sen hetkisen tekemisensä ja lähtemään tielle Jerusalemista Gassaan. Siihen aikaan Filippus oli kiireinen saarnaaja ja parantaja Samariassa. Herra ei antanut Filippukselle mitään selitystä, eikä hänellä ollut aavistustakaan, miksi hänet lähetettiin. Hän silti totteli.

SUOTUISA KIERTOTIE