Finnish Devotionals

Vuosien kuluessa me, jotka tunnemme Herran läheisesti, olemme kokeneet monia ihmeitä. Hän on siunannut meitä päästämällä meidät suurista koetuksista ja kiusauksista.

Vuosikymmenen toisensa jälkeen olemme todistaneet Jumalan uskollisuudesta kovissa tilanteissamme. Me olemme tunteneet Hänet voimanlähteenä, usein meitä on koskettanut Kristuksen parantava käsi. Me olemme tunteneet lohdutusta ja Jumalan Hengen johdatusta kaikissa vaiheissa. Me tunnemme hyvin Herran monet ihanat lupaukset, koska olemme nähneet Hänen toteuttavan ne meille uskollisesti vuosien mennen.

”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat”(2 Kor.3:2).

Minä haluaisin kysyä sinulta jotakin: Mitä sinun elämäsi kertoo ympärilläsi oleville ihmisille? Miten kuuluu sinun elämäsi kirja? Minkälainen opetus sinun elämäsi on?

5 Mooseksen kirjan 11. luvussa Israelin kansa on Jordan-virran äärellä valmiina käymään sen yli Luvattuun Maahan.

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo lukijoilleen: ”Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia” (Hebr.5:12). Nämä ovat vahvoja, rohkeita sanoja. Kuka kirjoittaja on oikeastaan tässä? Hebrealaiskirje näyttää meille, että hän puhuu uskoville, jotka ovat saaneet hyvää opetusta Raamatun totuuksista. Toisin sanoen ne, jotka lukevat hänen kirjettään, ovat saaneet kuulla voimallista saarnaa monilta voidelluilta opettajilta.

Nyt, luvussa 5 kirjoittaja sanoo lukijoilleen:

”Sen tähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille"(Ef.4:8).

Ajattelepa! Kun me annoimme elämämme Jeesukselle ja Hänen työlleen meidän puolestamme ristillä, Hän antoi meille lahjoja, aivan jokaiselle meistä.  Ristillä ei saavutettu vain meidän anteeksiantamustamme tai meidän vanhurskauttamme tai meidän hyväksymistämme Jumalan perheeseen. Nämä Jeesuksen seurakunnalleen antamat lahjat ovat voimalahjoja ihmeellisiä ja voimallisia.

1 Kor.12: 7 puhuu Hengen eri ilmentymistä:

Erään tiistai-illan rukouskokouksen jälkeen Brooklyn Tabernaclessa minut esiteltiin pastorille, joka vieraili pienen oman seurakuntansa johtajien ryhmän kanssa. Lausuin heidät tervetulleiksi ja kysyin, mistä he olivat.

”Kentuckysta”, hän vastasi.

”Sehän on aika kaukana New Yorkista”, vastasin. ”Kuinka kauan aiotte viipyä täällä?”

”Lähdemme takaisin tänä iltana. Nousimme aamulla aikaisin ollaksemme täällä rukouskokouksessa”.

Olin järkyttynyt: ”Oikein todellako? Koko pitkän matkan vain yhden tilaisuuden takia?”

Muutama kuukausi New Yorkin syyskuun 9. päivän terrori-iskun jälkeen sanomalehdessä oli seuraava otsikko: ”AHDISTUKSEN KAUPUNKI”. Kotimaan turvallisuusosasto oli varoittanut suunnitellusta terrori-iskusta, koska se oli tullut ilmi, ja hälytystaso oli nostettu oranssille.

SALAISET PELOT

Tiedän, että Raamattu sanoo, ”että perkele on astunut alas … pitäen suurta vihaa" (ks. Ilm.12:12). Minä en silti käsitä, että Jumala antaisi Saatanan ja hänen joukkojensa vahingoittaa seurakuntaa mielin määrin ilman, että Pyhä Henki tulisi suuremmassa voimassa ja ilmestyksessä.

Raamattu sanoo:

Pahat pahenevat entisestään
Tapahtuu suuri luopumus
Monien rakkaus kylmenee
Monien usko joutuu haaksirikkoon
Vääriä opettajia ilmestyy johtamaan monia harhaan
Ihmiset rakastavat nautintoa enemmän kuin Jumalaa

Kun Pyhä Henki tulee kuin väkevä tuulispää, Hän herättää Kristuksen Morsiamen huudolla. Mikä on tämä Hengen huuto? ”Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan”(Matt.25:6).

Surullista kuitenkin on, että Kristuksen toisen tulemisen sanoma on tänään melkein kadonnut saarnatuoleista. Ei edes internetissä, jossa lukemattomat sivustot täyttyvät seurakunnan asioista, ei kuulu mitään Kristuksen tulemisesta. Johanneksen mukaan seurakunnan huuto lopun aikana on:

Olen varma, että Herra yrittää päästä omiensa tykö, enemmän kuin koskaan ennen.

”Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle”(Jes.64:4, kursiivi kirjoittajan).