Jumalan kirkkaus ilmestyi Jeesuksessa täydellisenä. Meidän ei tarvitse piiloutua kallionrotkoon niin kuin Mooses. Meidän ei tarvitse odottaa veden vuotamista kalliosta, elävän veden virtaamista jatkuvasti Hänen meissä asuvasta Hengestään. Jumalan äärimmäinen suosio ei ole asioissa, vaan Hänen läsnäolossaan, ja Hän ei pidätä sitä meiltä.

”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki”(2 Kor.3:18).

Kun kuningas Joosafat huomasi olevansa vihollisen saartama, Raamattu kertoo meille: ”Silloin Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä“ (2Aik.18:31).

Joosafatin sydämessä oli rukous: ”Voi, Jumala, olen kuunnellut ääniä, joita ei olisi pitänyt kuunnella ja ympärilläni on ollut iymisiä, jotka ovat imeneet minusta kaiken hengellisen voimani. Jumala sallitko minun vielä elää? Taistelisitko vihollisiani vastaan veisit minut voittoon? anna minulle ääni, jolla voin johtaa sinun kansasi takaisin vanhurskauteen.

Herrallamme on pyhä jäännös jokaisessa kansassa. Juuri nyt Hän valmistelee kansaa, joka on herännyt panemaan toivonsa Häneen. Pienissä seurakunnissa ja kokoontumisissa kaikkialla maailmassa, Kiinassa, Intiassa, Euroopassa, Afrikassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa nousee rukous ja se voimistuu koko ajan:

”Jumala. tule alas! Lähetä Pyhän Henkesi tuli! Sulata pois kaikki liha ja ilmaise läsnäolosi!”

Kun satakaksikymmentä opetuslasta kokoontui uskollisesti Yläsalissa, he eivät ainoastaan odottaneet jotakin merkintöä kalenterissa. Raamattu sanoo: ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla”(Ap.t.2:1). Se tarkoittaa, että he olivat tulleet yhteen yhtenä ruumiina, yhtä tarkoitusta varten: toivossa nähdä Jeesuksen lupauksen toteutumine. Heidän rukouksensa oli sama kuin Jesajan päivinä: ”Herra, repäise auki taivaat ja tule alas. Anna kaiken inhimillisen ja demonisen vastustuksen vuoren sulaa sinun läsnäolossasi, niin että kadotetut pelastuvat (ks. Jes.64:1).

Olen vakuuttunut siitä, että Herra yrittää läpimurtoa kansansa luokse enemmän kuin ennen.

Niin kuin Raamattu ennustaa, paholainen on tullut alas pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänen aikansa on vähissä (ks. Ilm.12:12). Juuri nyt Jumalan kansa tarvitsee suurta Pyhän Hengen vuodatusta, yliluonnollista kosketusta, joka on suurempi kuin Helluntaina.

Moosekselle riitti Jumalan tunteminen. Sen sijaan, että olisi pitänyt tärkeimpänä asiana päästä Luvattuun Maahan, hän pyysi Jumalalta: “Anna minun nähdä sinun kirkkautesi"(2 Moos.33:18). Voin kuvitella Jumalan mielihyvää Hänen kuullessaan tämän. Jokainen maallinen isä tuntee lastensa äänen, kun he pyytävät häneltä jotakin, mutta mikään ei lämmitä isän sydäntä enempää kuin kuulla lapsensa sanovan: ”Iskä, minä rakastan sinua siksi, kuka sinä olet.”

On niin paljon huonoja uutisia, niin paljon jakaantumista ja vääristymää joka puolella. Uutisia moraalittomuudesta, terrorista, vihasta ja poliittisesta sekasorrosta, jotka näyttävät täyttävän aistimme ääriään myöten.

Levottomuuden ja epäjärjestyksen keskellä kuulen Jumalan Sanan käskevän minua riemuitsemaan suuresti ja olemaan iloinen.

            ”Iloitkoot hurskaat, veisaten hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissans”(Ps.149:5). 

p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 12.0px Helvetica; -webkit-text-stroke: #000000} span.s1 {font-kerning: none}

Kun aloin kirjoittaa tätä saarnaa, The Wall Street Journal raportoi, että koko maailma oli joutunut suuren pelon pilven alle. Heti minun ajatukseni kääntyivät miettimään omaa seurakuntaani. Ei siinä näkynyt pelon merkkejä. Sen sijaan, koska meillä on hengellisesti raittiita näinä aikoina, meillä on myös syvä, tunnettava ilo.

Minut johdettiin lukemaan Psalmia 37, jonka Daavid kirjoitti:

Ajattele todistusta, jonka olemme antaneet ihanasta Herrastamme. Olemme sanoneet, että Hän on antaja, Jahve Jiree (huolehtija). Olemme julistaneet Hänen lupauksensa pitää huolta lapsistaan. Hän lupaa:

”Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois”(Hes.20:14).

Hän sanoo siis: ”Kun minä pelastin Israelin, se ei tapahtunut missään salaisessa sopukassa.  Minä tein heille ihmeitä koko maailman nähden. Nyt haluan tehdä saman teidän sukupolvellenne.”