”Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan”(Matt.6:31- 32).

Jeesus varoittaa pakanallisesta taipumuksesta huolehtia, ja Hänen sanansa koskettavat sieluani. Hän käskee meitä olemaan huolehtimatta: työpaikasta, perheestä, elossa selviämisestä, se on kaikki pakanallista elämäntapaa.

HUONO ASENNE

Emme voi selittää syytä siihen, miksi monet vanhurskaat ihmiset joutuvat kärsimään niin paljon. Miksi vaikeudet lisääntyvät niille, jotka rakastavat Jumalaa syvästi?

”Se kaikki on kärsivällisyyskoulua”.

”Jumalan kansa oppii sen kautta luottamaan Häneen enemmän”.

Oikein tottako? Ovatko nämä todellisia syitä vai pelkkiä kliseitä? Niille, jotka kärsivät kriittisistä vaikeuksista, ne ovat tyhjiä sanoja.

Äskettäin suuren henkilökohtaisen koetukseni aikana kysyin Herralta: ”Jos tästä parhaillaan menossa olevasta koetuksesta on jotakin opittavaa, opeta se minulle.”

Onko vaelluksessamme Jumalan kanssa koskaan tilannetta, että päästyämme luottamukseen, uskomme tultua koetelluksi vuosien testauksen kautta, voimme odottaa taukoa hengellisessä sodankäynnissä?

Onko tiedossa lomaa huolista, aika, jolloin voimme rentoutua vapaina koetuksista? Ansaitsemmeko koko elämämme ajan kestäneen uskon vaatimusten täyttämisen jälkeen loman taistelusta? Onko mahdollista saavuttaa uskon kohta, jossa koetukset eivät ole enää tarpeen?

Raamatun mukaan vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on: ei.

Toimintansa alkuvaiheessa Jeesus ilmoitti itsensä:

”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi "(Joh.7:37, korostus kirjoittajan).

Jeesus ei vain lausunut ilmoitustaan – hän huusi. Hän odotti, kunnes oli tullut juhlan suurin päivä. Silloin Hän nousi ja lausui ilmoituksensa:

”Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ’Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.  Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat"(Joh.7:37- 38). 

Vanhan Testamentin viimeisessä kirjassa profeetta Malakia puhui jostakin asiasta, joka oli tapahtunut ja on tapahtuva vielä Jumalan Kansan keskuudessa hengellisyyden vähetessä. ”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa”(Mal.3:16). Mistä he puhuivat? Eivätkö he olleet puhuneet toistensa kanssa ennen tätä historian hetkeä? Mikä heidän puheessaan oli muuttunut?

Kuningas Daavid oli tunnettu miehenä, joka luotti Jumalaan. Hän julisti oman elämänsä teeman kirjoittaessaan:

”Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän”(Ps.28:7).

Nämä eivät olleet sanoja vain Daavidille. Raamattu merkitsee Daavidin elämässä muistiin tapahtuman toisensa jälkeen, joissa hän osoitti suurta uskoa mahdottomissa tilanteissa.

SUURET SAAVUTUKSET

Haluan kertoa sanan kaikille, jotka ovat joutuneet käymään läpi kärsimyksen monien tulvien ja tulisien pätsien. Koetuksen aikasi ei ehkä ollut merkki kurituksesta. Paremminkin se on iankaikkista, sellaista, joka liittyy elämääsi uudessa, tulevassa maailmassa.

Taistelu, jota juuri kestät nyt, ei ole tästä maailmasta, ei lihasta, ei paholaisesta. Tämä sodankäynti on valmistelua tulevaan palvelukseesi kirkkaudessa. Sinua valmistetaan palvelukseen tuonpuoleisessa.

TAIVAALLINEN VALMISTELU

Jumala sanoi Aabrahamille 1 Moos.22:2:ssa: "Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon".

Tunnet varmasti kertomuksen. Jumala säästi Iisakin, antoi hänen sijaansa uhriksi oinaan. Herra sanoi Aabrahamille:

Kun luemme ensimmäistä kertaa Aabrahamista, Jumala käskee hänen pakata tavaransa ja perheensä ja matkustaa nimeämättömään päämäärään (ks. 1 Moos.12:1). Tämä varmaan oli uskomaton koetus Aabrahamille, niin kuin myös hänen läheisilleen. Silti Aabraham totteli uskossa. Hän eli vieraiden keskellä vieraissa maissa. Hän ei joutunut harmiin vaan oli siunattu ja hän pääsi kaikista vaikeuksista, yliluonnollisten unien ja näkyjen kautta, jotka Herra antoi hänelle.

KATSELE TÄHTIÄ

Jeesus eli maan päällä kolmekymmentä kolme vuotta. Vain siksikö, että Hänestä tulisi tarpeeksi vanha kuolemaan ristillä? Olisiko se siksi, että Hän saisi muutaman kokemuksen, josta voisi kirjoittaa? Ei tietenkään.

Jeesus teki kolmenakymmenenäkolmena vuotena jotakin, mitä ei kukaan muu ole pystynyt tekemään. Hän otti jokaisen säännön, lain ja periaatteen Raamatussa, jokaisen ajatuksen, joka Jumalalla oli vanhurskasta elämää varten, pyhää ja puhdasta ja täysin kuuliaisena Jumalalle, täytti niistä joka ikisen.