Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?"( ks. Mark.8:27). Tämä kysymys on yhtä tuore ja äärettömän tärkeä tänäänkin. Mitä sekulaari maailman ajattelee?   Miten nykyajan maailman kirkko ajattelee?

On totta, että kohtelemme toisiamme joskus huonosti. Eristäydymme veljestä ja sisaresta, haavoitamme ja satutamme jotakuta. Voimme helposti panna sanoja toistemme suuhun. Ajattelemme, että se on ”vain minun ja Jumalan välinen asia”. Niinpä tunnustamme sen Herralle ja teemme parannusta, sitten menemme tiehemme ajatellen, että kaikki on järjestyksessä. Kuitenkaan emme koskaan ajattele, että prosessin aikana emme ainoastaan haavoita veljeämme, vaan myös Herraa. Tosiaan me teemme sitä koko Kristuksen ruumista vastaan, koska yhtä satuttaessamme, kaikki joutuvat siitä osallisiksi.

Juuri nyt maailma tarvitsee elävän esimerkin Kristuksen armosta. Jännitteet eivät ole koskaan olleet suuremmat. Euroopassa ja Yhdysvalloissa rodulliset jännitteet koskettavat koko yhteiskuntaa, jopa hiipivät seurakuntiinkin.

Kuvittele Sauluksen ahdistusta, kun Kristus tuli häntä vastaan tuskallisen todellisena lähellä Damaskosta. Herra sanoi Saulukselle: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat”(Ap.t.9:4-5). Saulus oli luullut olevansa tekemisissä vain yksilöiden kanssa, tekevänsä Jumalan työtä juurittaessaan pois juutalaisia harhaoppineita.

Jumalan armossa on ihmeellinen vapauttava voima. Hänen armonsa on murtanut riippuvuuksien kahleita ja siirtänyt ihmisjoukkoja Saatanan valtakunnasta Kristuksen valtakuntaan.

Oli aika, jolloin miljoonat ihmiset kautta maailman olivat niin huumaantuneita, että Saatana luuli voittaneensa. Todellakin, halki maailman kiiri sana, että olet ikuisesti, toivottomasti satimessa, jos paholainen sitoo sinut.

Jokaisen sukupolven aikana Jumala lähettää Pyhän Henkensä teille ja aitovierille.

Usein Jumalan kertoessa, että Hänellä on suuria suunnitelmia uskovillensa, nämä vastaavat: “Voi, en tiedä Herra”. Kun taas Saatana tulee heidän luokseen ja sanoo: “Minä aion tuhota sinut”, he ajattelevat: “Joo, se voikin olla totta”.

KETÄ SINÄ USKOT?

Jeesus valitsi laakson lapsena olemisen. Ennen kuin Hän tuli maan päälle, Hän eli suuremmassa kunniassa, kuin osaamme koskaan kuvitella.  Maailman kaikkeuden kuninkaan Poikana Hän istui Jumalan oikealla puolella. Hän on Jumala. Kuitenkin Hän suostui astumaan alas valtaistuimeltaan ja tulemaan laakson maailmaan. Hän valitsi elämisen toivottoman ja kadotetun luomakunnan keskellä. Hän nöyryytti itsensä, kielsi itsensä, tyhjensi itsensä meidän vuoksemme. Hän meni ristille häpeän alaisena luodakseen sillan laakson ja vuorenhuipun välille.

Kuvittelen selootti-fariseusta, Saulusta sen erityisen päivän alussa, kun laupeus valaisi hänet. Hän oli pyytänyt saada käydä ylimmäisen papin pakeilla:

”Nuorukainen, joka vainoaa Jeesuksen joukkoa, haluaa luvan tehdä kiertueensa Damaskukseen asti. Hän vannoo vievänsä heidät vankilaan. Hän oikeastaan ajattelee olevansa kykenevä sammuttamaan tämän ”Jeesus-tulen”.

Ensimmäinen Jeesuksen laupeudesta maksama hinta oli taivaallisen aseman menettäminen. Laupeus vaikutti sen, että Hän tuli maan päälle ihmisen kaltaisuuteen. Lopulta Hänen maailmalle tarjoamansa laupeus maksoi Hänen henkensä. Jeesuksen laupeuden esimerkki on kuitenkin malli kaikille, jotka seuraisivat Häntä. Hän sanoo meille ytimeltään näin: ”Antakaa minun elämäni näyttää teille laupeuden hinta, että tämä maailma torjuu täydellisesti”.

Apostoli Paavali maksoi saman korkean hinnan elämisestä Jumalan laupeudesta, kuin Jeesus maksoi maan päällä. Hän (Jeesus) halusi varoittaa meitä:

Silloinkin, kun sydämesi oli synnin sitoma, sen huuto ulottui Jeesukseen asti, ja Hänen hellä armonsa löysi sinut. Hän avasi sinun silmäsi, muutti sinut ja täytti sinut Pyhällä Hengellään. Sitten Hän teki sinusta jalon astian julistamaan Hänen evankeliumiaan.