Jeesus eli maan päällä täysin riippuvana Taivaallisesta Isästään. Vapahtajamme ei tehnyt eikä sanonut mitään, ennen kuin oli neuvotellut kirkkaudessa olevan Isänsä kanssa. Hän ei myöskään tehnyt muita ihmeitä kuin niitä, joita Isä neuvoi Häntä tekemään. Hän julisti; ”Puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. … hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista" (Joh.8:28 - 29).
Kun taas kerran luemme evankeliumeita, näemme, että Jeesus teki maan päällä kaiken täyttääkseen Isän kanssa sovitut liiton ehdot. Hän lähti etsimään kadonneita lampaita, avaamaan sokeain silmiä, herättämään kuolleita, avaamaan vankiloiden ovia, puhumaan iankaikkisen elämän sanoja, tekemään ihmetekoja, ajamaan ulos riivaajia ja parantamaan kaikkinaisia sairauksia. Evankeliumien joka jakeessa Jeesus täytti sen, mitä varten Isä oli Hänet lähettänyt.
Jumala antoi Daavidille anteeksi hänen syntinsä, mutta katso, mitkä siunaukset Daavid menetti lankeamisellaan. Katso, mistä hän luopui suhteensa takia Batsebaan. Se oli salainen hinta, jonka hän joutui maksamaan, kun hän joutui pois polulta, jonka Jumala oli laittanut hänen eteensä: ”Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä. Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot.
Danielin kirja antaa meille profeetallisen näyn viimeisten päivien sodan kulusta ja lopusta. Kuningas Nebukadnessar näki unen ja Daniel tulkitsi sen:
”Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea”(Dan.2:31 -33).
”Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan”(2 Kor. 11:3).
Kun Saatanan yhden-maailman kirkko vihdoin toitottaa sanomaansa kaikkialla, miljoonat penseät kristityt tulevat petetyiksi. Silloin he järkeilevät: ”Tämän yhden-kirkon liiton pitää varmasti olla oikein. Sen johtajat puhuvat niin paljon Jeesuksesta. Jokainen, joka puhuu niin paljon Jeesuksesta, on varmasti ihan laillisesti kristillisessä uskossa”.
Tämän sodan keskuksessa on Jeesuksen jumaluus. Onko Hän Kristus, Isän Jumalan ainoa Poika, Jumala ihmiseksi tulleena, maailman Vapahtaja? Vai, oliko Jeesus vain yksi profeetoista, joka kulki tekemässä hyvää? Oliko Hän tavallinen ihminen, ei Jumala, ei ylösnoussut Vapahtaja, joka istuu Isän kanssa kirkkaudessa?
Taivaallinen Isä ei halunnut menettää rakkaita luotujaan helvetin voimille. Niinpä Hän suunnitteli pelastuksen meitä varten. ”Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: ’Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni’ ”(Ps.89:19). Isä sanoi Pojalleen: Ihmiskunta on tulossa heikoksi ja kurjaksi syntiensä tähden, avuttomiksi löytämään tietä takaisin Minun luokseni. Asetan sinut Pyhäkseni auttamaan heitä takaisin Minun suosiooni.”
Daavidin mahtavien sotijoiden lista on 1 Aik.11:22:ssa. Se esittelee meille Benajan, joka voitti kaksi mooabilaista valiomiestä. Hän myös tappoi leijonan lumiseen, liukkaaseen kuoppaan. Ehkä ihmeen kaupalla hän peittosi myös egyptiläisen, joka oli tarpeeksi kookas ollakseen Chicago Bull’sin pelaaja. Tämä melkein kolmemetrinen jättiläinen piteli keihästä jonka varsi oli kuin kangastukki, kun taas Benajalla oli vain puunuija.
Herran ensimmäinen herätyskutsu tuli Israelille Assyrian miehityksen kautta. Kansan arkkivihollinen hyökkäsi kahteen Israelin maakuntaan, Sebuloniin ja Naftaliin. Onneksi hyökkäykset rajoittuivat näihin kahteen kohtaan, ja tuho oli vaatimaton. Kuitenkin Jumala puhui selvästi kansalleen. Herran valittu kansa menetti turvallisuudentunteensa ja jätti huomiotta sanoman, jonka Jumala puhui.