Me olemme Jumalan temppeli maan päällä, meidän ruumiimme on Hänen Pyhän Henkensä asuinsija(ks. 1 Kor.6:19). Jotkut asiat eivät kuulu meidän temppeliimme, sellaiset, jotka saattaisivat viedä meiltä pois rakkauden Häneen.

Rukoilemattomat uskovat eivät tajua, missä vaarassa he ovat. Saatat vastustaa tätä: ”Mitä sitten, jos jotkut uskovat eivät rukoile? Ovathan he edelleen uskovia, verellä pestyjä, anteeksisaaneita ja menossa taivaaseen. Mikä vaara on pienessä pensistymisessä?”

Kun Jeesus vaelsi täällä maan päällä, Hän antoi itsensä koko yhteiskunnan saataville. Hän opetti synagogissa, vuorilla, veneessä. Hän nosti äänensä juhlissa huutaen: ”Minä olen elävä vesi. Tulkaa minun tyköni, niin minä annan teille vettä sielun janoonne”. Kuka hyvänsä voisi tulla Hänen luokseen ja saada tyydytyksen.

Mikä voisi olla suurin Kristuksen kokema kipu? Uskon, että se on sukupolvi, joka ei ole saanut täyttä, rajoittamatonta pääsyä eikä tule Hänen luokseen.

Vuosisatoja Jumalan kansa on ikävöinyt ja kaivannut nähdä meidän päiviemme siunauksen. Mooses aikoinaan oli kaivannut sitä pääsyä, josta me nyt saamme nauttia. Samaa pääsyä Daavid sydämessään näki, mutta ei voinut saavuttaa. Sitä pääsyä ei ollut Danielillakaan, vaikka hän rukoili Herraa kolme kertaa päivässä. Meidän esi-isämme näkivät tämän pääsyn tapahtuvan meidän päivinämme ja he iloitsivat meidän puolestamme.

Yhtäkkiä, kirkkaana hetkenä Jeesus sai aikaan täyden, rajoittamattoman pääsyn Isän tykö. Raamattu sanoo, että Golgatalla, veren tahrimalla ristillä ”Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti”(Matt.27:50 -51).

Jeesuksen uhri ristillä riittäisi kaikkina aikoina. Hänen pelastuksensa, anteeksiantamuksensa, puhdistava voimansa ja voittonsa ovat valmiina jokaiselle kaikkina aikoina hartaimmasta uskovasta kovettuneimpaan syntiseen.

”Myös muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa’.

Kun Uusi Liito solmittiin, Taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa näkivät etukäteen, että monet hylkäisivät Kristuksen. He kävisivät vähitellen penseiksi tai kylmiksi, lopulta langeten kokonaan pois uskosta. Niinpä Isä ja Poika tekivät sopimuksen: Jos joku lammas joutuisi eksyksiin tai lähtisi omille teilleen, Jeesus menisi sen perässä ja toisi sen takaisin laumaan.

Jumalan Sana varoittaa: “Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta”(Hebr.2:3). Kristuksen huomiotta jättämisestä joutuu maksamaan suuren hinnan.

Hesekiel 47 puhuu elämän virrasta, joka lähtee Jumalan huoneesta. Tämä virta koostuu pyhistä, parantavista vesistä. Saapuessaan erämaahan se tuo elämää kaikkeen, mihin se koskee. Se laajenee leveämmäksi ja syvemmäksi, kunnes virrassa on tarpeeksi vettä uimista varten.

Jeesus iloitsi meistä jo ennen maailman perustamista. Hän odotti, että voisi tulla asumaan meihin ja tekemään meistä Hänen huoneensa. Hän iloitsi siitä, että me pysyisimme Hänessä hyljäten kaikki muut. Me etsisimme Häntä päivittäin ja viettäisimme laatuaikaa Hänen kanssaan. Hän jakaisi salaisuuksia meille, ja me saisimme laskea sydämemme taakat Hänelle. Me iloitsisimme Hänen teistään, etsisimme Hänen Sanastaan ilmestyksiä Hänen vanhurskaudestaan ja vapisisimme niistä ilmestyksistä, joita saisimme Hänen Sanastaan.