Psalmista Daavid odotti päivittäin saavansa Sanan Jumalalta ja hän iloitsi siitä, mitä sai. Hän todisti: ”Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota” (Ps.119:16). ”Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajan”(Ps.119:24). ”Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat”(Ps.119:47). ”Sinun lakisi on minun iloni”(Ps.119:77). Viimeisen jakeen kirjaimellinen merkitys heprean kielessä on: ”Minä nautin sinun Sanastasi”.
Johanneksen evankeliumin toisessa luvussa Jeesus tulee temppeliin tekemään jotakin, mikä antaa merkin Hänen julkisen toimintansa alusta. (Aiemmin Hänen Kaanassa tekemänsä ihme, veden muuttaminen viiniksi, ei ollut julkinen). Seuraava tapahtuma on hyvin dramaattinen.
Jo poikana Daavid tunsi Jumalan voiman ja suojelun. Aikuiset miehet pelkäsivät Goljatia, jättiläistä, mutta ei Daavid. Hän meni jättiläistä vastaan vain linko kädessään ja voitti hänet. Hän kohtasi leijonia paljain käsin ja karhuja vain keihään avulla. Jumala otti pienen, vähäpätöisen maalaispojan, paimenen ja muutti hänet mahtavaksi soturikuninkaaksi.
Jumala oli kuullut israelilaisten itkevän ja oli osoittanut heille armoaan, muuttaen heidän murheensa juhlariemuksi ja antaen heidän huutaa ja iloita. Nyt Hän kutsui heitä kokoon vielä toiseen tilanteeseen.
Puoli päivää kestänyt Esran saarna ei riittänyt nälkäisille israelilaisille. He halusivat vielä enemmän Jumalan Sanaa. Niinpä he muodostivat ryhmiä. Seitsemäntoista vanhinta ryhtyi Esran lisäksi ohjaamaan Raamatuntutkistelua lopuksi päivää. ”[He] opettivat kansalle lakia… Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin”(Neh.8:7-8).
Olet ehkä kuullut “saarnan maistajista”. Tämä termi on melkein 200 vuotta vanha ja juontuu 1800-luvun puolivälin Lontoosta. Siihen aikaan suuri saarnamies C.H. Spurgeon julisti viidelle tuhannelle kuulijalle Lontoon Metropolitan Tabernacle Churchi’issä joka sunnuntai. Toisella puolen kaupunkia Joseph Baker saarnasi myös voitelussa, ja muutamia muitakin tulisieluisia pastoreita julisti ympäri Lontoota, puhuen syviä, uutta avaavia, profeetallisia sanoja.
”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne"(Neh.8:10). Kun nämä sanat julistettiin, israelilaiset olivat juuri palanneet Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Esran ja Nehemian johdolla kansa oli uudelleen rakentanut Jerusalemin muurit. Nyt he siirsivät katseensa temppelin kunnostamiseen ja kansan jälleenrakentamiseen.
Raamatussa sanotaan, että Kaanan häissä oli “juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen”(Joh.2:6). Jeesuksen sanaa totellen palvelijat täyttivät suuret astiat vedellä, joka ihmeellisesti muuttui hyväksi, maukkaaksi punaviiniksi.
Jumalan etsiminen kokosydämisesti ei säästä meitä ulkoa päin tulevilta hyökkäyksiltä. Kymmenen vuoden rauhan jälkeen Aasan maailmaan hyökkäsi suuri kuusilaisten armeija ilman mitään näkyvää syytä. Aasa oli Salomon lapsenlapsi, mutta hänen hurskautensa ei taannut tasaista tietä hänen elämänsä loppupuolelle.
Kun päätämme totella Jumalan Sanaa, antaa Hänen Henkensä paljastaa ja kuolettaa kaiken synnin elämässämme, Herra itse vaikuttaa meissä riemun. ”Jumala oli suuresti ilahuttanut heitä” (Neh 12:43). Uskon, että vuodatettuun siunaukseen kuuluu runsas ilo, keskellä koetustenkin. Herra avaa taivaan ja kastaa meidät ”Jeesus-ilolla”. Silloin huudetaan, riemuitaan ja lauletaan. Ei ole väliä, mitkä olosuhteet ovat.