Julistajat ja teologit kaikkialla sanovat: ”Ei Jumalalla ole mitään tekemistä tuhojen kanssa. Hän ei antaisi tapahtua kauheita asioita”. Kuitenkaan mikään ei ole kauempana totuudesta. Tällainen ajattelu aiheuttaa sen, että Jumalan surullisten tapahtumien kautta maallemme saarnaama sanoma jää huomiotta.
Tahdon olla sotilas, joka on täysin valmis taistelukenttää varten. Tiedän, että voitto on saatu jo kauan ennen, kuin taistelu alkaa. Se on saatu harjoitteluleirillä, koulutuksessa ja kokemuksen kautta. Kun vihollinen yhtäkkiä tulee minua kohti, tarvitsen kaiken saatavilla olevan varustuksen. Sen antaa Jumalan voimallinen Sana, kun kätken sen sydämeeni. Niin, seuraavalla kertaa, kun paholainen hyökkää, luotan siihen, että olen saanut varusteet. Voitan taistelun yksin Jumalan kanssa, jo ennen sodan alkamista.
Selleks, et siseneda Jumala hingamisse, peame loobuma omaenese jõupingutustest ja higistamisest. Ainuüksi usk on see, mille kaudu saame osa Tema täiuslikust hingamisest: „Meie aga, kes oleme uskunud, saame hingamisse.“ (Heebrealastele 4:3). Lihtsamalt öeldes: me peame häälestama oma südamed uskuma, et Jumal on ustav ja päästab meid ükskõik, millistest olukordadest, kui võimatuna need ka ei tunduks.
”En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt”(Ps.89:34). ”Liitto”- termillä on hyvin merkittävä osa kristillisessä uskossa. En ole kuitenkin koskaan kuullut, että joku julistaja tai opettaja olisi kuvannut kyllin selvästi sen merkitystä kristityn elämässä. Raamattu itse on jaettu kahteen liittoon (tai Testamenttiin), Vanhaan ja Uuteen. Läpi koko Vanhan Testamentin Jumala tekee liiton toisensa perään ihmiskunnan kanssa. Mistä noissa liitoissa on kyse? Vielä tärkeämpää, mitä tekoa niillä on meidän elämässämme tänä päivänä?
Raamattu kertoo miehestä, joka meni naapuriin myöhään illalla ja pyysi leipää, koska oli saanut vieraan eikä hänellä ollut mitään tarjottavaa.
”Ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' - minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee”(Luuk.11:7-8).
Vaimoni, Gwen oli kolmekymmentäneljävuotias, kun syöpä löydettiin hänessä ensimmäistä kertaa. Olimme raunioina kuullessamme uutisen. Olimme juuri muuttaneet perheemme New Yorkiin, jotta voisin alkaa työn katujengien parissa. Nyt minun oli pakko yrittää painaa kyyneleet ja pelon taka-alalle kulkiessani saarnaamassa jengiläisille ja päihderiippuvaisille. Herra rohkaisi minua jatkuvasti: ”Olen uskollinen, David. En jätä sinua tai rakkaitasi.” Jumala kulki kanssani tuon pelottavan syöpätilanteen läpi ja muidenkin vaikeuksien sen jälkeen.
Kristuksessa on paikka, jossa ei ole mitään pelkoa tulevaisuudesta. Tuossa paikassa ei ole äkillistä uhkaavaa vaaraa, vaikeuksien, työttömyyden pelkoa. Siellä ei tarvitse pelätä ihmisiä, lankeamista, sielun menetystä. Tuo paikka on täydellistä luottamusta Jumalan uskollisuuteen. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja nimittää sitä täydellisen levon paikaksi.
Maailma janoaa saada todistuksen Jumalan varjelevasta voimasta. Se kysyy meiltä siihen asti, kunnes Jeesus tulee: “Voi uskova, näen sinun palvelevan Jumalaa uskollisesti. Sinä paastoat, rukoilet ja todistat Hänen kirkkaudestaan, silti näen sinun olevan kovassa koetuksessa elämässäsi. Kerro minulle, onko Jumalasi kannatellut sinua koko tämän testauksen ajan. Mikä on todistuksesi nyt, kun olet leijonien luolassa?”
Mitä tarvitaan tämän kadotetun ja kipuilevan maailman saavuttamiseen? Pieni sotilasarmeija on pyrkinyt kovaan koetusten kouluun! Jumala etsii niitä, jotka haluavat joutua koetuksien tuleen, joiden uskoa Hän voi jalostaa ja tuoda esiin puhtainta kultaa.
Paineen alla ollessamme toistamme tarpeitamme uudestaan ja uudestaan: “Jos minulla vain olisi tuo juttu, jos vain voisin tehdä työtä tuon heikkouden suhteen.” Jeesus sanoo, ettei meidän pidä keskittyä tarpeisiimme vaan meistä huolehtijaan. ”Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?