Salomo kirjoitti: “Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa”(Kork.v.2:15). Salomo varoitti, että usein pienet, valitusaiheet estävät meitä vaeltamasta täysin Jumalan kutsussa yltäkylläiseen elämään Hänessä.
Kun tulemme Jumalan luo rukouksessa, meidän täytyy tietää, kuka hän on ja mitä Hän haluaa tehdä meidän hyväksemme. Meidän tulee tietää, että Hän on Isämme, huolehtijamme, vapahtajamme, että me saamme anteeksi niin, että meistä voi tulla anteeksiantamuksen suurlähettiläitä. Meidän tulee olla varmoja sydämessämme, että Jumala on uskollinen ja varjelee meidät pahan kaikilta meitä vastaan muotoilemilta aseilta.
Nykyään on valtavasti hyvin koulutettuja pastoreita, korkealle arvostettuja miehiä, joilla on pitkät opinnot. He ovat viettäneet vuosia seminaareissa, tutkineet teologiaa, filosofiaa ja etiikkaa. Heitä ovat opettaneet lahjakkaat opettajat, arvostetut miehet, jotka ovat alansa asiantuntijoita.
Muistatko Korneliusta, sadanpäämiestä? Hän ei ollut saarnamies eikä maallikkopuhuja. Oikeastaan, koska hän oli pakana, häntä ei edes laskettu Jumalan kansaan. Kuitenkin raamattu sanoo, että tämä sotilas oli ”hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa”(Ap.t.10:2).
Valitettavasti useat saarnamiehet tänä päivänä pitävät kuolleita puheita. Heidän sanomassaan ei ole syntiä tuomitsevia ajatuksia eikä sydämen syvimpiin kysymyksiin antavia vastauksia. Tämä on aivan rikollista. Suureen nälkään vuodatettu tyhjä filosofia vaikuttaa vain syvempää surua kuulijoissa.
Olen kysynyt Herralta, olisiko mahdollista tänä armon aikana elää, kuten Hän eli. Voimmeko olla täydellisen riippuvaisia kirkkaudessa olevan Isän äänestä? Onko mahdollista kuulla Hänen johdatuksensa elämässämme päivä päivältä, hetki hetkeltä? Onko meitä varten valmiina sellaisia askeleita, että voimme sanoa: ”Puhun vain sitä, minkä kuulen Herran sanovan ja teen vain, mitä näen Hänen tekevän?”
Pysyikö Isä uskollisena tekemänsä liiton ehtoihin? Johdattiko Hän Jeesusta lupauksensa mukaisesti? Oliko Hänen Henkensä koko ajan Hänen Poikansa yllä antamassa rohkaisua ja lohdutusta? Veikö Hän tämän läpi kaikkien koetusten ja voittoisasti aina kirkkauden kotiin asti? Kyllä, ehdottomasti! Isä on antanut myös meille valallisen lupauksen, meidän hyväksemme.
Raamattu kertoo meille, että joskus ”kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi” (ks. Mark.6:56). Toisinaan Hän ei parantanut ihmisten epäuskon tähden. Miten Jeesus tiesi, milloin parantaa milloin? Hänen piti kuunnella hiljaista pientä Isän ääntä, joka antoi Hänelle johdatuksen sanan. Hän kirkasti Isänsä ääntä kuunnellessaan sitä.
Juuri Isänsä kanssa vietettyjen tuntien aikana Kristus kuuli Hänen äänensä puhuvan. Tosiaankin, Jeesus sai jokaisen rohkaisevan sanan, profeetalliset varoitukset ollessaan rukouksessa. Hän anoi Isältä, ylisti Häntä ja antautui Hänen tahtoonsa. Jokaisen ihmeen, jokaisen opetuksen, jokaisen kohtaamisen jälkeen fariseusten kanssa Jeesus kiiruhti takaisin yhteyteen Isänsä kanssa.
Jeesuksen piti luottaa maanpäällisen toimintansa aikana Isän äänen sisäiseen kuulemiseen. Hänen piti luottaa Isään kaikkina aikoina, jotta voisi kuulla Hänen johdatuksensa äänen. Muutoin Kristus ei yksinkertaisesti voisi tehdä niitä tekoja, joita Hän teki. Hänen piti kuunnella Isänsä ääntä tunti tunnilta, ihme ihmeeltä, päivä kerrallaan.