Minä uskon, ettei ole mitään muuta niin vaarallista uskovan elämässä kuin kantaa katkeraa mieltä Jumalalle. Olen järkyttynyt siitä kasvavasta uskovien määrästä, joita olen tavannut, jotka kiukuttelevat Herralle. He eivät ehkä myönnä sitä - mutta syvällä sisimmässään, he kantavat kaunaa Häntä kohtaan. Miksi? He uskovat, että Hän ei ole kiinnostunut heidän elämästään ja ongelmistaan! He ovat vakuuttuneita, että Hän ei välitä - koska Hän ei ole vastannut johonkin rukoukseen tai auttanut heitä.

"Kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä" (Jaak. 3:8).

Tässä kirjeensä jakeessa Jaakob puhuu uskovien kielistä. Hän esittää seurakunnalle kutsun saada kielensä hallintaansa - ennen kuin he tuhoutuvat niiden kautta!

Kuinka vakavaa tämä kielen kesyttämisen asia on? Voiko "kuriton kieli" todella olla niin syntinen?

Tahdon puhua sellaisesta kauhistuksesta Jumalan huoneessa, jota ei ole paljoa käsitelty. Olen omassa elämässäni tuntenut Jumalan vihan henkäyksen tätä syntiä kohtaan. Pyhä Henki on vienyt minut tämän kätketyn asian syvyyksiin, paljastanut sen minulle ja käskenyt saarnaamaan siitä!

Kyseessä on rukouksen toinen puoli synkkä, paha ja syntinen puoli! Kauhistuttavaa rukousta! Rukousta epäpyhien ja vihkiytymättömien kristittyjen sydämiltä ja huulilta.

Paavali sanoo: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa" (Ef.1:3). Paavali sanoo tässä meille: "Kaikki, jotka seuraavat Jeesusta, ovat siunatut hengellisillä siunauksilla taivaallisissa, siellä missä Kristus on." Mikä valtava lupaus Jumalan kansalle.

Mutta tämä lupaus pysyy vain sanoina, jos me emme tiedä, mitä nämä hengelliset siunaukset ovat. Kuinka voimme iloita Jumalan lupaamista siunauksista, jos emme ymmärrä niitä?

Kun Jeesus oli menossa Galileaan, hän tuli Jaakobin kaivolle Samariassa. Matkasta väsyneenä hän pysähtyi sinne lepäämään ja opetuslapset menivät ostamaan ruokaa. Sillä aikaa eräs samarialainen nainen tuli kaivolle hakemaan vettä. Jeesus pyysi häneltä yksinkertaisesti: "Anna minulle juoda" (Joh. 4:7).

Kuinka kukaan, joka sanoo rakastavansa Jeesusta, voi tieten tahtoen jatkaa elämistä synnissä? Kristuksen seuraajina me sanomme olevamme vapautetut synnin vallasta. Me todistamme, että risti on täysin lunastanut meidät vääryyden kahleista. Kuitenkin lukemattomat uskovat tänään jatkuvasti pitävät kiinni himoistaan, tavoistaan, kaunastaan ja katkeruudestaan.

Kolmessa ensimmäisessä Ilmestyskirjan luvussa apostoli Johannes näkee valtavan näyn: Hän näkee Jeesuksen kävelevän Aasian seitsemän Uuden Testamentin seurakunnan keskellä. Kristuksen silmät ovat tulenhohtoiset, ja hänellä on yllään papin vaatteet. On aivan ilmeistä, että hän on tullut tuomitsemaan näitä seurakuntia vanhurskaudessa.

Kirjoitettu on: Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti (Room. 11:8).

Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne raskaan unen hengen ja sulkenut teidän silmänne - profeettanne, ja peittänyt teidän päänne - näkijänne. Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat (Jesaja 29:10-11).

Yksi kaikista sydäntä särkevimmistä kohdista koko Raamatussa on tämä: Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet (Room. 11:7).

Ajattele tätä yhtä voimakkainta lupausta Jumalan sanassa:

Ilmestyskirjan luvussa 8, me luemme seitsemän enkelin puhaltavan pasuunoihin. Nämä mahtavat torvien puhallukset varoittavat kaikkea ihmiskuntaa pelottavista maan päälle tulevista onnettomuuksista.

Ensimmäiset neljä puhallusta varoittavat uskomattomasta saastutuksesta, joka myrkyttää puut, ruohon, joet ja meret, kuten myös ilman. Vedet tulevat katkeraksi ja taivaat pimenevät maan kolmasosan yllä.