Finnish Newsletters

Nuoruuteni herätyksen päivinä käytettiin erästä sanontaa kuvaamaan tiettyjä kristittyjä: Hänen yllään on Jumalan kosketus tai Jumala on todella koskettanut häntä.

Ajankohtainen sanoma ajattomasta raamatullisesta totuudesta

Vähän aikaa sitten minut kutsuttiin juhlalliselle aterialle tilavaan asuntoon New York Cityssä. Koti oli kaunis, kahdeskymmenes kerros leveällä parvekkeella ja upea näkymä kaupungille. Tilaisuuden emäntä järjesti suuren juhla-aterian herkullisilla kasviksilla, salaateilla ja porsaankyljyksillä.

”Katso minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa” (Jes.42:1-4).

Seurakunnan alkuvuosina sitä kohtasi suuri vaino. Tuona kauheana aikana apostoli Johannes vangittiin ja lähetettiin Roomaan. Tuon ajan Rooman keisari (joko Nero tai Diocletianus) tuomitsi Johanneksen maanpakoon Patmoksen saarelle. Tuo saari oli pieni, eristetty, asumaton paikka. Sen ainoat asukkaat olivat ne muutamat vangit, jotka oli tuomittu maanpakoon sinne elämänsä loppuajaksi. Samaan tapaan myös Johannes lähetettiin Patmokselle kuolemaan.

Eräs postituslistallamme oleva kristitty nainen kirjoitti meille sydäntäsärkevän kirjeen:

Vuonna 1972 me menetimme downin syndroomaa sairastavan poikamme keuhkokuumeeseen. Hän oli vain 17 kuukauden ikäinen. Seitsemän vuotta myöhemmin, 1979, menetimme 15-vuotiaan poikamme. Hän sai sähköiskun kiivetessään puuhun takapihallamme.

Nyt meidän 24-vuotiaalla pojallamme on diabetes. Ja minulla on syöpä ja käyn sädehoidossa. Kysyn sinulta aivan vilpittömästi: Onko syntiä kysyä Jumalalta, miksi? Ymmärtääkö Hän, että me olemme ihmisiä?

Tämä sanoma on Jumalan kaikkivaltiaan voiman läsnäolosta ja siitä kuinka me voimme saada osamme tuosta voimasta. Raamattu antaa loppumattomia esimerkkejä siitä, kuinka Jumalan läsnäolo antaa voiman elää hänen lapsenaan. Kaikkein voimakkain esimerkki löytyy Mooseksen elämästä.

Jumala on luvannut kansalleen ihanan ja käsittämättömän levon, jossa on rauha ja turvallisuus sielulle. Herra tarjosi tätä ihmeellistä lepoa Israelin lapsille. Se merkitsi elämää täynnä iloa ja voittoa - elämää ilman pelkoa, syyllisyyttä tai tuomiota. Mutta Kristuksen aikaan saakka yksikään uskovien sukupolvi ei koskaan täysin vaeltanut tässä siunatussa lupauksessa. Raamattu sanoo selvästi, että he eivät koskaan saavuttaneet sitä epäuskonsa tähden!

"...he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä" (Hebr. 3:19).

Daavid teki aviorikoksen Batseban kanssa, mutta se, minkä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä (2Sam 11:27). Batsebasta tuli kuningatar, ja Daavid hoiti kuninkaallisia velvollisuuksiaan. Eräänä päivänä, ehkä kesken ylhäisen hallitustilaisuuden ulkomaiden lähettiläiden kanssa, joku lähestyi kuningasta ja kuiskasi, Herra, profeetta Naatan on täällä. Hän on kärsimätön ja vaatii saada nähdä sinut juuri nyt. Hän sanoo, että kyse on elämästä ja kuolemasta!

Hiljattain eräs uskova sisar kertoi minulle: “Minä opettelen löytämään elämäni tarkoitusta kurssilla, jota nyt käyn.” Hän oli kahdeksan viikon kurssilla, jonka piti auttaa ihmisiä löytämään kutsumuksensa. Hän sanoi, että jokainen kurssilainen halusi kipeästi löytää elämänsä tarkoituksen.

Apostoli Paavali kertoo: "Te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä" (1Kor. 12:27). Sitten hän vielä tarkentaa tätä: "eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta" (1Kor. 12:14). Paavali tahtoo tällä sanoa: "Katsokaa ruumistanne. Teillä on kädet, jalat, silmät ja korvat - eikä pelkästään eristäytyneet aivot, jotka eivät ole millään tavalla sidoksissa muihin ruumiin jäseniin. Niin, samoin on myös Kristus. Ei Hän ole pelkkä pää. Hänellä on ruumis, ja me muodostamme sen jäsenet."