Jeesus käski opetuslapsiaan alkamaan työnsä Jerusalemissa, kotikaupungissaan, ennen kuin he lähtisivät maailman kaikkiin ääriin (ks. Ap.t.1:8). Tämä kertoo meille meidän ensimmäisestä tehtävästämme omassa sydämessämme. Toisin sanoen Pyhän Hengen pitää tehdä työnsä meissä, ennen kuin Hän voi tehdä sitä meidän kauttamme.

On tärkeää olla turhautumatta siitä, ettet ole lähetti Afrikassa tai jollain muulla lähetyskentällä ympäri maailmaa. Herra ei koskaan tuomitse yhtäkään lapsistaan kutsumuksen takia, kun Hän itse on pannut sinut siihen, missä olet Hänen ruumiissaan. ”Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itse kunkin niistä, ruumiiseen, niin kuin hän on tahtonut”(Kor.12:18).

Tilinteon päivänä kuvittelen apostoli Paavalin kutsutun eteen. Kaikki hänen sielujenvoittamisensa laskettaisiin, kuten myös kaikki seurakunnat, jotka hän perusti. Sitten joitakin tuntemattomia miehiä ja naisia Antiokiasta kutsutaan eteen seisomaan Paavalin viereen. Nämä ovat ihmisiä, jotka paastosivat ja rukoilivat apostolin puolesta, jotka laskivat kätensä hänen päälleen ja lähettivät hänet lähetys matkalle. He myös tukivat häntä uhrilahjoin.

Haluan puhua jokaiselle uskovalle, joka ei voi lähteä vieraalle lähetyskentälle olosuhteitten takia. Viittaan niihin, jotka ovat olleet uskollisia rukoilijoita, uhraavaisia antajia, lähetyksen tukijoita. Kaikille sellaisille uskoville on tämä kirkas sanoma 1 Samuel 30:24:stä: ”Ja kukapa teitä kuulisi tässä asiassa? Sillä taisteluun menevällä ja kuormaston luo jäävällä on oleva yhtäläinen osuus; heidän on jaettava tasan." Sinä kuulut kuormastoon, ja sinulle kuuluu osa sotasaaliista.

”Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua… niin kuin HERRAN puutarha”(1 Moos.13:10).

Huomaa, mitä Raamattu kertoo Lootin tehneen. Hän katsoi maata silmillään. Hän ei odottanut ohjausta, johdatusta, viisautta Herralta. Hän näki, mitä hän halusi omin silmin ja lähti uhmakkaasti ottamaan sitä omakseen, mitä halusi ja mitä hänen lihansa himoitsi.

”Se näyttää minusta hyvältä. Se on melkein kuin Eedenin puutarha. Se on niin kaunis. Minä valitsen sen.”

”Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi" (Matt.17:27).

Vuonna 1988 Jumala kutsui minut työhön New Yorkiin perustamaan seurakunnan Times Squareen. Vaati suuren kuuliaisuuden askeleen ottamista jättää mukava texasilainen ympäristömme ja tulla tähän kaupunkiin. Meillä ei ollut seurakuntaa, ei rakennusta, ja hyvin vähän rahaa. Ainoa asia, jonka Jumala kertoi meille, oli: ”Lähde ja minä olen oleva sinun kanssasi. Siunaan sinua. Olen itse sinun palkkiosi”.

Kun Jumala pyytää palvelijoitaan astumaan tuntemattomaan, sitä ei tapahdu vain kerran. Se on vaellusta, joka vaatii koko elinaikamme. Kuuliaisuutemme tuottaa meille kuitenkin suuren palkkion: ”Abramille näyssä tämä Herran sana: ’Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri’ " (1 Moos.15:1).

Tässä Jumala antaa meille ihanan julistuksen: Ne, jotka tottelevat Häntä ja astuvat ulos

Jumala odotti Aabrahamilta uskomatonta kuuliaisuutta: Hän pyysi tätä astumaan tuntemattomaan tulevaisuuteen. Aabraham pystyi ottamaan tämän askeleen tukeutuen Jumalan lupaukseen: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan”(1 Moos.12:1).

Jokainen kristitty väittää luottavansa Herraan. Todellisuudessa monet Jumalan lapset eivät kuitenkaan ole valmiita kohtamaan mustaa myrskyä, joka on tulossa maailman ylle. Emme ole valmiita kovia aikoja varten, jos emme pidä kiinni erityisestä, horjumattomasta luottamuksesta Herraamme nyt tai tulevaisuudessa.

Kun täysivoimainen myrsky puhkeaa ja epävarmuus verhoaa ihmiskunnan niin kuin pilvi, lukuisat uskovat eivät ole kykeneviä selviytymään tilanteesta. Pelko voittaa ja heidän voitonlaulunsa hiipuu. Keitä ovat uskovat, jotka eivät ole valmistautuneita myrskyn kestämiseen?