Pahojen ihmisten sydämessä on kasvava viha Jeesuksen nimeäkin kohtaan. Joka puolella maailmaa nousee tulipunainen viha Jumalan Sanaa vastaan. Jumalattomat halveksivat, pilkkaavat ja kiroavat Raamattua. Kysyn: Mikä Jeesuksen nimessä saa aikaan sellaista vihaisuutta jo silloin, kun se mainitaan? Mitään nimeä ei halveksita niin, vaikka ei pelastusta ole missään muussa kuin Hänen nimessään. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman"(Ap.t.4:12).

Israelin kulkeminen Jordan -virran poikki tapahtui elonkorjuun aikaan. Silloin vesi ei ollut vain korkealla vaan yli äyräiden pursuava. Inhimillisesti puhuen se oli pahin mahdollinen aika virran ylitykseen.

Epäuskoiset Joosuan ympärillä varmaan moittivat häntä: ”Sinä valitsit väärän ajan, Joosua. Meillä on raskaana olevia naisia, sairaita, vanhuksia. Tämä ei ole Jumalasta.”

Yhden asian olemme oppineet toimintamme kautta, kun olemme kohdanneet vihollisen sen omalla maaperällä uudelleen ja uudelleen, päivästä toiseen, viikko viikon perään. olemme oppineet tuntemaan Saatanan pelkuruuden. Se valitsee keskuudestamme kaikkein heikoimmat, toivottomimmat ja epätoivoisimmat. Niin kuin leikkikentän kiusaaja, joka juoksee suojaan, kun samankokoinen lapsi ilmestyy paikalle, Saatana peräytyy nähdessään ensimmäisen merkin todellisesta voimasta.

Kuningas Daavid joutui ymmälleen aikansa Jumalan vastaisesta hengestä. Hän rukoili Herraa: ”Katso minun vihollisiani, kuinka heitä on paljon, ja he vihaavat minua väkivaltaisella vihalla” (Ps.25:19). Samoin Psalmi 124:2-3 sanoo: ”Ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan, niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan”.

Tänä päivänä jyrkkä pakanauskonto on Babylonian kaltainen, jolla on hullut johtajat niin kuin Nebukadnessar. Tämä uskonto uhkaa koko maailmaa vaatimuksineen kumartaa sen jumaluutta. Terroristijärjestöt, joissa on uskonnollinen tausta, käskevät: ”Kumartakaa meidän jumalaamme tai me räjäytämme teidän lentokoneenne. Me pommitamme teidän kaupunkejanne, junianne, bussejanne ja tunneleitanne. Me kidnappaamme teidät, kidutamme teitä ja katkaisemme päänne. Meidän uskontomme voittaa”.

Danielin kirjan 3. luvussa kuningas Nebukadnessar pystyttää kultaisen epäjumalanpatsaan Babyloniaan ja vaatii, että sitä pitää kumartaa. Jokaisen viranomaisen, johtajan ja kansalaisen kaikissa yli sadassa Babylonian maakunnassa oli heittäydyttävä maahan tämän epäjumalan edessä kuoleman tuomion uhalla. Oli vain kaksi mahdollisuutta: kumartua tai palaa. Kuka hyvänsä kieltäytyisi kumartamasta Nebukadnessarin epäjumalanpatsasta, se käristettäisiin elävältä valtavassa uunissa.

Kerran, kun olin ”rukouskävelyllä” ja puhuin Jumalalle huolissani useampien perheenjäsenien terveydestä, tuli eräs raamatunkohta hyvin elävänä mieleeni: ”Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? ... Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?”(Hebr.3:17 - 18). Huomasin rukoilevani kyynelten läpi: ”Herra, ne ihmiset panivat sinut itkemään! Olenko minäkin pannut Sinut itkemään oman epäuskoni tähden? Minulla on ollut ihania hetkiä Sinun kanssasi näinä viitenäkymmenenä vuotena, Jeesus.

Minkälaisen haasteen Joosua kohtasikaan, kun hän pyysi Israelia ottamaan uskon askeleen ja ylittämään Jordanin maahan, jonka Jumala oli luvannut heille. Siinä oli hyvinkin yli miljoona israelilaista, paitsi lapsia ja vauvoja. Mieti, minkälaisen ponnistuksen, suunnitelman ja työtaakan se vaati monien velvollisuuksien lisäksi.

Tähän monet uskovat kompastuvat. He sanovat itselleen: ”Se on varmasti vaikeaa, se ei voi olla Herrasta. Voiko?”

”Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä”(Hebr.3:19). Yhden ainoan synnin tähden Israel ei päässyt Luvattuun Maahan.

Kanaanin maa edustaa levon, rauhan. hedelmällisyyden, turvallisuuden, täyteyden ja tyydytyksen paikkaa, kaikkea, mitä uskova voi toivoa. Se on myös paikka, jossa Herra puhuu selvästi kansalleen johdattaa heitä: ”Tässä on tie, sitä käykää”. Israel siis ei päässyt Luvattuun Maahan yhden ainoan synnin tähden.

Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa on yksi ilmeisimpiä tapauksia epäuskosta. Muistat kertomuksen vanhurskaasta Sakariaasta, Johannes Kastajan isästä. Sakarias oli hurskas pappi, joka joutui kärsimään yhden ainoan epäuskon hetken tähden. Hänen kertomuksensa kuvaa sitä, kuinka vakavasti Jumala ottaa synnin.