Olen rukoillut kuukausia leskien, isättömien ja köyhien puolesta. Saamme kirjeitä köyhiltä ihmisiltä, joilla ei ole enää varaa maksaa vakuutuksia tai asumista. Olemme pyytäneet Jumalalta: ”Sinä olet sotajoukkojen Jumala. Ruoki heidät. Anna heille heidän tarpeensa.” Viimein Herra vastasi minulle: “Sinun pitää tehdä heille enemmän kuin vain rukoilla, David. Sinä voit tehdä jotakin sen hyväksi. Ruoki sinä heitä. On sinun vallassasi tehdä niin.”
Emme voi tuntea Jumalan rauhaa vaikeina aikoina, ennen kuin Hänen päämääränsä asuu meidän sielussamme. Meidän pitää ymmärtää, että pimeät hetkemme, kivuliaat koetukset ovat olleet Herran sallimia Hänen oman ihanan tarkoituksensa tähden. Mikä on tämä tarkoitus? Yksinkertaisesti sanottuna, meidän tulee oppia keskittymään Pyhän Hengen valtavaan lohdutukseen.
”Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme”(Gal.5:25). Hyvin yksinkertainen neuvo, jonka apostoli Paavali antaa meille selvinä sanoina: ” Jos Pyhä Henki elää teissä, antakaa Hänelle täysi hallinta elämässänne. Meidän tulee kulkea Hengen johdattamina”.
Pyhä Henki lähetettiin meille alituiseksi, erehtymättömäksi oppaaksi ja Hän asuu niissä, jotka tunnustavat Kristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Henki pitää meidän ruumistamme asuinpaikkanaan ja hallitsee sydäntemme asuinsijassa.
Melkein jokainen uskova voi sanoa sinulle: “Jeesus kuoli minun syntieni tähden.” Yllättävää on, että vain harvat osaavat kertoa, mitä Hänen ylösnousemuksensa merkitsee heidän jokapäiväisessä elämässään. He tuntevat jotkut määrätyt kohdat siitä, miten Jeesus kuoli ja nousi jälleen. He eivät kuitenkaan tiedä tarpeeksi voidakseen sovittaa Jumalan voimalliset totuudet tapaansa elää ja uskoa. Se juuri erottaa meidät maailmasta.
Raamattu kertoo, että Elian ollessa luolassa piileskelemässä Iisebeliä ”suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä”(1 Kun.19:11). Jumala ei ollut tuossa viestissä.
”Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä” (1 Kun.19:11). Odotatko kuulevasi tulisen sanan? ”Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa”(1 Kun.19:12).
Olet elänyt uskollisena palvelijana, olet rukoillut palavasti ja olet kuullut Jumalan ääntä. Olet voittanut menneisyydessä monia taisteluita ja rakastat syvästi Herraa. Nyt sinua on ruhjottu perin pohjin, haavoitettu pahemmin kuin koskaan aiemmin etkä saa itseäsi edes rukoilemaan.
Jeesus kääntyi kerran muutamien omaistensa puoleen ja sanoi: ”Teitä ei maailma voi vihata” (Joh.7:7).
Näillä sanoilla Jeesus antaa meille lakmuspaperitestin tosiseurakuntaa ja tosi opetuslapseutta varten. Kuinkahan monet seurakunnat ja uskovat voisivat sopia tänään näihin sanoihin: ”Maailma ei voi vihata teitä”.
Tosi uskova on rakastava, rauhaisa, anteeksi antava ja välittävä. Ne, jotka tottelevat Jeesuksen sanoja ovat itsensä uhraavia, nöyriä ja ystävällisiä.
Yleinen viisaus sanoo, että ei ole luonnollista vihata niitä, jotka rakastavat, siunaavat ja rukoilevat sinun puolestasi. Pikemminkin ihmiset vihaavat niitä, jotka käyttävät heitä hyväkseen, ryöstävät ja kiroavat heitä. Miksi, sitten uskovia vihataan niin kovasti?
Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille ylösnousemuksensa jälkeen, Hän piti heille viimeisen oppitunnin. Se alkoi niin, että Hän kysyi Pietarilta, rakastiko tämä Häntä. Hän kysyi tätä opetuslapseltaan kolme kertaa, ja joka kerta Pietari vastasi: kyllä. Vuorollaan Jeesus vastasi joka kerta: ”Ruoki minun karitsoitani, kaitse minun lampaitani, ruoki minun lampaitani”(Joh.21:15- 17).
Onko vielä olemassa pieni jäännös, joka tahtoo taistella sytyttääkseen Jumalan vanhurskauden tulen? Kansa, joka muistaa Herraa ja haluaa pitää Hänen nimensä puolia?
Herra on sanonut: ”Jos näen suitsuavan kynttilänsydämen, en sammuta sitä. Liekki on ehkä jo hiipunut, eikä tulta näy enää, mutta jos näen kipinöitä palavan, en anna sen sammuakaan. Niin kauan kuin kuulen edes heikon huudon jostakin päin uskollisilta palvelijoiltani, en anna tuon särkyneen ruo’on murtua” (ks. Jes.42:3).